Körttifoorumi
23.09.14 - klo:21:22 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tervetuloa foorumiin. Kaikki saavat lukea, mutta kirjoittaa voivat vain kirjautuneet, liity joukkoon. Kaikki mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia eikä foorumilla ole mitään osuutta tai vastuuta niihin.
 
   Etusivu   Ohjeet Kirjaudu Rekisteröidy  
Sivuja: 1 [2] 3 4 5   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: "Ota ristisi ja seuraa minua"  (Luettu 6242 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
karjalaisenkyösti
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 2419


« Vastaus #15 : 29.06.09 - klo:14:36 »

Käyn aika.ajoin ostamssa eräästä helluntalaistaustaisesta kirjakaupasta kaikki siellä sillä hetkellä olevat Thomas Wilcoxin "Kallis hunajan pisara" kirjaset.
Tämä on kyseisen kirjakaupan suosikkituotteitani.
Lainaus tästä teoksesta:
"
Valmistaudu ristiä kantamaan, toivota se tervetulleeksi, kanna sitä riemuiten, niin kuin Kristuksen ristiä, olipa se pilkkaa, ivaa, ilkkumista, ylenkatsetta, vankeutta tai muuta. Mutta katso, että se on Kristuksen risti eikä omasi.
"

Kyseisen teoksen mukaan tämä "risti" tulisi siis toivottaa tervetulleeksi.
Tekstissä vihjataan myös siihen, että risti voi olla myös itseaiheutettu.

Kerran kerroin eräälle veljelle (ilmeisesti helluntaiveli, kuten minäkin), että omassa työpaikassani ei vainota minua uskoni tähden.
Oli nimittäin puhe siitä, että uskovaisen kuuluu saada vainoa.
Tämä veli antoi ohjeen, jolla tämä vainoasiakin saataisiin kuntoon: minun tulisi ruokalassa ollessani siunata ruokani kovaan ääneen ja samalla nostaa käteni ylös ruokaa siunatessani.
En kuitenkaan usko, että tuolla tapaa saisin itseeni kohdistuvaa vainoa aikaiseksi työpaikallani: ilmapiiri työpaikallani on sen verran suvaitsevainen.
En siis ole nähnyt tuota vaivaa töissä.
Ehkäpä tuo jossain muualla toimisikin ja saattaisin siitä ristin itselleni saada. Vaan taitaisi olla itse hankittu risti se tuollainen.

Ihmiselämään mielestäni kuuluu se, että siinä muassa olevat ristit ovat pääsääntöisesti itse hankittuja.
Suurinosa näistä risteistä taitaa olla tiedostamattomasti ja täysin tietämättä hankittuja.
Jokin sairaus saattaa johtua jostain ruokailutottumuksesta. Jokin ruoka-aine saattaa sisältää jotain aineita, jotka sairautta kehittävät.
Näin siis voin aiheuttaa jopa tietämättäni itselleni ristin - riippumatta omasta uskonnollisuusmaailmasta taikka sen puutteesta.
Risti voi olla myös perinnöllinen tuote. Perintötekijätkään eivät yleensä kunnioita kristillisyyttä.

Raamatun kuvaama risti lienee jotain sellaista, joka kuuluu juuri Kristuksen seuraajalle, ei sellaiselle, joka ei Kristusta seuraa.
Jos sairaus/vamma johtuu Kristuksen seuraamisesta (esim. äänekkäästä evankelioinnista yöaikaan rappukäytävissä), niin sitten se varmaan voi olla sitä ristiä.  Jos evankeliointi ei joku kerta lähtenytkään Jumalasta tai Hänen vaikuttamisestaan, tällöin siitä seuraavat ongelmat lienevät itseaiheutettuja ja eivät ole tuota Raamatun kertomaa ristiä.

