Riitan ruokajuttuja

[Antti Juhani]

Riitta-mummille keliakiasta vielä; Elovenakaan ei takaa gluteenittomuuta. Tuotteiden valmistusketjussa ei saa tehdä gluteenipitoisia tuotteita kontaminaatiovaaran vuoksi. Leivonnaisetkin tehdään omissa tiloissaan. Herättäjäjuhlilla pärjäsin oikein hyvin Lahdessa. Pientä neuvomista oli nuorelle tarjoilijalle Rossossa.

[Riitta-mummi]

Eilen sattui jo silmiini K-kaupassa gluteenittomat jauhot. Kiva kun sanoit kauraryyneistä, niistä oli nimittäin ystävien kanssa puhe, että sopisivat.

Tämä on samanlainen juttu tässä huomaamisessa kun se että minkä merkkinen auto sinulla on, niin huomaat samanmerkkiset. Muistan myös
kauan sitten kuinka lapsia odottaessa huomasin kaikki muutkin raskaana olevat. Ja koiraihmisenä huomaan aina koirat, etenkin spanielit.

Olen Wikipediasta lueskellut keliakiasta. Ei siis koske muita ruoka-aineita kuin kotimaisia jauhoja nämä rajoitukset ?

[Sarai]

Ja koiraihmisenä huomaan aina koirat, etenkin spanielit.

Menee täysin aiheen ohi, mutta pakko kertoa tähän väliin juttu autokouluajoiltani. Olimme ajelemassa jonkin taajaman rajamailla, kun autokoulunopettaja kysyi multa merkitsevästi: "Mikäs se muuten tuossa juuri oikealla oli?" Ja mun spontaani vastaus oli tietenkin, että cockerspanieli! (Taajama-merkkiä en sen sijaan ollut huomannut ollenkaan...) Nykyisin en paljon autolla ajele, niin että ei tarvii pelätä täällä pääkaupunkiseudullakaan! :-)

[Riitta-mummi]

:lol:  :lol:  :lol:

  Hyvä Sarai ! Oikein havaittu  !
  Sovitaanko, että tällä palstalla puhutaan myös koirista. Niihinhän liittyy
  myös ruoka. Koiranruoka.

  Ei kiinalaisille. :evil:

[Pena]

Tienvarsien tarkkailu on meillä nimenomaan koiran virka. Kerttu haukkuu huolellisesti kaikki hevoset, naudat, heinäpaalit, golfinpelaajat ja muut laiduntavat otukset. Kerran pääsi haukkumaan metsäpeurojakin. Koirista haukutaan varsinkin suuret ja mustat.

[PekkaV]

Kelttu taitaa olla semoinen hellan telttu.

[Riitta-mummi]

Basso on rohkea koira. Se ei pelkää kuin mustaa tuulessa kahisevaa jätesäkkiä. Leikkuupuimurin kimppuun se käy rohkeasti, jos se tulee liian lähelle reviiriä. Se on erittäin reviiritietoinen. Meidän tontin kohdalla kadulla
ei ole lupa kulkea ilman Basson tuttavuutta. Kaikki muut haukutaan. Varsin
hyvin se kuten kaikki koirat aistivat koiraystävät ja erittäin koiravihaajat. Molempia löytyy naapureistakin.
Televisio saa välillä kyytiä jos siellä vierailee kissa, orava tai kurki. Kurkien äänille se on yliherkkä. Tottunut niitä juoksuttamaan meidän mökin viereisillä
peltosaroilla. Lintukoira kun on ,erityisen hyvin se reagoi esim fasaanin ääneen vaikkei koskaan ole niitä luonnossa nähnyt.
On sillä monta poikakaveriakin, yleensä pienikokoisia ja paljon ihastuttavia
koiratyttöystäviä.
Vaikea 2 kk kestänyt hot spotin hoito päättyi tammikuun alkupuolella.Muovikauluria piti käyttää aina kun mamin silmä vältti.Siis öisin ja aina kun sen piti olla yksin kotona. Säälittävintä oli että se otti kaulurin
ylleen ihan mielellään, hymyillen ikäänkuin ylpeänä että minä olen tässä nyt jotakin erikoista! Vanhuus ei tule ilman vaivoja , ei Bassolle eikä mamilleenkaan.
                          Riitta-mami

[Riitta-mummi]

