Minä muuten kannatan paria kummilasta, olen jo kauan tehnyt tuonkaltaista hyvää.
Tästä kehusta kokenut turpiinsakerjääjä Kyösti vielä halstar- eikun foorumilla kärvennetään! Hyi hyi! Mutta kummilapset eivät todennäköisesti pane pahakseen. Entäpä jos joku Kyöstiä arvostava ottaa tästä mallia eli pari kummilasta ja, mokoma ruoja, tuntee vielä itsensä hyväksi ihmiseksi.
Epäilemättä on niinkin kehittyneitä ihmisiä, jotka antavat (tai muuten edistävät vähäosaisten hyvinvointia) pyyteettömästi ja salassa eivätkä odota tai toivo sen paremmin tämän- kuin tuonpuoleistakaan palkkiota eivätkä tunne itseään avustamisen takia vähän paremmaksi ihmiseksi. Ja sitten on meitä muita. Jos hätä on tarpeeksi suuri, avun saajan kannalta on yksi hailee, mitä hyväosainen avustuksen lähettäjä on mielessään pohtinut tai miten avustaja hahmottaa toimintansa teologisessa ja pelastusteoreettisessa katsannossa. Kun jätkä saa pakkasella palttoon tai liberialaisnainen pienen lainan ja yrittäjäkoulutusta, palttoo, laina ja koulutus ovat tosiolevaista, käsinkosketeltavaa.
Se mitä avustaja pohtii, on sitten "toinen luokka", niin kuin Juutas Käkriäinen sanoisi. Kun yrittää vääntää päätänsä siihen suuntaan, että armo on ansioton, mutta hyvää pitää tehdä minkä ehtii ja voi, se lienee sitä kilvoittelua. Käsitän kilvoittelun niin, että sille ei ole loppua tässä ajallisessa maailmassa. Vääntöä riittää koko elämän ajaksi, ei ole luvassa "valmiiksikilvoitelleen magisterin" tutkintotodistusta.
On siis kaksi asiaa: apu joka annetaan ja menee perille (Stealin esittämin varauksin) ja antajan sisäinen kilvoittelu.
Entä se salassa antaminen, se että toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee? Ihminen on niin rakennettu, että johtajia seurataan. Kun Kirsi Piha esiintyy
Naisten pankin etusivulla sen tukijana, hän ei ole esiintymisensä takia "raamatullisessa katsannossa" vertauksen (Luuk. 18:9-14) fariseuksen kaltainen. Hän kehottaa, sekä sanallisesti että esimerkkinsä voimalla. llman näitä kehottajia ei raha - se raadollisin motiivein annettu - päädy afrikkalaiselle naiselle.
Lopuksi paljastan lakkia nostamalla lahovikaisen pölkynpääni niiden lukemattomien nimettömien puurtajien kunniaksi, jotka vuodesta toiseen ahertavat tylsiä järjestötöitä sen eteen, että muiden olot vähän paranisivat. Hyviä töitä nekin ovat, tiedän, kun saan nauttia aherruksen tuloksista.
Mt