Adressi [homoseks. suhteiden kirkollista siunaam. vastaan]

[karjalaisenkyösti]

Tuosta tuomitsemisesta ja siunaamisesta eräs ajatus.
Oletetaan, että jätän perheeni koska löysin jonkun miehen (tai naisen), joka on ruvennut kiinnostamaan minua enemmän, kuin oma rakas vaimoni. Pikkuhiljaa uuden kumppanin kanssa hengaillessani nykyinen parisuhteeni alkaa tuntua todella kuivalta ja tyhjältä.
Toki edelleen tietyllä tapaa rakastaisin vaimoani, mutta uusi kumppani kiinnostaa niin paljon, että kotiolot suorastaan ahdistavat, koska on ikävä sen uuden kumppanin luo. Tilanne on ristiriitainen. En haluaisi aiheuttaa perheelleni tuskaa, mutta syykenmaailma vetää kovasti tuon uuden heilan luo. Olen koukussa.
Lopulta päätän vapauttaa itseni piinasta ja ottaa eron vaimostani ja muuttaa uuden kumppanin luo.
Vaimon elämä muuttuu tietysti helvetiksi. Puhumattakaan siitä, mitä nykyisiä ja tulevia vammoja tästä lapselleni seuraa. (Noh, osa lapsen vammoista ehkä korjautuu tulevaisuudessa vuosia kestävissä terapioissa, mutta vain osa).

Lienee selvää, että en ansaitsisi siunausta uudelle liitolleni / rekisteröidylle suhteelleni.

Pitäisikö papin silti siunata uusi suhteeni, jos ei muuten niin suvaitsevaisuuden nimissä?
Pitäisikö ikäänkuin siunata ja hyväksyä se, että en suvaitse omaa perhettäni, vaan muutan pois?
Suostuisiko joku siunaamaan minun uuden liittoni?

Jos joku sen tekisi, olisi hyvin hienotunteista tehdä se salassa niin, että vaimoni ja lapseni eivät koskaan tulisi tietämään, että joku oli uuden liittoni siunannut. Mikäli kuulisivat, olisi se ikäänkuin toinen kova isku ensimmäisen iskun päälle.

Herättelisin ääri-kärjistetyllä (mutta tuskin kovin harvinaisella) esimerkilläni vain aivosolujamme pohtimaan sitä tilannetta, että kannattaako kaikkea mennä suinpäin siunailemaan.
Mielestäni tuon siunausasian kanssa pitää olla huolellinen, ettei tule kannustaneeksi ketään syntiin, eli ikäänkuin siunata vääriä tekoja.
(Jos suvaitsemattomuus omaa perhettään kohtaan ei ole synti, niin sitten syntiä ei ole olemassakaan).

Syntinen ihminen tarvitsee toki siunausta, mutta synti ei sitä tarvitse, vaan vain yltyy, jos sitä siunataan.

ps.
Ja niille, jotka mahdollisesti ärsyyntyvät sanasta "synti", voivat aivan hyvin muuttaa sen tässä tekstissäni merkkijonoksi "väärä teko" taikka "vahinkoa aiheuttava teko".

[Hölkänen]

Näitä tilanteita syntyy tuskastuttavan paljon, mutta jokainen on ainutlaatuinen. Joskus toisen kahlitseminen painostavaan perheeseen voi myös olla synti. Erityisesti heteron ja homon liitto on niin kaukana Raamatun ihanteesta, että kirkon pitäisi selkeästi ohjata välttämään sitä.

Itse olen avioerolapsi ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että ero oli parempi vaihtoehto kuin yhdessä jatkaminen. Kumpikaan vanhemmistani (heteroita molemmat) ei mennyt uuteen suhteeseen ennen kuin vuosien kuluttua, eikä minulla ole ollut ongelmia uusien perheenjäsenteni kanssa. Vanhempani eivät halua kirkon siunausta uusille liitoilleen, mutta minä ehkä jopa haluaisin.

[Salis]

Sinä kai kristittynä vastaavasti "tiedät" Jumalan hyväksyvän homojen elämäntavan?

