Tänään viimeksi en olisi päässyt taivaaseen, hyvä jos armostakaan. Yksillä päivällisillä olin purskahtaa itkuun, kun ei turhanpäiväisestä jauhamisesta tullut mitään loppua. Ajattelin vain, että kylläpä me esitämme toisillemme rooleja, pädemme niiden silmissä, jotka itse uskovat olevansa päteviä. Se pelasti, että vieressäni istunut herrasmies tarjosi konjakit siihen pöytään. Hänen puheestaan en kuullutkaan mitään sen kaakatuksen yli. Minä siitä olisin helvettiin joutanut ajatuksineni. Että tällainen raato täällä.