Kirjoittaja Aihe: Seurapuhe  (Luettu 35034 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8638
Seurapuhe
« : 17.03.09 - klo:05:50 »
O crux, ave spes unica. Lause on kirjoitettu Kuopion tuomiokirkon alttaritaulun yläpuolelle.
Risti, ole tervehditty, ainoa toivomme.
Kristus, vastasi Aku toimittajalle, joka kysyi, mitä herännäisyys on.

Ristin pystypuun yläpää on Isä, alapää Poika, ylhäällä on järki, alhaalla elinvoima.
Poikkipuu on Pyhä Henki. "Nimeen" lausuttaessa käsi ja mieli pysähtyvät pysty- ja poikkiakselin risteykseen, paikkaan, missä Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi ja sama, kolmiyhteinen. "Nimen" tärkeys kiteytyy.
Kun katson ristiä, kohdistan katseeni nimeen, kohtaan, jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä, yksi ja sama. Mieli rauhoittuu. Keskityn. Olen turvassa, en ajattele itseäni, koska kaikki minussa on kiinnittynyt ristin keskiöön. Siksi risti onkin ainoa toivo. Se on myös sitä Akun, niin uskon, tarkoittamassa mielessä. Pelkkä yksisuuntaisuus ihmissuhteissa, etteivät ihmisten tiet risteäisi, on ensinnäkin tietysti mahdoton ajatus, mutta tarkemmin ajatellen arkipäivää, nimenomaan arkea raa'assa merkityksessä, puurtamista ja vaivaa, hetkiä jolloin lähimmäisen tuki puuttuu.

Kun Kristus on keskellämme, Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat totta. Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon tuntu on voimakas.


"Ristin luona ankkurissa / Laivan olla pitäisi." SV 87
.
Ensi vuonna 2021 Kauhavalle. Tänä kesänä etänä:
https://herattajajuhlat.fi/4871-korttiradio-2020
Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
NYT Nimees Kokoon Tulleina
https://www.youtube.com/watch?v=79WBtRxrPPE
.

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2284
Seurapuhe
« Vastaus #1 : 17.03.09 - klo:10:16 »
Amen!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27318
Seurapuhe
« Vastaus #2 : 18.03.09 - klo:17:13 »
Löysin katkelman ensimmäisestä  ja koskettavimmasta seurapuheesta
jonka kuulin Armon aamuna 7.7.2007 Lahden Herättäjäjuhlilla. Jaakko Heinimäki sanoo mm.: Armoa ei voi vaatia, sitä voi vain anoa ja toivoa...
Uskon esikuvia eivät ole papit ja kirjanoppineet, vaan tuhlaajapoika, syntinen nainen ja ristin ryöväri.

Hienoa että puheet ainakin katkelmina löytyvät Herättäjuhlien sivustoilta
eri juhlapaikkakunnilta. Myös valokuvia oli klikkailtavana. Tuttujakin löytyi muutamista tapahtumista. Juhlat alkoivat oikeen elää uudelleen.

...............................................

Eero Huovisen kirjaa Pappi? oli pakko heti silmäillä. Henkilöhakemiston kautta katsoin mitä hän Seppo Tirkkosesta sanoo. Kertoi kappaleessa jossa
hän puhui saarnaamisesta, että Seppo Tirkkonen ei koskaan kirjoittanut aamuhartauspuheenvuorojaan. Saarnasi vapaasti. Moni on niitä puheita pyydellyt, mutta niitä ei ole. Vahinko. Olisipa niissä kirjaksi asti.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27318
Seurapuhe
« Vastaus #3 : 18.03.09 - klo:19:22 »
löytyi lopulta Jaakko Heinimäen seurapuhe kokonaan. En osaa laittaa linkkiä, mutta hae:
               
Herättäjäjuhlat
Paikkakunnat
Lahti 2007
puhearkisto
7.7.2007  Jaakko Heinimäki.

Loppupuolella myös aiheesta Murra valta mammonan.

Heinimäen puhekieli ei ole kirjoitettuna sama mielestäni kuin kuultuna.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4415
  • Körtti
Seurapuhe
« Vastaus #4 : 20.03.09 - klo:12:01 »
Lainaus käyttäjältä: "Riitta-mummi"
löytyi lopulta Jaakko Heinimäen seurapuhe kokonaan. En osaa laittaa linkkiä, mutta hae:
               
Herättäjäjuhlat
Paikkakunnat
Lahti 2007
puhearkisto
7.7.2007  Jaakko Heinimäki.