Miksi sellaista väittäisi? Meidän pitää toimia ihmisinä ihmisten lailla, koska emme tiedä, mitä Jumala asiasta ajattelee. Paheksun siis sitä, että Jumalaa käytetään keppihevosena homouden vastustamiseen. Näkyvän kirkon on tehtävä niin kuin ihmiset parhaaksi katsovat.

Kumpikin osapuoli vetoaa samoihin asioihin ja hutkii toisiaan päähän totuudella sekä ihmettelee vastapuolen vilpillisyyttä.

Millä ihmeen totuudella? Miksi siihen pitäisi vedota? Minä vetoan ihmisen oikeuteen nauttia ihmisoikeuksista. Homot ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin. Miksi sitten suhtaudumme kristittyinä homoihin eri tavalla kuin kansalaisina yhteiskunnassa?

[madira]

Miksihän sitä piti olla niin tyhmä että luin tämän ketjun kun tiesin jo etukäteen että paha mieli tästä vain tulee. Vaikka onhan täällä ollut monta sallivampaakin puhujaa. Ei sillä että kaikkien täytyisi pitää siitä että toiset ihmiset nyt vaan voivat rakastua ja haluta perustaa perheen samansukupuolisen henkilön kanssa, mutta mä näen sen asianomaisten itsensä ja Jumalan välisenä asiana. Noh, mun polkuni kulki niin että päädyin avioliittoon miehen kanssa, ja muodostamme lasten kanssa sen täydellisen ydinperheen minkä puolesta Räsäsen Päivikin taitaa puhua, mutta toisinkin olisi voinut käydä ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia maailman homopareja kohtaan (anteeksi kilometrin mittainen lause).

En siis edes avannut tuota adressilinkkiä, saati allekirjoittanut, enkä tiedä edes että onko ko. lista enää edes ajankohtainen.

Peace vaan kuitenki.

[Pinni]

Että vähäkö olin hämmästynyt kun näin tämmöisen aloituksen täällä!
Muistui taas mieleen, miksi en enää täällä käy kuin harvoin. :-?

Uskomatonta, että tästä tarvitsee edes keskustella. Ihan nykyaikana, kun ihmisillä on silmät päässään ja kaikkea. Aivotkin on.

En pysty ymmärtämään, miksi Jumala ei haluaisi siunata kahden ihmisen liittoa, jossa molemmin puolin kunnioitetaan ja rakastetaan.

Mitä välineillä on väliä, kun itse ihmiset kokonaisuutena toistaan tykkää ja siunausta kaipaavat, ei niiden pippelit tai pimpsat.

Joo en allekirjoita.

[karjalaisenkyösti]

Uskomatonta, että tästä tarvitsee edes keskustella. Ihan nykyaikana, kun ihmisillä on silmät päässään ja kaikkea. Aivotkin on.

On hyvä otta huomioon se seikka,
että
kaikki eivät ole päässeet perille tämän asian suhteen, kuten sinä.
Tästä johtuen jotkut tarvitsevat vielä keskustelua asiasta - nykyaikanakin.
Uskomatonta varmaan, mutta niin totta.
Kaikkien silmät eivät toimi ja kaikilla ei tuo aivotoimintakaan ole nykyihmisen tasoa.
Minä olen eräs esimerkki tuollaisesta ihmisestä.

[karjalaisenkyösti]

En siis edes avannut tuota adressilinkkiä, saati allekirjoittanut, enkä tiedä edes että onko ko. lista enää edes ajankohtainen.

Voi kun minäkin saisin kyvyn tietää asioita ennen niihin tutustumista, ei minunkaan olisi tarvinnut tuota addressia lukea.
Olen kyllä tuota ennaltatietämisen kykyä yrittänyt itseopiskella, mutta kovin on huonosti ainakin tähän asti onnistunut tuon kyvyn kehittäminen.

Havaintojeni mukaan moni tuon kyvyn omistaa - ehkäpä jonain päivänä minäkin.

[Pirska]

[quote="Pinni"l]

Uskomatonta, että tästä tarvitsee edes keskustella. Ihan nykyaikana, kun ihmisillä on silmät päässään ja kaikkea. Aivotkin on.


[/quote]
Kiinnostaa kovasti, millä vuosikymmenellä ihmisille on saatu silmät päähän ja aivot käyttöön?

