Miulle on aina ollu kaikki kielet vaikeita, vaikka tankkaan miten kielioppisääntöjä en siltikään opi...lähisuvussani on kyllä jos vaikka ja kuinka riemunkirjavia oppimisvaikeuksia, joten saattanee miullakii olla jonkii asteista hahmottamis-,keskittymis-, lukihäiriöö taustalla...kyllä oon monesti paiskonu kirjoja lattialle suunnattoman raivon vallassa, kun ei mitenkään suju... Mutta silti tykkään opiskella kieliä, niin paljon kuin ne töitä vaatiikin ja niin huono kuin niissä koulussa oon ollu. Ja miuta harmittaa se, etten osaa ruotsia mielestäni vähääkään. Ruotsi on kaunista, ainakin Majan esittämänä ja Kentin. Ja on ihanaa, kun olen saanut tutustua yhteen ihan mahtavaan tyyppiin, joka on kaksikielinen. Aina jos hän puhuu ruotsia hivuttaudun hänen lähelleen, hän puhuu sitä niin kauniisti ja vaivattomasti.
Luulen kyllä että suurin syy siihen miksi niin monet tuntuvat inhoavan ruotsia on se, että varsinkin lukiossa ruotsia opiskellaan vain ja ainoastaan kirjoituksia varten, ei ollenkaan elämää varten. Siksi tunneilla ei juuri koskaan tehty suullisia tehtäviä vaan aina käytiin kalvosulkeisilla kielioppisääntöjä läpi...ei ihme ettei osaa/uskalla suutaan avata toisella kotimaisella, kun ei ole oikein koskaan saanut sitä harjoitella. Ja se harmittaa ihan todella...ruotsia osaavilla mettäinsseillä olis kysyntää...