Loppupuolella myös aiheesta Murra valta mammonan.

Heinimäen puhekieli ei ole kirjoitettuna sama mielestäni kuin kuultuna.


Näinhän se aina on. Mukaan tulevat painotukset, tauot, eleet ja ilmeet sekä välihuomautukset.
Acta, non verba.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27318
Seurapuhe
« Vastaus #5 : 23.03.09 - klo:19:54 »
Odottamisesta ja omistamisesta.

Hiljan eräs ystävä kirjoitti minulle hiukan arvoituksellisesti: Odota, kyllä Herra pitää omistaan huolen. Aprikoin tätä viisasta neuvoa ja sovittelin sitä
elämääni monin tavoin. Vähitellen alkoi aueta odottamisen taidon viisaus ja tarpeellisuus.

Olen lueskellut kirjaa Herännäisyyden historiasta ja selkeämmin kuin ennen erotin Paavon köyhän , odottavan , vain vilauksina armosta todistavan uskon
siitä iloisesta uskossa olemisesta jonka luulin kristillisyyteen kuuluvan.

Odottamisen arvo on nöyrtymisen oppiminen. Taidot opitaan, siinä  on välistä kovasta koulusta kysymys. Vähitellen kärsivällisyys kasvaa , jos on
kasvaakseen. Silloinkaan ei kannata loputtomasti murehtia jos ei niin kävisikään.  Lopullinen tulos tiedetään vasta perillä.

Odottamisessa on myös jännittävä puolensa kuten lapsena Jouluna. Mitähän tulee ? Saanko mitä? Loppujen lopuksi, ainakin nykyään kun kaikkea on runsaasti, omistaminen ei olekaan niin autuasta.

Odotin ystävää, hän palasi. Ilostuin. En omista häntä.
Odotan kevättä. Nyt sataa sankasti lunta, mutta kevät tulee, eikä kukaan omista sitä. Se vilahtaa nopeasti, sitten on jo kesä.

Odotan kovin Juhlia Seinäjoella. Odottaminen on ihanaa. Omistanko
sitten jotain enemmän? Jään odottamaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3896
Seurapuhe
« Vastaus #6 : 25.03.09 - klo:22:19 »
odottaminen kuuluu klassisen luterilaisen ihmisen teologiaan... siikkareissa melkeinpä jokainen ajatus on tätä odottamista...  :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27318
Seurapuhe
« Vastaus #7 : 26.03.09 - klo:07:58 »
Teillä äidin sylissä heränneiksi kasvaneilla körteillä on oikeat opit aivan erilailla sisäänkasvaneina kuin esim. minulla 25 vuotta karismaatikkojen parissa pyörineellä vanhana"uudestisyntyneenä".

Opetuksen painopiste oli lahjojen omistaminen. Uskon lahjan, armolahjojen.
Kun olet uudestisyntynyt ja käyt raamattupiirissä ja rukoilet olet oikea uskovainen. Täynnä henkeä, palvelumieltä ja pyhittymistä. Olet jo kuin osin taivaassa. Ei epäilystäkään.

Näistä kun syystä tai toisesta erkanee, on paljon uutta edessä. Esim odottava usko, nöyryys, armon vilauksittainen kokeminen, pelastumisenkin epävarmuus,.Inhimillisyys. Maassa molemmin jaloin, ajatukset taivaallisissa.
Seurapuheetkaan eivät ole pyhityksen opetussaarnoja. Vajaassa kahdessa vuodessa olen löytänyt paljon uutta ajateltavaa. Mikään ei ole vielä "tökkinyt", vaan useinkin olen voinut iloita, että näinhän minäkin ajattelen, näin sen täytyy olla. Näin se on. Ihmisenä elämiselle on jäänyt tilaa. On koittanut vapaus. Huono omatunto jatkuvine vaatimuksineen on
väistymässä. Pelot ovat poistumassa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8638
Seurapuhe
« Vastaus #8 : 26.03.09 - klo:08:42 »
SV 277:

