Adressi [homoseks. suhteiden kirkollista siunaam. vastaan]

[B.H.S]

Eiköhän sitä ole Suomen Evl. kirkon papistollakin riitaa,eripuraa ja syrjintää. Herättää kysymyksen,löytyykö teiltä kukoitavaa rakkautta? Ei kaikkea kirjojen takaa opi. Jotenkin tuntuu kuin papisto edustaisi tai yhteiskuntamme päättäjätkin olisivat jotain muuta kuin ihmisiä ja  astuvat aika helposti "ihmisten" yli. Joten ennen kuin aloitatte sen oman propagandan levittämisen,mistä muuten koko tämä eripuraisuus lähti. Olisi ehkä syytä mahdollisesti hyvä pistää kirkon omat kaapit järjestykseen. Siinä taitaa olla muuten aika paljon töitä.

Aika näyttää mihin kaikki johtaa ja mitä tapahtuu.

[B.H.S]

Suomessa solmittiin viime vuonna hieman yli 31 000 avioliittoa ja rekisteröitiin 250 parisuhdetta. Viimeksi näin paljon naimakauppoja tehtiin vuonna 1976. Eroon päättyi viime vuonna noin 13 500 liittoa ja 45 rekisteröityä parisuhdetta.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/05/suomalaiset_naimisiin_ennatystahdilla_722849.html
 :-k

[Sarai]

Suomessa solmittiin viime vuonna hieman yli 31 000 avioliittoa ja rekisteröitiin 250 parisuhdetta. Viimeksi näin paljon naimakauppoja tehtiin vuonna 1976. Eroon päättyi viime vuonna noin 13 500 liittoa ja 45 rekisteröityä parisuhdetta.

Ajatusleikki: Avioeroja oli yli kolmasosa solmittujen avioliittojen määrästä, mutta rekisterieroja vain alle viidennes rekisteröityjen parisuhteiden määrästä. Tällä perusteella voisi kyllä sanoa, että avioliittoja nyt ei ainakaan pitäisi siunata, koska Jumalahan on tarkoittanut ne eliniäksi, ja jos melkein puolet eroaa, niin Jumala varmasti ottaa Suomen kansalta siunauksensa pois...

Toinen ajatusleikki: Jos Jumala siunaa tiettyjä kansoja ja toisia ei, niin siunaako hän esimerkiksi Vatikaanin kansaa? Ja jos siunauksen saaminen on avioliitosta kiinni, niin siunaako sittenkin? Siunaako Jumala Venäjän kansaa, jossa on tälläkin hetkellä suurta herätystä? Siunaako Jumala Yhdysvaltoja, joissa pidetään yllä kuolemantuomiota ja kidutetaan vankeja? Siunaako Jumala Turkin kansaa, joka pyrkii muokkaamaan yhteiskuntajärjestystään EU-kelpoiseksi?

Ja ei, en odota vastauksia, kunhan leikittelen.  
--
Sarai

[seppos]

Suomessa solmittiin viime vuonna hieman yli 31 000 avioliittoa ja rekisteröitiin 250 parisuhdetta. Viimeksi näin paljon naimakauppoja tehtiin vuonna 1976. Eroon päättyi viime vuonna noin 13 500 liittoa ja 45 rekisteröityä parisuhdetta.

Ajatusleikki: Avioeroja oli yli kolmasosa solmittujen avioliittojen määrästä, mutta rekisterieroja vain alle viidennes rekisteröityjen parisuhteiden määrästä. Tällä perusteella voisi kyllä sanoa, että avioliittoja nyt ei ainakaan pitäisi siunata, koska Jumalahan on tarkoittanut ne eliniäksi, ja jos melkein puolet eroaa, niin Jumala varmasti ottaa Suomen kansalta siunauksensa pois...

Toinen ajatusleikki: Jos Jumala siunaa tiettyjä kansoja ja toisia ei, niin siunaako hän esimerkiksi Vatikaanin kansaa? Ja jos siunauksen saaminen on avioliitosta kiinni, niin siunaako sittenkin? Siunaako Jumala Venäjän kansaa, jossa on tälläkin hetkellä suurta herätystä? Siunaako Jumala Yhdysvaltoja, joissa pidetään yllä kuolemantuomiota ja kidutetaan vankeja? Siunaako Jumala Turkin kansaa, joka pyrkii muokkaamaan yhteiskuntajärjestystään EU-kelpoiseksi?

