Tahdonilmaisu

[PekkaV]

Olin yhteyksissä ylähälle. Kun tiedustelin Herran kantaa naispappeuteen, sain saman vastauksen ja kulmienkohotuksen kuin edelliselläkin kerralla homo homini lupus -asiassa: siunataan, siunataan ja vihkastaan, ken tahtoo. Ihmettelin taas Korkeimman suhtautumista ja kysyin, eikö Herra pidä asiaa pohtimisen arvoisena?
– Ei se ole. Minulla on muita kiireitä, vaikkei kiire olekaan.
– Millaisia ovat Herran kiireettömät kiireet?
– Sotien, nälänhädän ja sairauksien kitkeminen maailmasta.
– No ei vähä mitä.
– Joo, mutta kun ei minkäänlaista apua tule sieltä päin.
– Rukoillaanhan me joka sunnuntai rauhan puolesta. On muutenkin kaikenlaista yritystä.
– Anteeksi, nyt pitää mennä. Jutellaan taas.

[Pirska]

Vanh.lestadiolaiset papit toimivat kirkossa yhdessä naispappien kanssa, mutta ei omissa seuroissaan ja muissa tilaisuuksissaan. He siis hyväksyvät ja eivät hyväksy naispappeutta.

Skitsofreenistä...

Niinpä niin, he ovat kaksinaamaisia ja skitsofreenejä. Yksittäiset naispappeuden vastustajat ovat änkyröitä. Kivittäkäämme heidät kaikki, niin poistuu yksi suuri ongelma meidän kirkosta. :smt064

[PekkaV]

Ei saa kivittää, sanoo Herra. Ennen vanhaankaan ei saanut, mutta ne oli niin lapsia ja ymmärtämättömiä. Nyt te olette kasvaneet viisaudessa, iässä ja armossa. Ajatuskin kivien paiskomisesta toistenne päälle on huono vitsi.

[Pirska]

Mietippä, satman, joskus noita omia vitsejäsi. Eivät nekään minusta aina niin hyviä ole. Toki, olisin minäkin voinut asian fiksumminkin esittää. Tulee vain kirjoitettua nopeasti jotain ja sitten palattua taas muihin tehtäviin.

 Keskustelussa esimerkiksi  tästä naispappeudesta minua riepoo seuraava tyyli. He, jotka vastustavat naispappeutta sekä edessä että takana, ovat tietysti pahoja. He, jotka vastustavat naispappeutta takanapäin, mutta hyväksyvät sen edessäpäin, ovat skitsofreeneja. Hyviä ovat he, jotka hyväksyvät sen edessä ja takanapäin tai sitten hyväksyvät edessäpäin ja ovat hiljaa mielessään vastaan sitä.

Itse en ole kauheasti perehtynyt naispappeuden osalta Raamattuun. Paavalin kuuluisasta kirjeestä olen tosin kuullut selityksen, että naisten vaikeneminen seurakunnassa tarkoittaisi sitä, että he olivat niissä omissa kokouksissaan olleet niin äänekkäitä, että vaikeneminen tarkoitti vain sitä, että olisivat ihmisiksi siellä eikä sillä olisi mitään tekemistä saarnaamisen kanssa. En silti tiedä, mikä siinä on totuus. Olen oppinut käymään pienestä pitäen kirkossa enkä ole tottunut valikoimaan papin mukaan, milloin menen kirkkoon ja milloin en mene.

Kieltämättä hämmennystä omassa mielessä aiheuttaa se, miksi papin virka on ollut suljettuna naisilta niin pitkään.

Joka tapauksessa asia ei ole vaikuttanut mitenkään minun ammatinvalintaani enkä jaksa pähkäillä asian perusteilla. Kyllähän nuo naiset tuntuvat saarnaavan siinä kuin miehetkin, toisinaan paremmin ja toisinaan huonommin.

[PekkaV]

Emminä sitä huonoksi vitsiksi sanonut, vaan herra - tuota kivien paiskomista.

[Samuli]

Keskustelussa esimerkiksi  tästä naispappeudesta minua riepoo seuraava tyyli. He, jotka vastustavat naispappeutta sekä edessä että takana, ovat tietysti pahoja. He, jotka vastustavat naispappeutta takanapäin, mutta hyväksyvät sen edessäpäin, ovat skitsofreeneja. Hyviä ovat he, jotka hyväksyvät sen edessä ja takanapäin tai sitten hyväksyvät edessäpäin ja ovat hiljaa mielessään vastaan sitä.

Minuakin tämä asia riepoo. Mutta minua riepoo myös se, että saan jatkuvasti kuulla, että koska hyväksyn naispappeuden ja olisin valmis siunaamaan homot, olen heittänyt Raamatun romukoppaan, taipunut yhteiskunnallisen painostuksen alla, arvostan yleistä mielipidettä enemmän kuin kristillisiä arvoja jne.

