Mitä luin viimeksi vol 6

[juhani]

yritin eilen katsella ja vähän lueskellakin luokkatoverini diktaattori-isästä, jolla oli omistuksessaan pieni hissiliike (Kone OY)... 

[Sanneli]

Löysin eilen Kärkkäiseltä uuden kirjan Mma Ramotswe -sarjaa    Sitä rupesin lukemaan.
Kotona on kesken Täällä pohjantähden alla.

[Salis]

Löysin eilen Kärkkäiseltä uuden kirjan Mma Ramotswe -sarjaa    Sitä rupesin lukemaan.
Kotona on kesken Täällä pohjantähden alla.

Atig Rahimin "Kärsimysten musta kivi" (Like, 2009) on synkkä kuvaus naisen asemasta Afghanistanissa.  17 v tyttö menee naimisiin miehen kanssa. Mies on tosin sotimassa. Avioliittoon vihkiminen tapahtuu niin, että tyttö ja miehen kuva on paikalla. Nainen tapaa 20 v. iässä ensimmäisen kerran miehensä, joka tulee sotimasta. 10 vuoden avioliiton aikana mies on kolme ja puoli vuotta läsnä, mutta muuten sotimassa. Mies haavoittuu liikkumattomaksi ja tajuttomattomaksi. Haavoittuu tappelussa samaa puolta olevan miehen kanssa mitättömästä. Vaimo hoitaa uskollisesti miestä vaikka tämä ei tiedä maailman menosta. Vaimo alkaa arvioimaan sitä, kuinka häntä on kohdeltu miehen ja miehen sukulaisten toimesta. Hyvin toteutettu kirja.

Seuraavaksi vuorosa on Hitomi Kaneharan "Käärmeitä et lävistyksiä", kulttiklassikko Japanin undergroundmaailmasta. Kanehara lopetti koulun 11-vuotiaana ja asui kadulla vuosia, joista hän kirjoitti tarinoita, joista romaani sitten syntyi.

[Fanni]

Löysin eilen Kärkkäiseltä uuden kirjan Mma Ramotswe -sarjaa    Sitä rupesin lukemaan.

Itse luin viime kesänä monen monta Mma Raotswen kirjaa, mukavaa lomalukemista. 

[Pena]

Mma Ramotswe -sarja on kirjoitettu hyvin 'afrikkalaisesti'. Kirjailija on osannut ajatella tswanaksi ja kääntää sen sitten englanniksi. Se toimii suomennoksissakin.

[hippiäinen]

Anthony de Mellon 'Havahtumisella' yritin tyynnyttää mieltäni viime yönä - kun ensin olin havahtunut illan elokuvasta. de Mellokaan ei kyllä jätä kylmäksi. Onko jonkun muun 'suosikkeja'?

[Atanasia]

Mello on myös minun suosikkini.

[Salis]

Mma Ramotswe -sarja on kirjoitettu hyvin 'afrikkalaisesti'. Kirjailija on osannut ajatella tswanaksi ja kääntää sen sitten englanniksi. Se toimii suomennoksissakin.

Niinku tämmöstä kieltä:

Tirisanyommogo e maikaelelo a yone e leng go leka go ensaeklopidia ka diteme tsa mafatshe a a farologanyeng, mme ebile e sa sokamela ka letlhakoreng lepe e bile e dirisiwa ke mongwe le mongwe mo interneteng mahala. (wikipedian tswanankielisen version alkusanat)

[PekkaV]

"Olenko minä sinun mielestäsi katkera? Ihan kuin haluaisit kysyä sitä! Ei, älä vastaa. Olen minä, Haavikko puhuu.
   Katkera vanhus, jolla joskus ilon sekunti osuu kohdalle. Kuin kävelisi avojaloin kylmää savipolkua lehmusten alta pihalle ja osuisi valo silmiin oksien välistä."

                                                                      Mauno Saari : Haavikko-niminen mies, s. 319

[Riitta-mummi]

Katkeruudesta päästyä tulee usein yhtäkkiä sellaisia outoja oloja, ikäänkuin onnellisuutta. Onko se Onnen pipana, ilonpisara vaiko aivan armon vilaus. Jotain ihmisminää suurempaa kuitenkin,

kirjoitti:Riitta-mummi

[tuulikki]

Juicen sanoin: "Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy, siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy"

[Salis]

"Olenko minä sinun mielestäsi katkera? Ihan kuin haluaisit kysyä sitä! Ei, älä vastaa. Olen minä, Haavikko puhuu.
   Katkera vanhus, jolla joskus ilon sekunti osuu kohdalle. Kuin kävelisi avojaloin kylmää savipolkua lehmusten alta pihalle ja osuisi valo silmiin oksien välistä."

Olen lukenut kaikki Haavikon runoteokset ja ollut ymmälläni: Onko runossa vain rivi sanoja vai onko tässä jotain järkeä? En päässyt koskaan selville.

Erityisesti ns. "Ilmestyskirja-sarja" on mielestäni ala-arvoista yhteiskunnallista kirjallisuutta. Sitä tekivät kaksi katkeraa miestä enkä mene Kimmo Pietiläisestäkään takuuseen.

Haavikon runojen helmet osuvat pääosin Otavan aikaan: Talvipalatsi, Puut, kaikki heidän vihreytensä, Neljätoista hallitsijaa, Runoja matkalta salmen ylitse, Kaksikymmentä ja yksi ja Viiniä, kirjoitusta. Arthousen ajalta kelpuuttaisin hädin tuskin vain "Puiden ylivertaisuudesta". Rauta-aika oli hyvä kässäri. Myös kaksi librettoa Kuningas lähtee Ranskaan ja Ratsumies olivat erinomaisia avauksia.   

Haavikon menestyksekäs ja arvostettu ura katkesi riitautumiseen Otavan omistajien eli Reenpään suvun kanssa.

[PekkaV]

Haavikon menestyksekäs ja arvostettu ura katkesi riitautumiseen Otavan omistajien eli Reenpään suvun kanssa.

Vai osuiko riitaantuminen samaan aikaan kuin ura lähti laskuun?

[Salis]

Vai osuiko riitaantuminen samaan aikaan kuin ura lähti laskuun?

Sekin on mahdollista. Toisaalta kaipaan Haavikon tapaisia kärjekkäitä kirjailijoita. Tuntuu, että ovat nykyään vähän nyssyköitä.   

[tuulikki]

Olen lueskellut useampana päivänä kirjaa " Me olimme nuoria sotilaita"  ja miettinyt, miltä minun körttimummostani tuntui lähettää 3 poikaansa rintamalle, joista yksi ei tullut takaisin. Minun isäni tuli  jatkamaan sukutilaa. Muistan mummon kanssa veisattuja virsiä ja hautajaiset, vaikka olen ollut silloin  n.4 v.