Tänään oli täällä Lahessa taas markkinakeskiviiko. Kauppiaita ei näin talvikuina ole tunkuun asti. Kevät- kesä - syksykausina ovat lähikatujen laidat ja Lanun ja Hakkapeliitojen aukiot täynnä myyjiä.
Tutut ja turvalliset olivat onneksemme. Ja niinpä saimme taas savonlinnalaista ruislimppua ja Imatran mummon hapankaalia. Ja kuulkaapas, kun kerroin hänelle että eräällä foorumilla on vaihdettu hapankaalin käyttöreseptejä ja että meitä on siellä 4 - 5 tuotteen ystävää, niin mummo laittoi kaupanpäälisiksi HAPANKAALILEIVÄN ! Enpä moista ollut tiennyt olevankaan. Maistoimme sitä  sitten kun olimme käyneet ensin syömässä feta-kebabit. Muistutti miedolta kaalipiirakalta, miltäs muulta.
Ilmeisesti hiivaleipätaikinaan oli lisätty hapankaali. Syötävää kyllä ja terveellistä. Kysyin että onko ihailemaani Riitta Uosukaista näkynyt hapankaaliostoilla. Ei kuulemma, mutta meidän olympiasoutajamme ja muutkin urheilijat käyttävät tätä jaloa nautinta-ainetta. Ja venäläiset parantavat krapulaa hapankaalimehulla.   Tervehdys seppos, näillä eväillä taas eteenpäin !

[seppos]

Tänään oli täällä Lahessa taas markkinakeskiviiko. Kauppiaita ei näin talvikuina ole tunkuun asti. Kevät- kesä - syksykausina ovat lähikatujen laidat ja Lanun ja Hakkapeliitojen aukiot täynnä myyjiä.
Tutut ja turvalliset olivat onneksemme. Ja niinpä saimme taas savonlinnalaista ruislimppua ja Imatran mummon hapankaalia. Ja kuulkaapas, kun kerroin hänelle että eräällä foorumilla on vaihdettu hapankaalin käyttöreseptejä ja että meitä on siellä 4 - 5 tuotteen ystävää, niin mummo laittoi kaupanpäälisiksi HAPANKAALILEIVÄN ! Enpä moista ollut tiennyt olevankaan. Maistoimme sitä  sitten kun olimme käyneet ensin syömässä feta-kebabit. Muistutti miedolta kaalipiirakalta, miltäs muulta.
Ilmeisesti hiivaleipätaikinaan oli lisätty hapankaali. Syötävää kyllä ja terveellistä. Kysyin että onko ihailemaani Riitta Uosukaista näkynyt hapankaaliostoilla. Ei kuulemma, mutta meidän olympiasoutajamme ja muutkin urheilijat käyttävät tätä jaloa nautinta-ainetta. Ja venäläiset parantavat krapulaa hapankaalimehulla.   Tervehdys seppos, näillä eväillä taas eteenpäin !

Kiitos tervehdyksestä. Kaikki muu meni ihan oikein ja hapankaalia kannattaa syödä. Yksi mutta vain Minulla ei ole koskaan vielä ollut krapulaa, joten en tiedä miten sitä kärsitään tai hoidetaan. Älkää vaan ymmärtäkö, että olen hurskas alkoholiton. Rakastan hyviä viinejä. Tosin kerran haiamtulehduksen saaneean minun tulee olla määrällisesti kohtuullinen, mikä merkitsee tällä rungon koolla vielä aika suurta määrää, siitä pienempi tulisi jo melkoiseen huppeliin.

[Riitta-mummi]

Ruokamuistoja lapsuudesta 1940-luvun lopusta eteenpäin.Oli ns.pula-aika.

  Mannavelli + sillivoileipä.  Makaroonivelli + silli - tai makkaravoileipä
  Lihakeitto + hiivaleipä
  Makkarakeitto, herne-  tai kaalikeitto + ruisleipä
  Pullalaatikko = vahoja pulla ja leipäviipaleita( myös ruisleipää ),vadelmahilloa kerroksittain+ munamitoa päälle ja uuniin
  silakkalaatikko kerra viikossa. paistetut silakat + perunamuusi
  läskisoosi, makkarakastike, maksakastike
  hellan levyllä paistetu peruna ja lanttuviipaleet
  hellan levyllä paistettu ruisleipäviipale+siirappi
  letut+mansikkahillo
  kesällä tuoreet mustikat+maito+ruisleipäpalat tai talkkuna
  appelsiinit silkkipaperissa, Fazerin sekalaiset (paperit kerättiin talteen )
  Vitol-suklaa, vihreä- ja punainen limonaadi.

  Onko muita muistajia?

[Riitta-mummi]

Tarkennan edellistäni. Silkkipaperia ei syöty !  Vaan ensimmäiset appelsiinit jotka muistan oli aina kääritty jokainen erikseen silkkipaperiin.
Ja sehän oli niin hienoa, että se piti vieläkin mainita.

