Yritän tarttua Tuukan haasteeseen. Tarkastelen Malmivaaran ja Haavion versioita Abraham Achreniuksen jouluvirrestä "Jos etsit sielu Jeesus-lasta". Myönnetään heti aluksi, että tämä virsi on minulle "the one and only" jouluvirsi, joten suodattakaa halutessanne tarkastelustani pois ylimääräistä emotionaalista painolastia. Pahoittelen myös huonoa tekstiasua; en osannut javata palstoitusta. Mutta asiaan:
Alun alkujaan tarkasteltava virsi julkaistiin Siionin juhlavirsissä (SJV), muistaakseni vuonna 1789. Vertasin Malmivaaran versiota taannoin tuohon alkuperäiseen ja tehdyt muutokset osoittautuivat lähinnä kielenhuollollisiksi. Esim. säkeistöjenmäärä ja sisältö on MSV:ssä sama kuin SJV:ssä, joten en pidä tässä tarpellisena vertailua tuohon alkuperäisversioon. Jatkossa oletan MSV:n vastaavan Achreniuksen versiota asiallisesti, elleitoisin mainita.
Haavion muutokset sitä vastoin ansaitsevat huomiota. Ensinnäkin MSV 66 on jaettu kahdeksi virreksi HSV 10 ja HSV 12. Haavion painoksessa virsille on laitettu eri melodiat, joten niiden välistä yhteyttä on liki mahdoton aavistaa, mikäli ei tunne MSV:ä. Myös uset säkeistöt puuttuvat kokonaan.
Seuraavaksi käyn säkeistöittäin läpi vertailun MSV:n ja HSV:n välillä.
MSV 66:...............................................HSV 10:
1. Jos etsit sielu Jeesuslasta,................1. Jos etsit, sielu, Jeesus-lasta
Kuin ihmiskuntaa armahtaa,.................ja armahtajaa ihmisten,
Esteitä herkee kuulemasta...................maailmaa luovu seuraamasta
Ja seuraamasta maailmaa!...................ja torju viettelykset sen.
Herkeä vastustamasta,........................Kun loistaa sanan valkeus,
Kun valo koittaa sanasta!.....................pois heitä nurja vastustus.
Tulemme huomaamaan, että Achrenius lähestyy joulun sanomaa mystikon tavoin: sielun sisäisestä perspektiivistä. Hän tukeutuu yhtäältä pietismin armojärjestysperinteeseen (maailmallisuus->lainsaarna->herääminen) ja toisaalta perinteiseen via mysticaan (purgatio->illuminatio->unio mystica).
Johdantosäkeistössä HSV on mielestäni onnistunut kielellisessä uudistuksessa sisältöä suuremmin muuttamatta.
2. Maailman kuljet laitumella
Sen syntikarjaa kaitsien,
Sä tahdot yössä hyvitella
Vain katoovaista etsien,
Vaan ett’ on Jeesus syntynyt,
Sen valon olet hylännyt.
Mystispietistisen saarnan rinnalla Achrenius kuljettaa Luukkaan jouluevankeliumia, joka antaa puitteet, kehyksen ja sisällön koko virrelle. Raamatun käytössään Achrenius lähestyy alkujaan Origeneen kehittämää allegorista lectio divina -perinnettä, jossa lukija meditoi raamattua etsien sen merkityksiä. Meditaatiossa ('medium'=keskellä, välissä) sielun ja Jumalan vuorovaikutus tapahtuu ilmoitetun Sanan kautta, tai pikimminkin itse Sanassa, joka asettuu inhimillisen ja jumalallisen väliin sillanrakentajaksi. Virsi muodostaakin eheän kokonaisuuden, jossa veisaava sielu tutkiskelee joulun mysteeriä raamattumeditaation avulla. Achrenius ei haikaile Beetlehemin kedoille, vaan joulun tapahtumapaikaksi kehkeytyy veisaava sielu.
Achrenius pohjustaa evankeliumin sanomaa herättämällä veisaajaa synnintuntoon, mikä pietistisessä kontekstisssa on edellytys evankeliumin todelliselle vastaan ottamiselle. Näitä joulun sanoman vastaanottamista pohjustavia säkeistöjä Haavio on poistanut ilmeisesti saadakseen virrestä lyhyemmän ja siten käytännöllisemmän seuraveisuussa.
3. Jos valo ylhäältä ei koita,
Niin pysyt synnin orjana,
Et pelkoasi koskaan voita,
Vaikk’ onkin armo tarjona
Ja vapahtaja syntynyt
Suureksi iloksemme nyt.
Tässä heijastuu reformaation - ajallemme kiusallinen - ajatus siitä, että usko on Jumalan teko, jota hän ei kaikissa välttämättä tee. Tämä ajatus johti kalvinistit predestinaatio-opin tielle, mikä ei (onneksi) vastaavalla volyymillä näy muissa reformoiduissa kirkoissa. Tässä kohdassa Haavio päätti typistää.
4. Siis joudu, Beetlehemiin kulje!.............2. Siis joudu, Beetlehemiin kulje.
Jo taivaan joukko laulelee!......................On armon taivas avoinna.
