Pyhä

[Mauno]

Hei!

Mikä /mitä on "Pyhä?"

Pian tulee kirkossa uusi vuosi ja sen myötä painopiste kirkon toiminnassa ja sananjulistuksessa on "Pyhä." Kirkon kasvatus-ja nuorisotyössä on näitä vuosiaiheita ollut ainakin minun uran ajan. Joskus vuosiaihe on ollut koko kirkon yhteinen, mm. "Riemuvuosi" vuosituhannen vaihteessa. Nyt tulee painopisteeksi koko kirkkoon "Pyhä."

Kuinka voin siitä työssäni kouluikäisille kertoa ja sitä heidän kanssaan kokea - entä aikuisten kanssa? Bilehileitten? Juuri orvoksi jääneitten? Hakattujen ja koulu(työpaikka)kiusattujen? Homojen? Väsyneitten? Sairastuneitten? EVVK-tyyppien? Työttömien ja muiden köyhien? Rikkaiden? Ylpeitten? Pilkkaajien? Jne. Mitä minä niille sanon ja kuinka koen heidän kanssaan "Pyhän?"

Mikä / mitä se on? Kenelle tarkoitettu ja mistä sen voi tilata - vai tuleeko se äkkiarvaamatta yllättäen? Onko se parempaa vai huononpaa kuin karismaattisuus tai hurmos - vai onko sillä mitään tekemistä tunteen kanssa?

Paljon on kysymyksiä minulla! Uusi kirkkovuosi tulee - en ole valmis! Mitä teen?

kyselee Mauno - Pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden pikku osanen

[Pirska]

Siihen aikaan, kun jahkailtiin helatorstain paikasta, puhuttiin arkipyhistä. Joku radion toimittaja ihmetteli, mikä ihmeen arkipyhä. Ennenhän ne olivat juhlapyhiä.

On kai paljon kiinni ihmisestä itsestään, onko hänellä pyhä vai sunnuntai. Hyvä keino pyhän pitämiseen pyhänä on osallistuminen jumalanpalvelukseen. Sieltä ei ajeta pois ketään, vaikka kuuluisi mihin ryhmään. Me hyväosaiset autolliset voisimme viedä joskus kirkkoon semmoisia, jotka eivät sinne omin avuin pääse.

[Riitta-mummi]

Minulle juhlapyhät ja pyhät kokemukset ovat erikseen. Lepopäivän pyhittäminen on vielä kolmas muoto. Siinäkin löydän joskus pyhän.
Mauno, lopetit siihen keskeiseen pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhien yhteyteen.
Ehtoollispöydässä tämä on totisinta totta.
Pyhä kokemus voi tulla rukoillessa, musiikkia kuunnellessa, luonnossa, pientä lasta katsellessa, rakkaudessa. Mutta selitäpä se näille nuorillesi!
Pääsiäinen on juhlapyhistä pyhin. Ainakin minulle. Joulussa lapsen riemu(omakin) on sitä parasta. Ja se ei tule kaupasta. Joulun sanoma on ihana, mutta pääsiäisen sanoma on elämän ja kuoleman kysymyksen vastaus.

                                                       

[myyrä]

Pitkäperjantai.

[myyrä]

Pitkäperjantai.

Sinä kevättalvena, kun äitini kuoli, oli kohta pääsiäinen. Kävin hiljaisella viikolla kuuntelemassa J-suun Rantakylän kirkossa ahtisaarnoja, joita piti sen seurakunnan silloinen khra Pertti Kettunen (H-Y:n päätoimikunnassakin ollut). Saarnat koskettivat, tulivat kohti. Koin jotain pyhää.

Pääsiäismessussa olin hautausmaan Isossa Ristinkappelissa. Seisoin ehtoollisella samassa paikassa kuin olin seisonut mummin siunaustilaisuudessa. Siihen kohtaan loisti pääsiäisaamun aurinko ikkunasta. Silloin koin taas jotain selittämätöntä pyhää.

Olen mystikko.

