Palatakseni tohon koulukiusaamiseen.
Mitä veetä mä osaisin sanoa kun pikkumies kysyy, että mitä pitäis tehdä. Olen yrittänyt olla kiltti ja kohtelias, mut silti kiusataan.KOSKA TÄÄ LOPPUU JA MINKÄ VOIN sille ETTÄ OPIN HYVIN JA OLEN ÄLYKÄS JA NÖRTTI. Toiset on kateellisia tollaselle kun helposti oppii ja kiusaa.
Hitsi kun tekis mennä lyömään jota kuta.'
Toinen on kuin Enkeli ja silti kiusataan.
Silloin kun itte olin koulussa määrättiin joku tuli henkilö katsomaan toisen perään ja ilmoittamaan jos kiusataan tai jos toinen on ongelmissa ja auttamaan, siis oppilas, vaikkakin toinen oppilas on hänkin lapsi, niin jos opettajat ei osaa estää niin mikä ois hyvä?
Miun kohdalla ainakin se kiltteys oli se kiusaamisen aihe.
Selvisin tosin aika vähällä.
Jo ennen kouluikää (olin kai 6), kun muutimme uuteen rappuun, minua ei toiset tytöt hyväksyneet. Minulta raavittiin naama verille. Kun äiti näki sen, hän osti minulle hyppynarun, jossa oli puiset kädensijat. Hän käski mäiskiä takaisin niillä puisilla kädensijoilla, jos tarvis on. Ja riitti kun tiesin, että minulla on yhtä suuri mahdollisuus voittaa tappelu kuin heillä, olin vahvoilla. Sain itseluottamusta.
Olen sitä mieltä, että koulun pitää tehdä aisalle jotain. On kolun vastuulla, että opettajat puuttu asiaan. Ottaa kiusaamiset tosissaan ja ratkoo tilanteita.
Joskus on myös hyvä opettaa lapsia puolustautumaan myös ihan itse.
