"Olenko minä sinun mielestäsi katkera? Ihan kuin haluaisit kysyä sitä! Ei, älä vastaa. Olen minä, Haavikko puhuu.
Katkera vanhus, jolla joskus ilon sekunti osuu kohdalle. Kuin kävelisi avojaloin kylmää savipolkua lehmusten alta pihalle ja osuisi valo silmiin oksien välistä."
Olen lukenut kaikki Haavikon runoteokset ja ollut ymmälläni: Onko runossa vain rivi sanoja vai onko tässä jotain järkeä? En päässyt koskaan selville.
Erityisesti ns. "Ilmestyskirja-sarja" on mielestäni ala-arvoista yhteiskunnallista kirjallisuutta. Sitä tekivät kaksi katkeraa miestä enkä mene Kimmo Pietiläisestäkään takuuseen.
Haavikon runojen helmet osuvat pääosin Otavan aikaan: Talvipalatsi, Puut, kaikki heidän vihreytensä, Neljätoista hallitsijaa, Runoja matkalta salmen ylitse, Kaksikymmentä ja yksi ja Viiniä, kirjoitusta. Arthousen ajalta kelpuuttaisin hädin tuskin vain "Puiden ylivertaisuudesta". Rauta-aika oli hyvä kässäri. Myös kaksi librettoa Kuningas lähtee Ranskaan ja Ratsumies olivat erinomaisia avauksia.
Haavikon menestyksekäs ja arvostettu ura katkesi riitautumiseen Otavan omistajien eli Reenpään suvun kanssa.