[Pena]

Muista ihmisistä en tiedä, minä sain aivot ja silmät käyttööni 1950-luvulla. Toimivatkin vielä jotenkuten.

On tietysti vakavasti ottaen väärin arvostella menneiden sukupolvien kykyä havainnoida ja arvioida maailmaa, ihmisiä ja elämää. Silmät, korvat ja aivot ovat olleet tuhansia vuosia yhtä käyttökelpoisia kuin omammekin - parempiakin ehkä. Se mikä on viime aikoina muuttunut huikeasti, on tutkitun tiedon määrä ja välineet sen siirtämiseksi kenen tahansa käyttöön minne tahansa. Samalla on tietysti tarjolle tullut valtavasti pelkkää puppua. Kriittisyyttä siis tarvitaan informaatiossa uidessa.

[B.H.S]

Piispa Wille Riekkisestä homofobian vastainen lähettiläs
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=187737&messageID=3381209&

rusakko . 17.5.2009 11:55  
Ruksaisin “kyllä” vaihtoehdon varmaan jokaiseen homojen asiaa edistävään kyselyyn suorastaan riemurinnoin, jos voisin samalla vaikuttaa siihen, että homopolitiikan tekeminen asettuisi järkeviin mittasuhteisiin. Nyt vallalla on “jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan” – lähestymistapa, jossa syyllistetään nekin, jotka hyväksyvät homot, mutta eivät hyväksy keinoja, jolla “hyväksyntä” hankitaan yhä uudelleen ja uudelleen pyörittämällä mediamyllyä milloin mistäkin aiheesta.
Ihan samaa mieltä olen. Hyväksyn homoseksuaalit ihan siinä missä muutkin ihmiset, mutta en jaksa tätä jatkuvaa ja näkyvää homokampanjointia ja vastapuoleksi katsottujen ihmisten leimaamista suvaitsemattomiksi ja homofobistiksi  ja milloin miksikin. Miksi esimerkiksi kehitysvammaisten, invalidien, kuurojen, tahattomasti lapsettomien, lihavien ja kaikkien muiden erityisryhmien ihmisoikeuksia ei puolusteta yhtä äänekkäästi? Se ei todellakaan ole mitään homofobiaa, että ei jaksa olla jatkuvasti hurraamassa homoseksuaalien vapautusliikkeelle, tai, pitäisikö melkein sanoa, heidän valtapyrkimyksilleen? Homothan näkyvät länsimaisessa yhteiskunnassa jo varsin kiitettävästi mediassa, enemmän kuin monet muut heikommassa asemassa olevat ihmisryhmät. Puhuttaisiin välillä heistäkin. Niin, ja se ei todellakaan ole mitään (homoseksuaalien) syrjintää, jos ei saa aina kaikkea sitä, mitä itse haluaa. Eihän kukaan muukaan ihminen saa.  
 :-k

Minusta tuo siunaaminen on kärsinyt pientä suuremman inflaation. Se on ihmisteko. Jumala siunaa mitä haluaa kysymättä meiltä. Se, että pappi siunaa jonkun tarkoittaa vain, että pappi siunaa jotakin. Jumala voi olla ihan eri mieltä. Sama koskee sitä, että pappi kieltäytyy siunaamasta. Salattu Jumala ja Hänen ajatuksensa pysyy arvoituksena meille maan matosille. Toisekseen Jumala ei voi vastata kaikesta siitä mitä hänen nimissään teemme.

 O:)

Toivottavasti minua ei pidetä huonona ihmisenä miten ilmaisin foorumilla oman valinnan asian johdosta. B.H.S  :smt083

ps. oli kiusaus kommentoida vielä ennen kuin poistun kesälaitumelle. :coffee:  :sunny:

[eeva-kaisa]

Katsoin just FST5:n dokumentin Homo, taivas vai helvetti. Olipas ahdistava. Se tulee vissiin huomenna uusintana.