Toki jätän auki sellaisenkin vaihtoehdon (vaikka sitä vahvasti epäilenkin), että jos jollakin ihmisellä on jokin sairaus ja hän sitten myöhemmin kääntyy kristityksi, niin siitä hetkestä lähtien tuo sairaus kuuluu siihen kategoriaan, josta Raamattu käyttää tätä termiaä "risti".
« Viimeksi muokattu: 29.06.09 - klo:14:40 kirjoittanut karjalaisenkyösti » tallennettu
karjalaisenkyösti
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 2419


« Vastaus #16 : 29.06.09 - klo:14:47 »

Lyhyt kunniamaininta körttiläisille tuon kirjasen "Kallis hunajan pisara" arvostuskesta.
Körttipiireissä kirjanen arvostetaan 2 ja puol kertaa korkeammalle, kuin helluntaipiireissä.
Meillä kirjanen maksaa tuossa kirjakaupassa euron, kun taasen körttiseuroissa se maksaa 2 ja puol euroa.

Kummassa piirissä sitä lie enemmän sitten luetaan?
Sielläkö, missä kirja on reilusti arvokkaampi, vaiko siellä, missä se on arvottomampi?
tallennettu
Pirska
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 6585



« Vastaus #17 : 29.06.09 - klo:17:58 »

Käyn aika.ajoin ostamssa eräästä helluntalaistaustaisesta kirjakaupasta kaikki siellä sillä hetkellä olevat Thomas Wilcoxin "Kallis hunajan pisara" kirjaset.
Tämä on kyseisen kirjakaupan suosikkituotteitani.
Mitä teet niillä kaikilla?
Lainaus tästä teoksesta:
"
Valmistaudu ristiä kantamaan, toivota se tervetulleeksi, kanna sitä riemuiten, niin kuin Kristuksen ristiä, olipa se pilkkaa, ivaa, ilkkumista, ylenkatsetta, vankeutta tai muuta. Mutta katso, että se on Kristuksen risti eikä omasi.
"

Kyseisen teoksen mukaan tämä "risti" tulisi siis toivottaa tervetulleeksi.
Tekstissä vihjataan myös siihen, että risti voi olla myös itseaiheutettu.
***

Ihmiselämään mielestäni kuuluu se, että siinä muassa olevat ristit ovat pääsääntöisesti itse hankittuja.

Raamatun kuvaama risti lienee jotain sellaista, joka kuuluu juuri Kristuksen seuraajalle, ei sellaiselle, joka ei Kristusta seuraa.

Kuuluuko mielestäsi sitten hankala tyytymätön laitoksessa tai sairaalassa oleva omainen kategoriaan Kristuksen seuraajan risti?
PS: Myönnän, että olen myös itse aiheuttanut itselleni paljonkin ristiä.
tallennettu

Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.
karjalaisenkyösti
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 2419


« Vastaus #18 : 29.06.09 - klo:18:36 »

Lainaus
Mitä teet niillä kaikilla?

Välillä tulee tilanteita, joissa annan kyseisen teoksen jollekulle.
On siis hyvä, että minulla on aina pieni varasto.
Tällä hetkellä varastoni on aika tyhjä.
Itsekin luen kyseistä vihkosta välillä paljon, välillä vähemmän.
Hyvää työmatkalukemista - kun pääsee loppuun, aloittaa vain taasen alusta jne.


Lainaus
Kuuluuko mielestäsi sitten hankala tyytymätön laitoksessa tai sairaalassa oleva omainen kategoriaan Kristuksen seuraajan risti?


Jos saa kärsiä tästä Kristuksen tähden, silloin kyseessä varmaan on Kristuksen seuraajan risti.
Jos taasen kärsin tästä asiasta yleisen inhimillisyyden ja normaalin lähimmäisen rakkauden tähden (jotka ovat inhimillisiä piirteitä, eivätkä minkään aatteen taikka uskonnon yksityisoikeuskia), tällöin kyseessä varmaan on  "maallinen risti".

Jos hartaalla ateistilla on hankala tyytymätön laitoksessa tai sairaalassa oleva omainen, jota hän käy aktiivisesti katsomassa ja ottamassa osaa tämän tuskaan, kyseessä ei varmaankaan ole Kristuksen seuraajan risti?
Vai onko?
Voiko Kristuksen seuraajan ristiä kantaa myös henkilöt, jotka kieltävät Kristuksen?
tallennettu
karjalaisenkyösti
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 2419


« Vastaus #19 : 29.06.09 - klo:19:01 »

Lainaus
Ns. "uskovaisena" ollessani (luojan kiitos pääsin siitä eroon!) muistan että minua ankarasti hävetti kun vapaasuuntalaispiireissä ja muissakin uskovaiset hilluivat ja hihkuivat ja


Kuinkahan olisit selvinnyt jostain meidän vapaiden suuntien kokouksesta, jossa täristään penkeissä voimakkain nykivin liikkein, tehdään kaikki oksennukseen liittyvä liikkeet oksennusainetta lukuunottamatta, kaukutaan kuin koirat taikka mylvitään, kuin mikäkin eläin, kieriskellään ja heittelehditään maassa käyttäen lyhyessä ajassa valtavan suurta lattiapinta-alaa tai jossa yitetään kolehdin keruun aikana peittää joku ihminen kahisevaan?

