Sain olla kahden hengellisen vaikuttajan ja körttiläistä elämänmuotoa korostavan ihmisen rinnalla heidän viimeiset elinvuotensa.
Juhoman rinnalla sähköposteja vaihtaen ja viimeiset elinpäivät hänen lastensa välityksellä. Juhoma oli körtti, jolle tärkeitä olivat nuo kolme; koti, uskonto ja isänmaa. Hän ei sietänyt näiden häpäisemistä. Näiden kolmen, meille tärkeiden asioiden kunnioittamisesta ystävyytemmekin alkoi täällä körttifoorumilla. Sotaveteraanien työn aliarviointi sai meidän mielemme murheelliseksi.
Katri Taanilan rinnalla sain olla useita vuosia, häntä katsomassa käyden ja hänelle rakkaita Siionin virsiä veisaten. Katri osasi virret ulkoa ja viimeiseen asti hän myös yhtyi niihin. Opettajan taidot eivät hiipuneet voimien uupuessa. Katrista onkin sanottu: oli aika, jolloin hän oli Suomen kirkon tärkein hengellisen elämän opettaja. Hän sanoi minulle usein heränneille tutun ilmaisun: "käy sairasta oppimassa". Katrille kirjojen kirja oli Vanha Biblia. Tänään sanomalehti Keskisuomalaisessa olleessa muistokirjoituksessa, muistokirjoituksen laatija Terttu Etelämäki kirjoittaa: "Ihminen - vanhan, hylätyn, kuolevan, elämän ruhjoman ja opettaman - vierellä Katri kohtasi kaksi asiaa: lähimmäisyyden ja sen puuttuessa yksinäisyyden: Arkeen kätkeytyy taivaallista viisautta. Ellei Sana selitä meissä itseään, meistä tulee Sanan selittäjiä eikä seuraajia. Kristuksen Sanat ovat hänen askeltensa olemus ja sisältö, samoin hänen seuraajansa. Katri Taanila painotti".
Sotavuosia hän muisteli myös usein, jolloin hän sai palvella isänmaata viestilottana. Katri ei sietänyt, että häntä kehuttiin. Pään alas painuminen, ähkäisy ja sanat ei ei ei - lopetti kehujen antamisen.
Näiden kahden ihmisen myötä sain olla oppimassa Kristusta ja elämän viisautta.