Referoin ohjelmaa: Evankelioivaan herätyskristilliseen kirkkoon kuuluvan perheen poika oli aina ollut herkkä ja feminiininen, ja teini-iästä alkaen kokenut itsensä ulkopuoliseksi. Lähti opiskelemaan ja tuli kaapista, liittyi homojärjestöön. Vanhemmat kuulivat tästä ja olivat järkyttyneitä. Sanoivat kuitenkin rakastavansa lastaan ja että kotiin saa aina tulla, oli mikä oli (tämä hyvä!). Mutta paljon keskustelua oli ja pelkoa siitä, että kuoleman jälkeen ei enää kohdata, koska vanhemmat olivat matkalla taivaaseen ja poika helvettiin. Poika meni sitten naimisiin poikaystävänsä kanssa, mutta liitto ei toiminut. Tulivat kotikirkkoon, missä poikaystäväkin teki uskonratkaisun ja miehet päättivät erota. Poika muutti takaisin kotiin ja on nyt onnellinen uudelleen löytyneestä seurakuntayhteydestä ja yhteydestä vanhempiin. Omien sanojensa mukaan hän on nyt hetero, koska teki valinnan rakastamansa miehen ja Jumalan välillä. Dokumentti oli rauhallinen ja uskottava ja antoi haastateltaville tilaa. Silti ahdistuin tosi paljon.

Plussana täytyy sanoa, että haastateltavat, nuori homomies ja hänen isänsä, olivat ihanan rehellisiä ja avoimia ja kertoivat melko suoraan myös sellaisista tunteistaan, joissa olivat (olleet) keskeneräisiä. Esimerkiksi isä tajusi kirkossa, että hänen täytyisi rukoilla myös poikansa miehen puolesta, ja että se oli hänelle hyvin vaikeaa, mutta tarpeellista ja loppujen lopuksi hyvä asia.

Miksi nuoren ihmisen pitää uhrata oma seksuaalisuutensa uskonnon takia? En voi ymmärtää sellaista vaatimusta, vaikka se olisikin lempeä ja pelkästään "rivien välissä" ja valinta jäisi nuoren oman harkinnan varaan. En vain käsitä sellaista Jumalaa, joka vaatisi moista. Elämä on riittävän vaikeaa muutenkin, ilman rakastavaa kumppania se on varmasti vielä vaikeampaa sille, joka sellaista kaipaa (toki on niitäkin, jotka aidosti viihtyvät yksin).

[Hölkänen]

Dokumenttia näkemättä voin kuvitella, että jos kauhealla vaivalla tulee kaapista, ottaa vastaan ympäristön syljeskelyn, suurin odotuksin antautuu parisuhteeseen ja sitten se ei ensihurman jälkeen tunnukaan sen arvoiselta, niin tulee äkkiä toisiin aatoksiin. Kyllä lämmin seurakuntasuhde voi hyvinkin voittaa kylmän parisuhteen. Eikä se aina tarkoita seksuaalisuuden tukahduttamista tyystin; jotkut ortodoksinunnat esimerkiksi ovat puhuneet uskonsa seksuaalisesta ulottuvuudesta.

Mutta tärkeää on tiedostaa, että kenestä tahansa ei ole yksineläjäksi. Sitä ei vaadita heteroilta eikä homoilta. Jeesus ja Paavali aika yksimielisesti Raamatussa toteavat, että sen valitkoot ne jotka pystyvät. Muut voivat mennä naimisiin. Vetäkööt muut tiukempaa linjaa, mutta herännäisyydessä, jossa herätysliikkeistä vähiten uskotaan omien tekojen vaikuttavan pelastukseen, pitää mielestäni olla mahdollisuus saada lämmin seurakuntayhteys ja lämmin parisuhde yhtä aikaa. Nehän sitä paitsi tukevat toisiaan.

[C-kortti]

Oletetaan, että on körttiäiti, virkeä ja hyväkuntoinen 50-vuotias, juoksi juuri maratoninkin. Hänellä on aviomieskin, hiljaisenpuoleinen suomalaismies. Tämä äiti hoitaa työkseen lapsia perhekodissa. Hänellä on tytär, joka joutuu miehensä kanssa kolariin ja he molemmat kuolevat. Orvoiksi jää kaksi lasta, 2- ja 4-vuotiaat. Ennen vanhaan hyväkuntoinen isoäiti olisi saanut ilman muuta lapset itselleen kasvatettavaksi. Suomessa on nyt viranomaisilla käytäntö, että adoptiotilanteessa lapsen ja kasvattajan ikäero ei saisi olla yli 45 vuotta.