Koiran haukuntaa lukuunottamatta on tullut noihin kaikkiin törmättyä.
Voi olla, että tuohon koiran haukuntaankin olen törmännyt.
Koska se ei tunnu kovin järisyttävältä kokemuskelta, niin ei ole jäänyt mieleen, josko juuri sitä olisin päässyt näkemään meidän vapaa-suuntalaisten kokouksissa.

Joskus nuorempana ja suvaitsemattomampana kapinallisena, joka agressiivisemmin arvosteli kaikkia hassuja uskonnollisissa kuvioissa olevia ilmiöitä, kuulin erässä vapaiden suuntien ulkoilmatilaisuudessa koiran haukuntaa. Tuohon aikaan koiran haukunta oli muotia noissa tilaisuuksissa.
Katsoin ärtyneenä taaksepäin, jotta näkisin, kuka se tällä hetkellä tilaisuudessa haukahtelee.
Lepyin kuitenkin välittömästi ja tulin hyvälle mielelle, kun näin haukkujan: sehän oli aivan oikea uskovainen koira, joka oli jollakin kokousvieraalla siinä penkin vieressä hyväntuulisena. Kunhan vain haukahti siinä kokouksen kuluessa jostain syystä.

Eräs hassunkurinen ilmiö monen muun ilmiön ohessa näissä kokouksissa oli yhtäkkiä tulevat kovat karjahdukset, ikäänkuin joku iskisi jotakuta puukolla kovasti  selkään.
Ja onhan sitä paljon muutakin hassunkurista, mutta ehkäpä nämä riittävät tällä erää.
Täällä mainitsemani ääri-ilmiöt ovat toki harvinaisempia, joskin hassunkurisimpia.
En jaksa moisista ahdistua, saatan silti jonkin verran joskus huvittua niitä nähdessäni, jos jaksan.
tallennettu
Jampe
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 2205



« Vastaus #20 : 29.06.09 - klo:19:08 »



Kuinkahan olisit selvinnyt jostain meidän vapaiden suuntien kokouksesta, jossa täristään penkeissä voimakkain nykivin liikkein, tehdään kaikki oksennukseen liittyvä liikkeet oksennusainetta lukuunottamatta, kaukutaan kuin koirat taikka mylvitään, kuin mikäkin eläin, kieriskellään ja heittelehditään maassa käyttäen lyhyessä ajassa valtavan suurta lattiapinta-alaa tai jossa yitetään kolehdin keruun aikana peittää joku ihminen kahisevaan?

Koiran haukuntaa lukuunottamatta on tullut noihin kaikkiin törmättyä.
Voi olla, että tuohon koiran haukuntaankin olen törmännyt.
Koska se ei tunnu kovin järisyttävältä kokemuskelta, niin ei ole jäänyt mieleen, josko juuri sitä olisin päässyt näkemään meidän vapaa-suuntalaisten kokouksissa.

Joskus nuorempana ja suvaitsemattomampana kapinallisena, joka agressiivisemmin arvosteli kaikkia hassuja uskonnollisissa kuvioissa olevia ilmiöitä, kuulin erässä vapaiden suuntien ulkoilmatilaisuudessa koiran haukuntaa. Tuohon aikaan koiran haukunta oli muotia noissa tilaisuuksissa.
Katsoin ärtyneenä taaksepäin, jotta näkisin, kuka se tällä hetkellä tilaisuudessa haukahtelee.
Lepyin kuitenkin välittömästi ja tulin hyvälle mielelle, kun näin haukkujan: sehän oli aivan oikea uskovainen koira, joka oli jollakin kokousvieraalla siinä penkin vieressä hyväntuulisena. Kunhan vain haukahti siinä kokouksen kuluessa jostain syystä.