Ja ei, en odota vastauksia, kunhan leikittelen.  
--
Sarai

Vastaan tuohon ensimmäiseen ajatusleikkiin, että siinä on virhe. Avioliitto on niin paljon vanhempi asia, joten purkautumisten suhteellinen osuus on luonnollisesti suurempi. Silti se on liian suuri. Kyllä rekisteröidyt parisuhteet pääsevät samaan prosenttiin kunhan ehtivät.

[Samuli]

Eiköhän sitä Samuli ole Suomen Evl. kirkon papistollakin riitaa,eripuraa ja syrjintää. Herättää kysymyksen,löytyykö teiltä kukoitavaa rakkautta? Ei kaikkea kirjojen takaa opi. Jotenkin tuntuu kuin papisto edustaisi tai yhteiskuntamme päättäjätkin olisivat jotain muuta kuin ihmisiä ja  astuvat aika helposti "ihmisten" yli. Joten ennen kuin aloitatte sen oman propagandan levittämisen,mistä muuten koko tämä eripuraisuus lähti. Olisi ehkä syytä mahdollisesti hyvä pistää kirkon omat kaapit järjestykseen. Siinä taitaa olla muuten aika paljon töitä.

Tietenkin papistonkin keskuudessa on riitoja - ihmisiähän tässä kaikki on. Mutta on myös toisenlaisia esimerkkejä. Otan yhden omasta elämästä: Helsingin hiippakunnan järjestöpappien kokouksessa keskusteltiin parisuhteiden siunaamisesta. Tuohduin erään vastustajan mielestäni asiattomasta puheenvuorosta ja esitin vastakkaisen näkemykseni varsin kärkevästi. Myöhemmin pyysin anteeksi kyseiseltä kollegalta. Tilaisuuden jälkeen hän tuli halaamaan minua ja sanoi jotenkin näin: "Meidän on varmaan kummankin yhtä vaikea ymmärtää toisen näkemystä, mutta samaan kirkkoon mahdutaan, eikö niin?"

Teimmekö väärin? Olisiko jommankumman pitänyt saada toinen muuttamaan mielipiteensä? Onko pappien - ja ylipäätään kirkon jäsenten - todella oltava joka asiasta samaa mieltä? Jos B.H.S. tarkoittaa "kirkon omien kaappien järjestämisellä" tätä, niin siinä totta vieköön on paljon töitä.

Itse olisin edelleen sitä mieltä, että samaan kirkkoon mahdutaan. Yksi vastustaa naispappeutta, toinen haluaa siunata rekisteröidyt parisuhteet, kolmas kaipaa yhteiskunnallista julistusta, neljäs on henkeen ja vereen ekumeenikko ja viides liturgikko. Ja kaikki mahtuvat samaan kirkkoon, koska kirkon olemusta ei lopulta määrittele yksittäiset jäsenet, vaan pää, Kristus.

On kyllä tosi ikävä havaita olevansa vähemmistössä tässä asiassa. Ihan todellako ihmiset haluavat kirkon repeytymistä ja jakautumista?

[B.H.S]

"Meidän on varmaan kummankin yhtä vaikea ymmärtää toisen näkemystä, mutta samaan kirkkoon mahdutaan, eikö niin?"

Itse olisin edelleen sitä mieltä, että samaan kirkkoon mahdutaan. Yksi vastustaa naispappeutta, toinen haluaa siunata rekisteröidyt parisuhteet, kolmas kaipaa yhteiskunnallista julistusta, neljäs on henkeen ja vereen ekumeenikko ja viides liturgikko. Ja kaikki mahtuvat samaan kirkkoon, koska kirkon olemusta ei lopulta määrittele yksittäiset jäsenet, vaan pää, Kristus.

On kyllä tosi ikävä havaita olevansa vähemmistössä tässä asiassa. Ihan todellako ihmiset haluavat kirkon repeytymistä ja jakautumista?

Henkilökohtaisesti en ja ilmaisen sen pyynteetömän rehellisest. Joten lainaan tekstiäsi:Meidän on varmaan kummankin yhtä vaikea ymmärtää toisen näkemystä, mutta samaan kirkkoon mahdutaan. Kirkon olemusta ei lopulta määrittele yksittäiset jäsenet, vaan pää, Kristus.