Sydäntäs älä enää sulje!.........................Nyt ethän sydäntäsi sulje,
Se e’estäs Herraa kiittelee.......................kun Jumalalle kunnia
Ja rauhaa maalle toivottaa,......................ja maassa rauha kajahtaa.
Tahtoa Herraan taipuvaa. .......................Maa enkeleitä nähdä saa.
Sielun kulku Beetlehemiin on nähtävissä augustinolaisen trinitaarisen sieluopin valossa. Sielu Jumalan kuvana rakentuu vastaavalla tavalla kolmijakoisesti (järki, muisti, tahto). Triniteetissä Isän ominaisuudeksi Augustinus määrittää muistin, koska Isä on luojana ajan ulkopuolella ja siten kykenevä näkemään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kaiken kerralla. Tätä vastaa sielussa muistikyky. Katolisessa mystiikassa raamattumeditaatio ymmärrettiin juuri Sanan kuvaamien historiallisten faktojen memoroinniksi, eli mieleen palauttamiseksi ja uudelleen elämiseksi. Tässä Achrenius johdattaa veisaajan elämään sielussaan uudestaan joulun ihmettä.
5. Jeesusta etsi seimessänsä..................3. Luo seimen riennä, katso lasta,
Nöyränä, piennä makaavaa!...................rukoile häntä, Jumalaa.
Vaella sitte jälessänsä,...........................Kumarra suurta kuningasta,
Julista Herran kunniaa............................julista Herran kunniaa
Ja sille hyvää sanomaa,..........................ja kerro, mitä täällä koit,
Kuin messiasta odottaa!.........................kun uskon katseen lapseen loit.
Tässä säkeistössä Haavio muokkaa jo itse asiasisältöjä. Achreniuksen tyylille uskollisesti hän lisää säkeistöön raamatullisia elementtejä, mutta samalla jättää pois ajatuksen Jeesuksen perässä vaeltamisesta korvaten sen vähemmän seemiläisellä julistamisella.
Haavio on ilmeisesti kokenut ongelmaksi myös evankeliumin levittämisen ainoastaan messiasta odottaville, koska on jättänyt tämän ajatuksen pois. Uskon silmin katselu on kyllä asiallisesti linjassa Achreniuksen lähtökohtien kanssa.
6. Vaikk’ olet halpa niinkuin paimen........4. Jos lienet halpa kedon paimen,
Ja heikko Herraa kiittämään,..................ylistä Herraa kuitenkin.
Niin tunnustuksestasi taimen..................Myös pieni siemen kasvaa taimen
Saa Herran voima itämään. ..................sateessa päivin lämpimin.
Jos Jeesust’ oikein rakastat,...................Jos seimen lasta rakastat,
Kyll’ ystäviä saavutat. ..........................niin ystäviä saavutat.
Jostain syystä Haavio korvaa Herran voiman lyyrisemmällä lämpimällä sadepäivällä. Muutenkin ajatus etääntyy alkuperäisestä. Haavio päättää ensimmäisen puoliskon virrestä irralliseen toteamukseen "Jos seimen lasta rakastat, niin ystäviä saavutat." Tässä hän mukailee Malmivaaran huonoa muotoilua. Minulla ei ole nyt käsillä alkuperäistä SJV-versiota, mutta muistelisin, että siinä tuo ajatus ystävien saavuttamisesta oli paljon luontevampi.
7. Ah, päästä nyt jo Jeesuksesi
Sun sydämesi seimehen,
Niin elämän saat osaksesi
Ja löydät armon, autuuden!
Saat armahtajan omakses,
Kun avaat hälle sydämes
Seimi löytyy kuin löytyykin sydämestä, mutta ihmisellä on vielä mahdollisuus sulkea itsensä joulun ulkopuolelle penseydellään. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen tulkinta joulusta, koska ihmiselle annetaan vastoin periluterilaisia käsityksiä mahdollisuus tekoon armahduksen edistämiseksi. Tällainen synergiakäsitys on perinteisesti liitetty katoliseen teologiaan, mutta se oli läsnä ymmärtääkseni myös Lutherilla. Ortodoksia ja luterilainen tunnustus sitten tahtoi kieltää ihmiseltä kyvyn hyviin tekoihin. Itse ajattelen, että ainakin negatiivisella tavalla ihminen voi teoillaan sulkea itsensä jumalayhteyden ulkopuolelle.
..................................................................HSV 12:
8. Laps’ Jeesus tyytyy sydämehen,..........1. Jumalan Poika sydäntemme
Vaikk’ siell’ ei muuta olekaan..................oljilla tyytyy nukkumaan,
Kuin oljet hengen vaivaisuuden,..............seimessä hengenköyhyytemme,
Muutamat murheen korret vaan..............vain murheen korret vuoteenaan.
Elävän uskon kapalon............................Nyt saakoon lapsi alaston
Hän vaivaisilta saakohon!.......................lämpöisen uskon kapalon.