Eräs hassunkurinen ilmiö monen muun ilmiön ohessa näissä kokouksissa oli yhtäkkiä tulevat kovat karjahdukset, ikäänkuin joku iskisi jotakuta puukolla kovasti  selkään.
Ja onhan sitä paljon muutakin hassunkurista, mutta ehkäpä nämä riittävät tällä erää.
Täällä mainitsemani ääri-ilmiöt ovat toki harvinaisempia, joskin hassunkurisimpia.
En jaksa moisista ahdistua, saatan silti jonkin verran joskus huvittua niitä nähdessäni, jos jaksan.



Hourulaan tuommoiset minusta kuuluvat!  -siis nuo haukkujat, kuolaajat ym.  En näe tuossa mitään hassunkurista. Sääli niitä lapsia jotka mainitun laisessa ympäristössä joutuu kasvamaan!
tallennettu

Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-
karjalaisenkyösti
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 2419


« Vastaus #21 : 29.06.09 - klo:19:29 »

Lainaus
Sääli niitä lapsia jotka mainitun laisessa ympäristössä joutuu kasvamaan!

Ehkäpä, ehkäpä.
Huonoja kasvuympäristöjä taitaa nykyään olla kovin paljon, koska tietojeni mukaan lasten psyykenmaailman oireet ovat viime aikoina kovin lisääntyneet.
Me vapaissa suunnissa toki olemme monet korret tuohon ongelmakekoon kantaneet, mutta keko on niin valtavan hirviän suuri, että emme mitenkään ole ehtineet jokaista kortta sinne kantaa.
Kantaisimme toki, jos aika vain riittäisi.

Olen minäkin nuorena (ja kukaties lapsenakin) kaikenlaisissa kumallisuuksissa ollut, vaan eipä noista hassunkurisuuksista mitään ahdistusta ole tullut - päin vastoin. On hauska muistella jälkeenpäin kaikenlaisia näitä.
Olisin varmaan kestänyt enemmänkin hassuuksia.
Voi toki olla, että liikaa hassutusta liian nuorena olisi jotain aiheuttanut minulle. Sitä ei kuitenkaan liikaa tullut.
Ahdistusta on tuonut ja neurottisuuteen minua altistanut lähinnä se, että vapaissa suunnissa (kuten muuallakin) Jumalan Pyhä laki on monelta osin häivytetty pois (vesitetty).
Tämä sitten oirehtii mm. siten, että Kristuksen tarjoama Armo vesittyy.

Mieluummin käyn päällään seisovassa ja tärisevässä seurakunnassa, jossa Jumalan Pyhää Lakia ei halveksita eikä Armoa ehdollisteta, kuin seurakunnassa, jossa laki ja armo ovat vesittyneet ja puhutaan lähinnä yteiskuntakelvollisista asioista ja hyväksytään aina se, minkä maailma milloinkin hyväksyy ja muutenkin käyttäydytään korrektin aikuismaisesti ja kehuskellaan omaa suvaitsevaisuutta - samalla, kun teoillaan ja asenteillaan osoitetaan valtavaa suvaitsemattomuutta kaikelle muulle, paitsi omalle maailmakatsomukselleen.

Mainittakoon vielä, että liiallinen aikuismainen käyttäytyminen saa minussa aikaan jonkintason psyykkisen oksennuksen.
Uskoisin, että tätä oksenusreaktiota ei pysty ulkopuolinen huomaamaan: oksennan sen verran sivistyneesti ja huomaamattomasti.
« Viimeksi muokattu: 29.06.09 - klo:19:33 kirjoittanut karjalaisenkyösti » tallennettu
Jampe
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 2205



« Vastaus #22 : 29.06.09 - klo:20:18 »


Mieluummin käyn päällään seisovassa ja tärisevässä seurakunnassa, jossa Jumalan Pyhää Lakia ei halveksita eikä Armoa ehdollisteta, kuin seurakunnassa, jossa laki ja armo ovat vesittyneet ja puhutaan lähinnä yteiskuntakelvollisista asioista ja hyväksytään aina se, minkä maailma milloinkin hyväksyy ja muutenkin käyttäydytään korrektin aikuismaisesti ja kehuskellaan omaa suvaitsevaisuutta - samalla, kun teoillaan ja asenteillaan osoitetaan valtavaa suvaitsemattomuutta kaikelle muulle, paitsi omalle maailmakatsomukselleen.