[Salis]

En voi ymmärtää tätä homosuhteiden siunaamista, miksi se on niin tärkeää.

No eihän se pitäisikään olla tärkeää vaan normaali ja tavallinen osa kirkon toimintaa. Siunataan ihmisiä rotuun, ikään, sukupuoleen jne katsomatta. Tämä asia on tärkeä homouden vastustamisen kannalta. Ne henkilöt ja ryhmät tätä asiaa ylläpitävät, jotka pitävät - kuten Ewalds - homoutta vain neuroosina ja poikkeamana ihmisen kehon luonnollisesta toiminnasta, katsovat, että homous on mielenhäiriö. Homouden olemassaolo ikäänkuin kielletään. Homoja pidetään vain heteroista harhautuneina.

Koko ajan meidän yhteiskuntaan tuodaan uusia asioita, joilla sitä rapautetaan sisältä päin. Tuntuu, että nykyajan ihminen kuvittelee olevansa niin viisas, että se on kaiken perinteisen yläpuolella. Ensin  tulivat avoliitot, joita aluksi paheksuttiin. Pikkuhiljaa ne yleistyivät niin, että eihän niitä kukaan enää pidä minään. Nuoret kuvittelevat, että ei voi mennä naimisiin, ellei ole ensin asunut avoliitossa. Ihme, ettei siinä ole siunauksella mitään väliä, kun sen saisi ihan vain solmimalla avioliiton.

Yhteiskunnan kehitykseen voidaan suhtautua konservatiivisesti, reformatiivisesti tai revolutionäärisesti. Konservatiivit haluavat säilyttää kaiken sellaisena kuin se oli aikaisemminkin. Reformismin kannattajat haluavat jatkuvasti, mutta asteittain uudistaa yhteiskuntaa ympäristötekijöidenkin muuttuessa.

Kuvaamasi kehitys on ollut myönteistä. Yhteiskunta ei rapaudu siitä, jos ihmisten oikeuksia päättää omasta elämästään korostetaan. Vain sellainen yhteiskunta rapautuu, joka ei ota ihmisiä huomioon.

Minusta meidän pitäisi pelätä enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.

Jumalaa ei tarvitse pelätä vaan rakastaa.

[Riitta-mummi]

Yhteiskunta muuttuu. Lait muuttuvat. Meillä on valtionkirkko joka noudattaa lakeja.
Menneinä vuosikymmeninä eivät epileptikot(kaatumatautiset) voineet avioitua. Mielenterveyden ongelmista kärsivät(mielisairaat) eivät saaneet avioitua. Serkukset eivät voineet mennä naimisiin. Laki ei sallinut. Kirkko ei siunannut.
Moralistit tuomitsivat avioerot, raskauden keskeytykset, teatterit, elokuvat, tanssin, meikit, alkoholin. Nyt ei enää ole yhtä jyrkkää.
Naispapit ovat siedettäviä. Jokohan homo-paritkin voisivat saada saman hyväksynnän liitolleen.

[Mörtti-57]

1960-luvun lopulla lopetettihin sokeiren ja kuurojen avioliittokialto ja heirän pakkosterilisointi.
Muuttuuko ihiminen ihimiselle paremmaksi? Sitä toivon. http://www.youtube.com/watch?v=Tmy6G222LuI

[karjalaisenkyösti]

Itse olisin edelleen sitä mieltä, että samaan kirkkoon mahdutaan. Yksi vastustaa naispappeutta, toinen haluaa siunata rekisteröidyt parisuhteet, kolmas kaipaa yhteiskunnallista julistusta, neljäs on henkeen ja vereen ekumeenikko ja viides liturgikko. Ja kaikki mahtuvat samaan kirkkoon, koska kirkon olemusta ei lopulta määrittele yksittäiset jäsenet, vaan pää, Kristus.

Tuli mieleeni Jeesuksen sanat, jossa Hän kielsi joiltain olennoilta rikkaruohon kitkemisen viljapellosta, koska rikkaruohoa kitkiessa saattaa vahingossa tulla viljaakin kitkettyä pois. Vilja ja rikkaruohot kun ovat alkuvaiheessa molemmat niin samannäköisiä.