Konservatiivinen mielipide perustuu vakaumukseen, tunnustukseen, Raamattuun, kristillliseen ihmiskäsitykseen jne. ja siksi sitä täytyy kunnioittaa. Liberaali mielipide muodostuu Setan propagandasta, keltaisen lehdistön painostuksesta ja yleisestä mielipiteestä, joka on lähtökohtaisesti kirkonvastainen, ja siksi sitä ei missään nimessä tule hyväksyä eikä kunnioittaa. Näin olen aika usein joutunut kokemaan - täälläkin.

Yhä edelleen peräänkuulutan asiallista keskustelua niin tällä kuin muillakin foorumeilla. Jos ei myönnetä sitä, että toisen osapuolen näkemys nousee vakaumuksesta ja on kristillinen, silloin keskustelu on käyty loppuun ja jäljellä enää taistelu, kumpi jyrätään ulos hiekkalaatikosta.

Eero-piispakin joskus sanoi, että kirkollisessa keskustelussa toitotetaan enemmän omaa kantaa kuin kuunnellaan toista. Tässä meilläkin olisi opettelemista.

[Pirska]

Yhä edelleen peräänkuulutan asiallista keskustelua niin tällä kuin muillakin foorumeilla. Jos ei myönnetä sitä, että toisen osapuolen näkemys nousee vakaumuksesta ja on kristillinen, silloin keskustelu on käyty loppuun ja jäljellä enää taistelu, kumpi jyrätään ulos hiekkalaatikosta.

Tämän naispappeusasian kanssa en ole tietääkseni kieltänyt kummankaan osapuolen kristillistä vakaumusta.

Hiekkalaatikosta taas on jo jyrätty ulos väkeä ja se ei mielestäni anna kauhean hyvää kuvaa meidän kirkosta.

[PekkaV]

minäkään ymmärrä, kuinka erimieliset voivat keskustella ilman, että pitää itseään oikeassaolevana ja toista väärässä.
Uteliaisuus, miksi toinen on väärässä, saattaa estää kärjistymisen. Mutta jos todella on kyse kiistasta, henkselit paukkuvat.

[juhani]

minä tiedän apparaatin, joka lienee aika hyvä... Haikolan opetuksissa Lutteeruksen uskon ja rakkauden. Usko on Jeesuksen Kristuksen antamista syntisille ihmisille. Syntinen ihminen voi ainoastaan olla hiljaa. Rakkauteen tulee tekoja ja syntisen ihmisen päältä sinä voit ottaa syntikuorman.
Tämän johdosta olen miettinyt näin:
-pappeus kuuluu naisellekin (mm. eduskuntakin on tämän hyväksynyt)
-diakoniatyöhön ei kuulu soppatykkien käyttämistä (yhteiskunnan tulisi käyttää)
-yhteiskunnallisuudessa kirkon työntekijöiden tulee olla ihmisiä ja mm. poliittisia henkilöitä (mm. perustuslaki pitää kaikilla ihmisillä olla poliittinen henkilö)
-karismaattisuuteen ei tule sokeasti lähteä jos ei haluta lain rikkojiksi
jne. uskon ja rakkauden välinen miettiminen siitä tuli tällaisia ratkaisuja... paljon muitakin

[Samuli]

Tämän naispappeusasian kanssa en ole tietääkseni kieltänyt kummankaan osapuolen kristillistä vakaumusta.

Naispappeusasiassa et siis kyseenalaista, mutta jossain muussa (esim. homoasiassa?) kyseenalaistat, ymmärsinkö oikein?

Hiekkalaatikosta taas on jo jyrätty ulos väkeä ja se ei mielestäni anna kauhean hyvää kuvaa meidän kirkosta.

Korostan, että kun itse puhuin jyräämisestä, tarkoitin nimenomaan näitä kirkollisen keskustelun kiihkoilijoita kummaltakin laidalta. He ovat ajaneet paljon toinen toisiaan ulos kirkosta ja vielä enemmän ovat itse lähteneet vihaisina. Toisin sanoen on mielestäni kohtuutonta väittää, että esim. piispat tai virallinen kirkko jyräisi ulos väkeä.

[Pirska]

Tämän naispappeusasian kanssa en ole tietääkseni kieltänyt kummankaan osapuolen kristillistä vakaumusta.

Naispappeusasiassa et siis kyseenalaista, mutta jossain muussa (esim. homoasiassa?) kyseenalaistat, ymmärsinkö oikein?

Kyllä ymmärsit oikein.

Hiekkalaatikosta taas on jo jyrätty ulos väkeä ja se ei mielestäni anna kauhean hyvää kuvaa meidän kirkosta.

Korostan, että kun itse puhuin jyräämisestä, tarkoitin nimenomaan näitä kirkollisen keskustelun kiihkoilijoita kummaltakin laidalta. He ovat ajaneet paljon toinen toisiaan ulos kirkosta ja vielä enemmän ovat itse lähteneet vihaisina. Toisin sanoen on mielestäni kohtuutonta väittää, että esim. piispat tai virallinen kirkko jyräisi ulos väkeä.

