Kävin eilen terkkarissa ja vein oman pitkän haavalapun mukanani. Sair.hoit. laittoi sen ja kehui haavaa muuten siistiksi. Siihen käy kuulemma pienempikin lappu, joita ostinkin apteekista. Kuulemma haavaa pitäisi suihkutella päivittäin ja vaihtaa lappu. Epäilin, pitääkö siistiin haavaan laitettu lappu repiä aina auki ja soitin äsken sairaalan leikkausvalmennushoitajalle ja hän sanoi, että ei tarvitse. No, olen kyllä alkanut tottua ristiriitaisiin tietoihin, joita hoitotoimenpiteistä tulee. Onneksi tiistaina on läääkärin kontrolli ja sitä ennen verikokeet. Lääkäri on kuulemma taas kerran erikoistuva lääkäri?
Mihin täältä kaikki jo erikoistuneet tyypit on hävinneet? Minulla on huonoja kokemuksia näistä erikoistumisensa alussa olevista lääkäreistä.
Ikävä alkaa olla Remicade-infuusiota. Niveliä jomottaa. On R:n tauosta jotain hyvääkin. Ei huimaa eikä koske päähän. Olen lähes varma, että Remicade ja beetasalpaajat ei sovi yhteen, vaikka kuulemma pitäisi sopia. Heti kun R:n vaikutus alkoi vähentyä, vähentyi myös huimaus ja päänsärky.
No ei tämä vielä mitään verrattuna tädin miehen sairauksiin. Hän täyttää kohta 88 ja vetää aamuisin kymmenkunta tabua kitusiin. Siinä menee sekaisin lääkkeet sydämen vajaatoimintaan, Marevan, lääke diabetekseen, nesteenpoistolääke jne. Hän ei kuule toisella korvalla mitään ja näkö on onneton. Saa nähdä, vieläkö hyppää kesällä auton rattiin? Nyt talvella ei kuulemma ole ajanut.