[karjalaisenkyösti]

Kerran helluntaiseurakunan (jätän tällä kertaa tummentamatta sanan  )penkissä tuli sellainen lyhyt pyhän kokemus, jota olisi voinut melkein veizellä leikata.
Kerran aiemmin olin kokenut sen interreilillä  Notredamen katedraalissa Pariisissa.
Ehkä ortodoksikirkon vigiliassa olen myös jotain tuontapaista kokemut.
En tiedä, mitä pohjimmiltaan ovat, mukavia psyykenmaailman tuntemuksia ja liikkeitä joka tapauksessa.

[Pirska]

Pyhällä on varmaan jotain tekemistä myös tunteen kanssa. Joskus olen kokenut ehtoollisella voimakkaasti, kuinka alttarikaiteen näkymättömällä puolella ovat olleet isäni ja anoppini, kun vietämme ehtoollista "kaikkien pyhien kanssa"

[Mauno]

Hei!

Kiitos kaikille Pyhästä keskustelijoille. Myös minulle hartaudelliset kokemukset kirkossa, kappelissa ja luonnossa tuntuvat pyhiltä hetkiltä.

Mutta sitä mietiskelen, eikä Pyhää voi olla muualla - eikö sitä voi kokea kuin hiljaisuudessa, kirkossa tai temppelissä - ja luonnossa?

Onko Pyhä kahlittu vain näihin paikkoihin ja volumeen? Onko siis niin, että tyyppiä, jota kirkossakäynti ei kiinosta, ei myöskään koskaan Pyhä kokemus lähentele?

Kun minusta olisi niin mukavaa saattaa Pyhän lähelle, jopa kokemaankin sitä, bilehileitä, rappioalkoholisteja, masentuneita jne. joita me paremmat ihmiset pidämme usein onnettomina ja huonompina. Vai voiko sitä sitä Pyhää ohjailla, käskeä, tilata tai järjestää?

miettii Mauno

[Riitta-mummi]

Rakkaus, kärsivällisyys, anteeksiantaminen. Ja lapsi.

Urho 3-vuotiaana ratikassa nähtyään humalaisen puliukon: "Onko toi jumalassa?"

[Mauno]

Urho on asiallinen kaveri minun mielestäni, sillä samaa minäkin kyselen. Tarkennuksena edelliseen viestiini se, että en ehkä halua saada tyyppejä Pyhän luo kirkkoon tms. koska ne paikat on niin outoja monille. Mutta miten saa Pyhän siirtymään jumalassa olevan miehen mukaan tai päiväkerhosta yökerhoon?

Onko armollisuus, hyvä ja Pyhä vain alttarilla kirkossa, ja sinnekö pitäisi vaivautua, vaikka paikka on monelle outo ja pelottava? Miten armollisuuden, hyvän ja Pyhän saa siirtymään tavallisen kansan keskelle ratikkaan, kouluun, siivoamattomaan kotiin ja muualle, missä ihmiset ovat meidän parempien mielestä irrallisia ja sippejä?

[vaivattu sielu]

Mikä /mitä on "Pyhä?"

Minua viisaammat ovat määritelleet:

Käsite "pyhä" liittyy Ut:ssa kolmeen sanaan. Kullakin sanalla on oma merkitysvivahteensa kuten; sakraalia pyhyyttä, jonka taustalla on ajatus temppeli- ja pappisvalveluksesta ja pyhyyttä eettisessä mielessä.

Vt:n aikana. Varhaisimmista ajoista alkaen pyhyyskäsitteellä Israelissa oli kaksinainen sisältö. Pyhyys merkitsi sitä, että tehtiin ero eettisesti moitteettoman ja synnillisen välillä. Israelin kansaan kohdistettu pyhyyden vaatimus perustui siihen, että Herra on pyhä Jumala.