Olen seurannut toimintaa eräässä suuressa seurakunnassa, jossa on paljon sekä mies- että naispappeja. Aikansa työvuoroja järjesteltiin ja homma toimi. Sitten työvuoroja ei enää järjestelty ja seurakunnan ainoa naispappeutta vastustava pappi määrättiin jumalanpalvelukseen yhtäaikaa naispapin kanssa. Asiasta tiedotettiin jo etukäteen lehdissä ja tilannetta seurattiin jännittyneenä. Odotettavasti tämä pappi jäi pois tilaisuudesta ja siitähän media riemastui. Mielestäni tässäkin olisi voinut käyttää edelleenkin rakkautta ja antaa tämän ainoan poikkeuksen tehdä töitä miespapin kanssa. Keneltä se olisi pois, jos asia olisi järjestelty niinkuin se alun pitäen luvattiin tehdä. Nyt tietysti pappi sai huomautuksen ja riittävän monen huomautuksen jälkeen hänet jyrättiin ulos seurakunnasta.

[Pirska]

Täsmennän vastaustani, jyrättiin ulos seurakunnasta, siis jyrättiin ulos papin virasta. Ei ole helppoa papeilla!

[Samuli]

Täsmennän vastaustani, jyrättiin ulos seurakunnasta, siis jyrättiin ulos papin virasta. Ei ole helppoa papeilla!

Tästä olemme Pirskan kanssa eri mieltä. En tietenkään tunne juuri kyseistä tapausta, mutta vastaaviahan on ollut jonkin verran julkisuudessa. Minun mielestäni kyseisiä pappeja ei ole jyrätty ulos seurakunnista, eikä papin virasta, vaan he ovat itse tehneet valintansa. Rakkauden nimessä he olisivat voineet toimittaa jumalanpalveluksen yhdessä. Tässä he voisivat ottaa lestadiolaispapeista mallia.

Pirska kysyi myös, keneltä työvuorojen järjestely olisi pois. Se on pois kirkkoherran työajasta, se on pois muilta työntekijöiltä jne. Sen verran olen seurakuntatyötä nähnyt ja itsekin tehnyt, että tiedän työvuorojen jakamisen olevan jo muutenkin hankala paletti. Entäpä jos jossakin seurakunnassa on esim. kaksi naispappeuden vastustajaa ja yksi naispappi? Onko naispapin toimitettava aina jumalanpalvelus yksin (eihän se ole keltään pois!)? Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että kuvio ei ole noin yksinkertainen kuin Pirska kuvaa.

Muistutan, että tämä ketju lähti liikkeelle ns. tahdonilmaisusta, jonka muutamat herätysliikejärjestöt allekirjoittivat muutamien piispojen kanssa. Tämäkin keskustelu on osoittanut sen, miten merkityksettömiä tuollaiset paperit ovat niin kauan kuin todellista tahtoa ei ole.

[karjalaisenkyösti]

-pappeus kuuluu naisellekin (mm. eduskuntakin on tämän hyväksynyt)

Hyvinkin voit olla oikeassa siinä, että pappeus kuuluu naisellekin siinä, missä miehelle. Eduskunta ei kuitenkaan tätä asiaa päätä (eikä saakaan päättää), vaan kristillinen yhteisö itse omissa hallintoelimissään.

karismaattisuuteen ei tule sokeasti lähteä jos ei haluta lain rikkojiksi

Voit hyvinkin olla oikeassa siinä, että karsimaattisuuteen (kuin mihinkään muuhunkaan uuteen) ei pidä sokeasti lähteä.
Jos tarkoitat termillä "laki" Suomen lakia, tällöin karismaattisuus ei ole lain rikkomista.

[karjalaisenkyösti]

Minuakin tämä asia riepoo. Mutta minua riepoo myös se, että saan jatkuvasti kuulla, että koska hyväksyn naispappeuden ja olisin valmis siunaamaan homot, olen heittänyt Raamatun romukoppaan, taipunut yhteiskunnallisen painostuksen alla, arvostan yleistä mielipidettä enemmän kuin kristillisiä arvoja jne.

Itse ainakin uskon Samulin vilpittömyyteen siinä, mihin hän uskoo naispappeusasiassa ja homoasiassa.
Samuli sattuu olemaan minua hivenen varmempi tuossa naispappeusasiassa. Jos itse olisin pappi, minulla ei olisi ongelmaa vakaumukseni puolesta boikotoida samaa palvelusta, missä on mukana naispappi, vaikka varmuutta aramatullisesta a käytännöstä minulla ei tällä hetkellä ole. Olen siis ehkä neutraali tai varovaisen myönteinen suhteessa naispappeuteen.

Minua kiinnostaisi kuulla tarkemmin siitä, mitä Samuli tarkoittaa homojen siunaamisella tuossa Samulilta lainaamassani tekstissä?

Jos itse olisin pappi ja minulta kysyttäisiin, että olisinko valmis siunaamaan homot (tai heterot), yuksisanainen vastaukseni riippuisi siitä, mihin asiayhteyteen tuo sana "siunata" liitetään.