Aika äärimuotoja ovat molemmat vaihtoehdot. Eiköhän siitä välistäkin sentään jotain löydy?


Lainaus
Mainittakoon vielä, että liiallinen aikuismainen käyttäytyminen saa minussa aikaan jonkintason psyykkisen oksennuksen.
Uskoisin, että tätä oksenusreaktiota ei pysty ulkopuolinen huomaamaan: oksennan sen verran sivistyneesti ja huomaamattomasti.


 icon_lol

tallennettu

Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-
Pirska
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 6585



« Vastaus #23 : 29.06.09 - klo:21:14 »

Voi pojat, että osaatte kirjoittaa hauskasti. Sinänsä ihan asiaa molemmilla, mutta en voi mitään, että sain taas päivän parhaat naurut. Ei tarvitse mitään nauruherätystä, kun täällä surffailee. icon_biggrin
tallennettu

Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.
LeenaSisko
Istahtaa penkin päähän veisaamaan

Poissa Poissa

Viestejä: 48


« Vastaus #24 : 01.07.09 - klo:09:08 »

Minua askarruttaa tuo itsensä kieltäminen. Kun mä nyt oikein olen ammattiapua saanut mm. vanhoihin uskollisiin traumoihini ja oppinut sitä kautta pitämään itseäni tärkeänä, niin mitenkä siihen istuu itsensä kieltäminen? Melkoinen risti.

Itte kysyy ja itte vastaa.. No kaippa se on sitä, kun luopuu asioista, joita ennen luuli tarvitsevansa. Niinkun alkoholista tai muusta ei välttämättömästä.
« Viimeksi muokattu: 01.07.09 - klo:09:21 kirjoittanut LeenaSisko » tallennettu
Pirska
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 6585



« Vastaus #25 : 01.07.09 - klo:11:20 »

Minua askarruttaa tuo itsensä kieltäminen. Kun mä nyt oikein olen ammattiapua saanut mm. vanhoihin uskollisiin traumoihini ja oppinut sitä kautta pitämään itseäni tärkeänä, niin mitenkä siihen istuu itsensä kieltäminen? Melkoinen risti.

Itte kysyy ja itte vastaa.. No kaippa se on sitä, kun luopuu asioista, joita ennen luuli tarvitsevansa. Niinkun alkoholista tai muusta ei välttämättömästä.
Olet saanut ammattiapua vanhoihin traumoihisi ja oppinut pitämään itseäsi tärkeänä. Hyvä niin, olet tärkeä ja saat pitää itseäsi tärkeänä. Itsensä kieltäminen ei tarkoita vanhoihin traumoihin pyrkimistä, joten älä pyri takaisin traumoihisi.

Annan omalta kohdaltani esimerkin itsensä kieltämisestä:
Taustaa: Minulla on hyvä itsetunto eikä ole pahemmin traumoja. Kuvittelen olevani parempi kuin olenkaan enkä pyytele anteeksi olemassaoloani.
Tilanne: Ulkona on kaunis ilma ja haluaisin lähteä pyöräilemään, uimaan, yksinkertaisesti nauttimaan kauniista ilmasta. Tiedän, että sairaalassa on ihminen, jota minun pitäisi lähteä katsomaan nyt, koska muulloin en pääse. Siispä kiellän itseni ja omat haluni ja lähden sairaalaan tapaamaan häntä, joka tarvitsee minua.

Tässä vain yksi esimerkki.
tallennettu

Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.
Salis
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 4371



« Vastaus #26 : 01.07.09 - klo:16:49 »

Olet saanut ammattiapua vanhoihin traumoihisi ja oppinut pitämään itseäsi tärkeänä. Hyvä niin, olet tärkeä ja saat pitää itseäsi tärkeänä. Itsensä kieltäminen ei tarkoita vanhoihin traumoihin pyrkimistä, joten älä pyri takaisin traumoihisi.

