Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti.
Ottipa mukaansa.
Nuori nörttinainen oli kokenut lapsena kovia. Hänen isänsä oli neukkuloikkari Ruotsiin, väkivaltainen. Sosiaali- ym. viranomaiset asettivat isän kuitenkin etusijalle tärkeän agenttiasemansa vuoksi, vaikka perheen pahoinpitely oli ilmeistä.
Kirja on viisikymppisenä kuolleen (vrt. Glenn Gould, Michel Jackson) Larssonin postuumina ilmestyneen trilogian viimeinen, 500-sivuinen osa. Ehdottomasti luen kaksi ensimmäistä.
Pitkästä aikaa elin kirjan maailmassa muusta juurikaan tietämättä.
Rinnastui tarinat neukkujen opposition mielisairaalakohtaloihin seuratessani nuoren naisen taistelua elämästään Ruotsin (!) vallanpitobyrokratian labyrintissa. Juju oli siinä, että huippunörtti oli paljon edellä aikaansa bittimaailman suvereenissa hallinnassaan.
Mutta nainenpa selvisi, kuinkas muuten! Tietokonetaidoillaan hän oli hankkinut 2 miljardin dollarin omaisuuden! Tuntuuko uskomattomalta? Onhan vastaavanlaisia tarinoita oikeassakin elämässä. Mutta saatuaan lopulta kansalaisoikeudet hän totesi olevansa yksinäinen. Viimeisellä sivulla sekin näytti helpottaneen.
Kirjaa on pääkaupunkiseudulla 250 nidettä, kaikki lainassa ja varauksia 300.
Repikää siitä.