Tämä nainen, orpojen isoäiti, ei siis nyky-Suomessa kelpaa näiden lasten kasvattajiksi.

RKP on uusimmissa tavoitteissaan asettanut yhdeksi tavoitteeksi sen, että homoparit pääsevät samanveroiseen asemaan heteroparien kanssa perheen ulkopuolisen lapsen adoptoinnissa. Oletetaan, että RKP:n kanta on eduskunnan enemmistön kanta jossain tulevassa äänestyksessä. Laki menee silloin läpi.

Oletetaan, että tuossa tulevassa tilanteessa liberalisoituminen on mennyt muutenkin niin paljon eteenpäin, että kolmen ihmisen yhteisavioliitto on mahdollinen. Niinpä hetero Mikko, bi-seksuaali Minna ja lesbo Mirkku ovat solmineet ”lukumääräneutraalin” avioliiton ja elävät siinä. Heillä on yhteinen sukunimikin, Setapolku. Kaikki he ovat n. 35-vuotiaita. Tällaisia perheitä on maailmalla. Perheestä on tehty tv-dokumentti, joten jäsenten seksuaalinen taipumus on julkisesti tiedossa.

Näiden kahden pikkulapsen adoptiosta ovat kiinnostuneet siis liian vanha (50-v.) isoäiti ja sopivan ikäinen Setapolkun ryhmäavioliitossa elävä kansalaisten ryhmä.

Setapolkun perhe saa viranomaispäätöksellä lapset kasvatettavakseen. Körttimamma huokailee, että mitähän se Ukko-Paavo sanoisi, jos olisi vielä täällä. Päätös on laillinen ja sen perusteiden arvostelu on siinä vaiheessa kuitenkin viharikos ja niinpä asiasta vaietaan körttimamman suvussa totaalisesti.

[Salis]

Tämä nainen, orpojen isoäiti, ei siis nyky-Suomessa kelpaa näiden lasten kasvattajiksi.

Olipahan erikoinen tapaus. Isovanhemmat ovat tietysti ensisijaiset, joilla on adoptio-oikeus ja vastuu lasten kasvatuksesta. Miten ihmeessä tätä tapausta pitää rinnastaa erikoistapauksiin eli siihen, että homopareissa
toinen voi adoptoida toisen lapsen? Ei kai homoilla ole mitään erityisoikeutta adoptioon? Ja mitä sitten, jos
homot adoptoivat lapsen? Pitäisikö sen olla kiellettyä? Eivätkö homot kelpaa kasvattajiksi?

[C-kortti]

Olipahan erikoinen tapaus. Isovanhemmat ovat tietysti ensisijaiset, joilla on adoptio-oikeus ja vastuu lasten kasvatuksesta. Miten ihmeessä tätä tapausta pitää rinnastaa erikoistapauksiin eli siihen, että homopareissa toinen voi adoptoida toisen lapsen?

Ainakaan minä en tuollaista rinnastusta tehnyt. En kirjoittanut sanaakaan siitä, jos esim. lesbonainen adoptoi kumppaninsa lapsen.

Ei kai homoilla ole mitään erityisoikeutta adoptioon? Ja mitä sitten, jos
homot adoptoivat lapsen? Pitäisikö sen olla kiellettyä? Eivätkö homot kelpaa kasvattajiksi?

Jos luet tekstiäni ajatuksella, huomaat, että siinä kysytään jo seuraavan asian suvaitsemista; lapsen adoptoimista kolmen aikuisen (heteromies/bi-nainen/lesbonainen) perheeseen, koska sellaistakin perhemuotoa eläviä on jo. Nelosella oli tästä taannoin dokumentti. Samoin on sääntö, että yli 45 vuoden ikäero lapsen ja kasvattajan välillä estää adoption. Yhdistin nämä kaksi asiaa yhteen tapahtumaan, joka voi olla todellisuutta jonkun kohdalla, jos kehitys jatkuu nykyisenä.

Onko sinusta kolmen samassa vuoteessa nukkuvan aikuisen perhe eli polyamorinen elämä ihan sopiva kasvatusympäristö lapsille kristillisestä näkökulmasta katsottuna?