[Antti Juhani]

Ruokamuistoja 50-luvulta; mummini teki aina jälkiruuan, useimmiten se oli kaurapuuro, tai puolukkapuuro tai jokin marjakeitto. Kaurapuuro syötiin aina maidon ja sokerin kanssa. Puolukkapuuro oli tehty ruisjauhoihin. Kalakukko ja talvisin iso perunakukko, tämä lauantai-iltana. Kokkelipiimä ja ternimaidosta tehty uunijuusto kuuluivat perusravintoihin. Läskisoosia olen syönyt varmaankin tonnin, niin usein sitä muistaakseni oli. Mummin poismentyä ruokatouhut muuttuivat nykyaikaisimpiin muotoihin. Kelpaisi se menyy vieläkin, keliaakikolle sovellettuna. Savolaisittain tehdyt karjalanpiirakat olivat suurta herkkua mummin "leipomosta." Pikkulammista saadut pikkukalat jalostettiin kukkoihin, keittoihin, paistettuina ja tönkkösuolattuna. Saaviin suolattu liha oli paistina todella suolaista ja eikä lapsen suussa niin erityisen maukastakaan. Makkaraa sai harvoin. Yleensä mummi "säilöi" sitä niin kauan, että se piti pilaantuneena heittää pois. Ilmeisesti oli tarkoitettu vierasvaraksi.

[Riitta-mummi]

Kiitos A J kun vastasit ja niinpä minäkin muistin maalaispaikoissa suolatun tiinuittain lihaa ja kalaa. Minä taasen en ole koskaan asunut oikealla maaseudulla ja niinpä meillä ei näitä "herkkuja" ollut. Kaupat oli lähellä ja makkara oli meillä arkiruokaa.  Mieheni joka on oikea maalaispoika kertoo että heillä oli makkara suurta  herkkua kun sitä sai harvoin.

Oppikoulussa kun oli omat eväät , vaihdettiin leipiä että talontyttäret sai makkaraleipää ja me taajamapaikkojen tyttäret paistettua sianlihavoileipää.

Kesäisin omasta kasvimaasta saadun salaatin kastike oli tämä: kovaksikeitetyn kananmunan keltuainen jauhettiin sinapin kanssa tahnaksi,
lisättiin suolaa, sokeria, etikkaa ja kuohukermaa. Sakeutui etikan ansiosta.
Kaadettiin pilkotun salaatin päälle ja hienonnetulla valkuaisella koristettiin.
Isä piti erityisesti tästä samoin lavakurkusta joka hakattiin suolan, sokerin ja etikkatilkan kanssa kahden syvän lautasen välissä.
Isä raastoi halkaistusta lantusta puukonterällä "jälttää" . Se oli mehukasta ja hyvää. Ja erittäin C-vitamiinipitoista vaikkei siitä silloin puhuttu.

60 - 70luvuilla tulivat muotiin risotot, spagetit ja pizzat.

v.2000 jälkeen alkoi wokkiruokien boomi ja grillattavat monipuolistuivat.

[Atanasia]

appelsiinit silkkipaperissa

Mie muistan (ja taaas haistankin!) OMENAT  
joita isäni haki aina laatikottain 50- ja 60-luvulla Ruotsin puolelta,
Tornionjoenrannalla kun asuttiin ja paljon Ruotsista ruokaa haettiin.

Omenat oli kääritty silkkipapereihin, sinisiin,
ja kuinka huumaava olikaan omenien tuoksu!

Harvoin nykyomenat tuoksuvat samalle.

 

[Antti Juhani]

Omat kurkut syötiin todella noin. Syksyisin oli palonauriita, joita jältettiin. Olivat aika litteitä ja tummanpunaisia väriltään. Jossakin torimyynnistä olen ostanut samannäköisiä, mutta maultaanhan ne eivät olleet yhtä sokerisia kuin ne lapsuudessa. Mansikkamaalle ei saanut mennä, ne oli tarkoitettu säilöntään. Olin kerran ihmeissäni kun näin setäni erään vakuutustarkastajan kanssa syömässä mansikoita, kuinka ne uskalsivatkaan, ajattelin. Vaniljakiisseli, tai ehkä -vanukas, jossa oli hillosilmiä, suurta herkkua, kun sitä sai, kun oli vieraita. Vieraisiin satsattiin aina, ja silloin lapsetkin saimme herkutella. Peruna-, ja lanttulaatikot kypsyivät usein tuvan uunissä myös. Myöhäsyksyllä tehtiin omaa talkkunaa, oli aika "tikkuista" omilla myllyillä jauhettuna. Lipeäkala valmistettiin koivutuhkalipeässä kuivatetuista turskista, juuttisäkkiin ja sitten likoamaan järveen. Joka vuosi täytyy saada se yksi kerta syödä tätäkin herkkua.