Annan omalta kohdaltani esimerkin itsensä kieltämisestä:
Taustaa: Minulla on hyvä itsetunto eikä ole pahemmin traumoja. Kuvittelen olevani parempi kuin olenkaan enkä pyytele anteeksi olemassaoloani.
Tilanne: Ulkona on kaunis ilma ja haluaisin lähteä pyöräilemään, uimaan, yksinkertaisesti nauttimaan kauniista ilmasta. Tiedän, että sairaalassa on ihminen, jota minun pitäisi lähteä katsomaan nyt, koska muulloin en pääse. Siispä kiellän itseni ja omat haluni ja lähden sairaalaan tapaamaan häntä, joka tarvitsee minua.Tässä vain yksi esimerkki.

Itsensä kieltämistä on mielipiteiden vaihdossa on käsitelty ikäänkuin irrallisena asiana, mutta se pitäisi sijoittaa yhteyteensä. Kysymys ei ollut itsetuntonsa kieltämisestä, vaan siitä,  että ihminen vapauttaa itsensä kaikesta maallisesta roinasta ja riippuvaisuuksistaan ja antautuu Jeesuksen mukaan.

Matt. 10:37,38,39

Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
tallennettu

Acta, non verba.
Pirska
ystäväkansaa

Poissa Poissa

Viestejä: 6585



« Vastaus #27 : 01.07.09 - klo:17:47 »

Itsensä kieltämistä on mielipiteiden vaihdossa on käsitelty ikäänkuin irrallisena asiana, mutta se pitäisi sijoittaa yhteyteensä. Kysymys ei ollut itsetuntonsa kieltämisestä, vaan siitä,  että ihminen vapauttaa itsensä kaikesta maallisesta roinasta ja riippuvaisuuksistaan ja antautuu Jeesuksen mukaan.

Matt. 10:37,38,39

Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
En ole ihan varma, ymmärsinkö oikein, mitä tarkoitit. Enhän minä väittänytkään, että itsensä kieltäminen tarkoittaisi itsetunnon kieltämistä. Olin nimenomaan sitä mieltä, että se ei ole sitä.

Onko mielestäsi minun esimerkkini itsensä kieltämisestä jotenkin väärin?
tallennettu

Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.
LeenaSisko
Istahtaa penkin päähän veisaamaan

Poissa Poissa

Viestejä: 48


« Vastaus #28 : 01.07.09 - klo:18:28 »

Niin. No näinhän se varmasti ja kumpikin esimerkki valottaa asiaa joltakin kantilta.

En millään halua uskoa, että itsensä kieltäminen tarkoittaisi omien tarpeiden vähättelemistä ja kieltämistä. Eikä se varmasti tarkoitakaan. Pirskakaan ei kieltänyt omia tarpeitaan. Halujaan vain. Juuri sitä ajoin takaa. Uskon, että Jeesus meni edeltä sinne sairaalaan ja Pirska kanteli ristiä perästä Hymyilee
tallennettu
santtu-62
Vieras
« Vastaus #29 : 01.07.09 - klo:18:53 »

"Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Mark. 8:34,35)
"Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle" (Matt. 10:38)
"Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Matt. 16:24,25)
Tässä viitataan mitä ilmeisimmin siihen, että Jeesuksen seuraaminen on vaativa tehtävä. Pitää luopua kaikesta seuratakseen Jeesusta: " Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia, älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut." Ristillä tarkoitetaan siis luopumista kaikesta, ei taakan kantamista. 

Itsensä kieltämistä on mielipiteiden vaihdossa on käsitelty ikäänkuin irrallisena asiana, mutta se pitäisi sijoittaa yhteyteensä. Kysymys ei ollut itsetuntonsa kieltämisestä, vaan siitä,  että ihminen vapauttaa itsensä kaikesta maallisesta roinasta ja riippuvaisuuksistaan ja antautuu Jeesuksen mukaan.
Matt. 10:37,38,39
Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
eusa_angel

Kristuksen seuraaminen kuuluva risti syntyy juuri siten, että meidän omien suunnitelmiemme yli Herran kaikkiviisaudessaan  vetää poikkipuunsa, särkien ne.


ps.Siinä voi sitten ihmetellä vapaa... ja ajella vaikka ympyrää niin paljon kuin ...  icon_cool
tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3 4 5   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2009, Simple Machines Validi XHTML 1.0! Validi CSS!