1. Oi Herra, ilo suuri,
kun kuulet huutoni,
puoleeni käännyt juuri
mun rukoillessani.
.
Ensi vuonna 2021 Kauhavalle. Tänä kesänä etänä:
https://herattajajuhlat.fi/4871-korttiradio-2020
Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
NYT Nimees Kokoon Tulleina
https://www.youtube.com/watch?v=79WBtRxrPPE
.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27318
Seurapuhe
« Vastaus #9 : 26.03.09 - klo:10:19 »
Kiitos satman-ystävä . Parempaa seuravirttä et olisi voinut löytää. Otin heti koko virren luettavakseni, sävelkin on tuttu jo koulu-ajoilta. Liikutuksen kyyneleet kostuttavat silmiä vieläkin. Tämä kosketti, hoiti. Joka sana oli minulle tarpeellinen.

Näin sitä nettiseuroissankin puhutaan  ja veisataan.

On ihana tunne kun alkaa aavistaa että minuakin joku alkaa ymmärtää.

Vaikka en enää ole tutemusten varassa, vertaan nyt tätä tunnetta siihen "tuhlaajapoikakokemukseen" Lahden hiihtostadionilla.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8638
Seurat
« Vastaus #10 : 26.03.09 - klo:11:36 »
Ihmeellisiä ovat Herran tiet!
.
Ensi vuonna 2021 Kauhavalle. Tänä kesänä etänä:
https://herattajajuhlat.fi/4871-korttiradio-2020
Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
NYT Nimees Kokoon Tulleina
https://www.youtube.com/watch?v=79WBtRxrPPE
.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6315
öö mä niinku puhetta täs.
« Vastaus #11 : 25.04.09 - klo:20:04 »
Pitkästä aikaa taas pääsin käymään seuroissa.
Oli kuin vanhanajan herättäjäkokouksessa kuvittelisin.

Daniel pappi piti pitkää puhetta kuinka joku byrokraattori sekoittelee körttien rahansaantia Espoon juhlista. Mun vieressä oleva tyyppi keskeytti sen ja kysyi, onkos toi seurapuhe vai mikä? Hän on Nivalasta ja körttisukua ja jotain muuta sekavaa selitteli. Danieli, et kyllä. Toinen jahas..No sitten lopussa se toinen piti puheen.
Sanoi käyneensä ottamassa pari olutta, että uskalsi tulla ja asuvansa toisen miehen kanssa ja kysyi mitä mieltä olemme? No kukaan ei ollut mitään ja kait sitten sille riitti ukko istui alas ja taas veisattiin.

Onhan toi kiva tapa, että jokainen voi pitää puhetta, mutta jos ihan kaljapäissään niin en tiedä.
 Mut olipahan taas kokemus toikin.
Kannattaa käydä seuroissa kyllä ne ainakin teatterissa käynnin voittaa. :wink:
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

santtu-62

  • Vieras
Seurapuhe
« Vastaus #12 : 07.06.09 - klo:19:29 »
odottaminen kuuluu klassisen luterilaisen ihmisen teologiaan... siikkareissa melkeinpä jokainen ajatus on tätä odottamista...
”Minä olen syntinen, Sinä kuulut olevan syntisten auttaja, voi jos armossasi katsoisit puoleeni”
SV.153.1-5.

santtu-62

  • Vieras
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #13 : 15.06.09 - klo:19:15 »
Pistipä hiljaiseksi, minut … Toinen kirje Timoteukselle… minä vaikenen… mutta me tapaamme … vielä myöhemmin.

santtu-62

  • Vieras
Vs: Seurapuhe
« Vastaus #14 : 15.06.09 - klo:22:49 »
Pilkannut olen Sinua julkisesti, niinkö myös haluaisin että minulle pilkka huutoja ihmiset huutelisivat.
Vihaa olen kylvännyt, koston juonia olen punonnut, hurskasta miestä olen leikkinyt.
”Huumorin, suvaitsevaisuuden, rakkauden viittaa ” olen suojakseni kantanut.
Ettei vaan pahuuteni pääsisi näkyviin. ”Ylpeys, ylimielisyys, suvaitsemattomuus, ahneus, …

Minä itsestäni tein itselleni Jumalan.

Suokaa anteeksi pyyntöni teiltä kaikilta, …

” Salli Jeesus, että saanen etees maahan langeta ja tunnustaa tilani. Sun kätees väkevästi saavutti mun syntisen, vaikka olen heikko sotimaan.”

SV.272.