Seppos kommentoi jossain, että tässä homoasiassakin tuomion julistamisen voisi jättää Jumalalle.

Mielestäni tämä asia on kovin monisyinen eikä ollenkaan yksinkertainen - ei ole yksinkertainen ainakaan minulle.
Jotkut tietävät varmasti, kuinka asia on ja se varmuus heille suotakoon.
Varmuudessa eläminen on helpompaa ja yksinkertaisempaa, kuin tilanteessa, jossa varmuutta ei löydy.

Hyvin monissa asioissa paras toimintamalli lienee juuri tuo Samulin kuvaama. Jumala sitten aikanaan erottelee viljan lusteesta, onneksi näin: ihminen saattaa tehdä tuon erottelun väärin, koska erottelu riippuisi siitä, kuka ihminen sitä erottelua kulloinkin olisi tekemässä.

Minullakin on toki ajatuksia tästä aiheesta, mutta juuri nyt en halua nimimerkkiäni sen parissa ryvettää ja tuottaa mielipahaa.
Näkemykseni mukaan avoin ja rakentava keskustelu aiheesta on julkisuudessa kovin hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

[Samuli]

Näkemykseni mukaan avoin ja rakentava keskustelu aiheesta on julkisuudessa kovin hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

Sepä se on juuri ongelma. Mutta onneksi siitä puhutaan nyt kirkolliskokouksessakin. Vilkaiskaapa tätä:

http://henriettakirkossa.blogspot.com/2009/05/valikoiva-suvaitsevaisuus-vie.html

[vaivattu sielu]

Onneksi herättäjäyhdistys ei ole ensimmäisenä antamassa kommenttejaan näistä mediaseksikkäistä aiheista. Saa jokainen itse tykönänsä miettiä, mitä mieltä on näistä asioista.

Luulen tuntevinani sen verran heränneitä ympäri Suomenniemen, että olen varma myönteisen päätöksen homosuhteiden siunaamisessa aiheuttavan heidän keskuudessaan runsaasti negatiivista suhtautumista  ja kipua sydämessä. Tuota kipua ei useinkaan tuoda julki, vaan se kätketään sydämen sopukoihin. Vaikka herätysliikkeistä varmimmin herännäisyydessä suhtaudutaan myönteiseen päätökseen toisia lempeämmin, en välty ajatukselta, että on paljon niitäkin joille päätös tuottaa jyrkkääkin suhtautumista. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut tällä foorumilla hajaannuksen mahdollisuudesta ev.lut.kirkossa. Pelkonani on, että hajaannusta saattaa tapahtua myös herännäisyydessä. Sen tähden olisi tärkeätä, että Herättäjä-Yhdistyksessä jo etukäteen paneuduttaisiin tähän ongelmaan ja mietittäisiin keinoja, joilla herännäisyys pysyisi edelleenkin yhtenäisenä. Körttiläisyydelle uskolliset kannattajat ovat suurelta osin niitä, jotka kunnioittavat vielä niitä alkuperäisiä argumentteja, jotka nousevat isiemme uskosta ja kunnioituksesta körttiperinteeseemme. Körttiperinteessä on paljon säityttämisen arvoista, eikä sitä voi heittää romukoppaan vain tämän ajan virtausten siivittäminä.
-----------------------------------------
Körttiläisyys päättyy siihen, kun viimeinenkin Aku Rädyn tuntenut ihminen on majan majoilla (mukaillen)
Jaakko Heinimäen "teesi"

[seppos]

Näkemykseni mukaan avoin ja rakentava keskustelu aiheesta on julkisuudessa kovin hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

Sepä se on juuri ongelma. Mutta onneksi siitä puhutaan nyt kirkolliskokouksessakin. Vilkaiskaapa tätä:

http://henriettakirkossa.blogspot.com/2009/05/valikoiva-suvaitsevaisuus-vie.html

Tuo kannattaa lukea. Siinä puututaan yhteen päivän ongelmista eli valikoivaan tiukkamielisyyteen. Toisten synnit ja omat pikkuviat vanhaa sanontaa mukaillen.

