Nythän on muotia vanhat nimet, mikä on ihan mukavaa. Yhdeksänkymmentäluvulla annettiin paljon uusia ja keksittyjä nimiä. Niistä on monesti vaikea päätellä onko nimi tytön vai pojan. Naapuri mökillä on Mirko.
Nimethän on osa kieltä. Joissakin kielissä naisten nimet päättyvät tiettyihin kirjaimiin, miesten toisiin, itse nimi voi muutoin olla hyvin samanlainen.
Meilläkin on paljon nimiä, jotka ovat hyvin saman tapaisia Aino - Aimo, Airi - Ari, Eine - Eino, jne.
Venäjänkielen opettajalleni tuotti vaikeuksia muistaa oliko Reija Reija vai Reijo. Samoin Raunosta tahtoi tulla Raunio.