Tämä on ehkä kaunein jouluvirsisäkeistö mitä tiedän! Haavio aloittaakin sillä toisen puoliskonsa, mikä on tavallaan perusteltu ratkaisu: nyt käsitellään itse seimen tapahtumia. Tämä virren kahtiajako kuitenkin rikkoo yhtäältä sekä alkuperäisen pietistismystisen pelastusjärjestyksen, koska nyt veisaajaa ei ole pohjustettu lainsaarnalla evankeliumin vastaanottamiseen, ja toisaalta tekstimeditaatioon pohjaavan kronologian.
9. O rakas Jeesus, niitä auta,.................2. Laupias Jeesus, meitä auta.
Kuin tyhjyytensä tuntevat,.....................Me tyhjyytemme tunnemme.
Joit’ uhkaa epäuskon hauta....................On sydämemme synkkä hauta,
Ja apuasi kaipaavat!..............................vaan elämällä täytä se.
Mahdottomia vahvista............................Mahdottomia virvoita
Sun syntymälläs armosta!......................syntymäseimen armolla.
Via Mysticaan liittyy ajatus uniosta Jumalan kanssa. Achreniuksen virressä tämä toteutuu Jeesuksen syntymänä sydämen seimeen. Kun Jeesus on juuri kuvattu syntyväksi sydämeen, on täysin luontevaa veisata avunpyyntöä muiden, vielä tähän yhteyteen pääsemättömien, puolesta. Haavio kuitenkin näkee tässä ongelman. Hän ilmeisesti tuntee kyvyttömyyttä veisata toisten tyhjyyden täyttymisen puolesta, kun omassakin sydämessä on asiat vielä rempallaan. Tämä on tietysti paitsi inhimillinen, myös perikörttiläinen asenne. Pidän sitä silti tässä yhteydessä hätävarjelunliioitteluna; on rahtusen ristiriitaista ensin veisata sydämessä koisivasta Jeesuksesta ja sitten valittaa sydämen tyhjyyttä.
10. Herätä usko sydämissä,...................3. Herätä usko sydämissä,
Kun epäusko peljättää,..........................kun epäusko peljättää
Ja ole läsnä siellä, missä........................ja riennä apuun sinne, missä
Kiusaus kaikki hämmentää!....................kiusaus kaiken hämmentää.
Virvoita murheen aikana,.......................Huojenna huolten painoa
Ol’ avuttoman apuna!.............................ristin ja vaivan aikana.
Tässä edetään kutakuinkin rinta rinnan.
11. Nyt kiitos olkoon Jeesukselle, .........4. Nyt kiitos olkoon Jeesukselle,
Kuin syntyi vapahtajaksi!.....................hän syntyi Vapahtajaksi!
Kun ahdistaapi murheen helle,.............Pois väistyköön jo murheen helle.
Hän tulkoon hengen iloksi!...................Jeesus on minun iloni.
Hänessä vaivat vaikeimmat.................Hänessä vaivat vaikeat
Voitoksi kerran muuttuvat....................voitoksi kerran muuttuvat.
Virsi päättyy kiitokseen. Lectio divina tradition mukaisesti Achrenius lisää vielä loppuun apokalyptis-tropologisen elementin, joka samalla tähdentää sitä, että lopullinen unio mystica saavutetaan vasta paruusiassa. Tässä kohdin katolinen mystiikka on monin paikoin protestanttista sallivampaa. Esimerkiksi Johannes Tauler ajattelee käsittääkseni olemukselisen yhtymisen Jumalaan ja samuuden saavuttamisen periaatteessa mahdolliseksi hetkittäin jo tässä ajassa. Pietistiselle mystiikalle (Arndt, Spener, Scriver...) tämä on vieraampi ajatus; mystinen tie nähdään osana vanhurskauttamista.
Loppuhuomio:
Haavion antama käsittely Achreniuksen virrelle "Jos etsit sielu Jeesus lasta" rikkoo virren kaksi nähdäkseni keskeistä punaista lankaa: raamatullisen narraation meditaation ja pietistismystisen tien kohti jumalayhteyttä. Ongelmaa kärjistää se, että HSV 10 ja HSV 12 ovat nuotitettu eri melodioille.
HSV 10 "huipentuu" kummalliseen kalkulaatioon ystävien saavuttamisesta, joka alkuperäisessä virressä ei saa vastaavaa asemaa.
Vaikka Haavio säilyttääkin hienosti virren sisäisyyden näkemyksen ja paikoin jopa korostaa sielun silmin katselua, muuttuu silti HSV 12 luonne melkoisesti, koska Jeesuksen syntymää sydämeen ei pohjusteta pietistisellä apparaatilla.
Paavo saattaisi antaa palautetta "armon julistamisesta ulkona laillisesta järjestyksestä", vai miten se nyt meni...
Mielestäni tämä virsi paljastaa paljon sitä spiritualiteetin muutosta, mitä herännäisyydessä on tapahtunut vuosien saatossa. Hengellisyyden muuttuminen pitkällä aikavälillä on paitsi ymmärrettävää, hyväksyttävää, myös mielenkiintoista! Toinen asia on sitten se, millä ehdoilla voimme tunnustautua "Paavon perinteen" jatkajiksi.
Aihe: Siionin virret kirkkovirsikirjassa (Luettu 11198 kertaa)