[Salis]

Luulen tuntevinani sen verran heränneitä ympäri Suomenniemen, että olen varma myönteisen päätöksen homosuhteiden siunaamisessa aiheuttavan heidän keskuudessaan runsaasti negatiivista suhtautumista  ja kipua sydämessä. Tuota kipua ei useinkaan tuoda julki, vaan se kätketään sydämen sopukoihin. Vaikka herätysliikkeistä varmimmin herännäisyydessä suhtaudutaan myönteiseen päätökseen toisia lempeämmin, en välty ajatukselta, että on paljon niitäkin joille päätös tuottaa jyrkkääkin suhtautumista. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut tällä foorumilla hajaannuksen mahdollisuudesta ev.lut.kirkossa.

Käsittääkseni hajaannusta ovat voimakkaimmin aiheuttaneet ne, jotka vastustavat yhteiskunnassa yleisesti tunnustettu sukupuolten tasa-arvoa kirkon viroissa. On käsittämätöntä, että kirkon pitäisi toimia ihmisoikeuskysymyksissa toisin kuin yhteiskunnassa.

Yhteiskunnalliset muutokset ovat aina vaikeita. Kuten edellä on todettu, monet asiat olivat 60- ja vielä 90-luvullakin toisin. Miksi meidän pitäisi asettaa esteitä kirkon uudistumiselle? Kun uudistetaan, on aina muutosvastarintaa. Toimitaan edelleen siten kuin mitään uudistuksia ei olisikaan tai vastustetaan aktiivisesti uudistuksista tai osata kannattaa tai muttei vastustaakaan uudistusta. Tosiasiassa uudistajat ovat aina vähemmistönä kirkossa. Mutta uudistukset ovat välttämättömiä, jos kirkko halutaan pitää koko kansan kirkkona.

[vaivattu sielu]

Käsittääkseni hajaannusta ovat voimakkaimmin aiheuttaneet ne, jotka vastustavat yhteiskunnassa yleisesti tunnustettu sukupuolten tasa-arvoa kirkon viroissa. On käsittämätöntä, että kirkon pitäisi toimia ihmisoikeuskysymyksissa toisin kuin yhteiskunnassa.

Yhteiskunnalliset muutokset ovat aina vaikeita. Kuten edellä on todettu, monet asiat olivat 60- ja vielä 90-luvullakin toisin. Miksi meidän pitäisi asettaa esteitä kirkon uudistumiselle? Kun uudistetaan, on aina muutosvastarintaa. Toimitaan edelleen siten kuin mitään uudistuksia ei olisikaan tai vastustetaan aktiivisesti uudistuksista tai osata kannattaa tai muttei vastustaakaan uudistusta. Tosiasiassa uudistajat ovat aina vähemmistönä kirkossa. Mutta uudistukset ovat välttämättömiä, jos kirkko halutaan pitää koko kansan kirkkona.

Nyt ei ole kysymys tasa-arvosta kirkon viroissa, vaan perustavaa laatua olevasta suhtautumisesta Jumalan sanaan. Monet heränneet ovat vielä sitoutuneet Raamattuun niin vahvasti, että heistä tuntuu tällaiset uudistukset Jumalan Sanan vastaisilta. Ymmärrän heitä. Minulla ei ole halua mestaroimaan kenenkään näkemyksiä, eikä asettumaan jyrkästi vastustamaan niitä mielipiteitä, jotka "toisinajattelijat" ovat omaksuneet. En henkilökohtaisesti ole uudistuksia vastaan enkä niiden puolesta. Annan yhteiskunnallisissakin muutoksissa päätösvallan Hänelle, jolle se minun käsittääkseni kuuluu. Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän ei ole muuttanut mielipidettään 60- tai 90-luvulla. Meidän tulisi elää niin kuin Jumalan Sana edellyttää. Valitettavasti siinä koen itseni kohdalla suuren puutteen.
---------------------------------------
Uudistukset ovat välttämättömiä, mutta niidenkin suhteen ehkä olisi hyvä huomioida myös Jumalan tahto ja Hänen käsityksensä rakkauden ilmenemisestä ja kohtaamisesta yksittäisen ihmisen kohdalla. Juuri tässä tulee vaikeus, johon meidän ponnistelumme käyvät usein riittämättömäsi ja vaille oikeita päätöksiä. Niissä Herra meitä auttakoon ja myöskin armahtakoon.