Ut:n aikana. Sekä Paavalin että Pietarin kirjoituksissa, ja aivan erityisesti Hebrealaiskirjeessä, temppelistä puhutaan hengellisenä todellisuutena, joka on tullut vertauskuvien ja esikuvien tilalle. Pyhistä, jumalanpalvelukseen liittyvistä toimenpiteistä mainitaan ainoastaan kaste ja ehtoollinen sekä kättenpäälle paneminen ja sairaiden voiteleminen öljyllä.
----------------------------------------------------------------------
Vanhan liiton jumalanpalvelus keskittyi ulkonaisiin toimenpiteisiin, tänä päivänä painopiste on hengellisissä ja karismaattisissa ilmiöissä, jotka korostuvat useissa seurakunnissa (oma huomio). Pyhyyttä nähdään usein vain siinä yhteisössä, johon itse kuulun.
----------------------------------------------------------------------
Minusta pyhää on kaikki se, mikä on lähtöisin Jumalasta - koska Jumala on Pyhä. Pyhyyttä minun mielestäni voi kokea ajasta ja paikasta riippumatta...kumpa kokisinkin...

[Pena]

Suomen sanana pyhä on alkujaan sama kuin piha, tiettyyn tarkoitukseen rajattu alue. Tiedän vanhan metsästysalueen nimeltä Eräpyhä. Uskonnollisessa sanastosta sana tarkoittaa ymmärtääkseni Jumalalle erotettua. Siihen liittyy sitten ajatus Jumalalle kelpaavasta, puhtaasta ja moitteettomasta. Pyhittymistä tavoittelevat uskovaiset yrittävät tätä mahdottomuutta. Yrittäkööt. Minä asetan toivoni ihmisiä rakastavan Jumalan armoon.

[Pyryharakka]

Luulen, että pyhän kokemuksen voi saavuttaa missä vain Jumala rakkaudellaan kohtaa ihmisen.
Meillä on ollut pieni vapaaehtoisten ryhmä, joka on käynyt paikallisessa bubissa pitämässä Kauneimmat joululaulut. Se on ollut vakiasiakkaiden suosima tapahtuma ja kuulema hyvin koskettava sellainen. Uskon, että sielläkin on joku voinut kokea pyhän läsnäolon.

[juhani]

tykkään arkipyhästä...

[Suvikki]

Kiitos kysymyksestä, se sai taas miettimään. Valitettavasti löysin itsestäni enemmän pakana-ateistia kuin kristinoppinsa tuntevaa herännyttä.

Minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että silloinkin elämässäni kun en jumalasta mitään tiennyt, tiesin kyllä että on "pyhä". Jotkut konkreettiset asiat olivat pyhiä jo lapsena (no, ovat edelleen).

Leipä, vilja, pelto.
Hautausmaat.
Kirkkorakennukset.
Suomen lippu.
Metsä.

Kuitenkin mikään näistä ei ole pyhä itsensä vuoksi. Pyhä on enemmän kuin asia itse - suurempi kuin osiensa summa, miten sen nyt sanoisi. Pyhän arvoa ei voi mitata rahassa eikä tyhjentävästi järjellä (tai edes sanoilla) selittää. Pyhään liittyy kunnioituksen tunne ja käyttäytymissääntöjä.

Esimerkiksi hautausmaa minulle pyhänä paikkana... Se on enemmän kuin maa-alue, jonne kuopataan kuolleita, koska siihen liittyy kuolleiden ystävien/rakkaiden kaipaus, esi-isien kunnioitus, elämän ainutkertaisuuden ja ohikiitävyyden osoittaminen, tasa-arvoisuus kuoleman edessä, ylösnousemuksen toivo. Käyttäytymissäännötkin ovat jokseenkin ehdottomat: ei sovi juosta tahi olla äänekäs eikä haudan päältä tarpeettomasti kävellä. Haudan häpäisy tai hautarauhan rikkominen on mitä suurin kauhistus. 

Onkohan yksi ongelma nykyajan ja pyhyyden kohtaamisessa se, että monien ihmisten tulee jollain tapaa jakaa käsitys siitä mikä on pyhää, jotta pyhä olisi pyhää. Ja jos nykymaailman ihmiset ovat sirpaloituneet liikaa ollakseen samaa mieltä mistään, pyhyys ei "toteudu"?

Jatkan miettimistä.