Riitta-mummi, sen pipon pitäisi olla oranssi! Siinä on korvatkin ja kutsun sitä kettupipoksi. Ilmeisesti koulumme ilmeeseen ei oranssi istu ja siksi ovat piponi värin manipuloineet...itse haastattelussa piponi on oikian värinen.
Vuohenputki tarvitsee rehevää maata ja on lehtomaisen kankaan eli OMT:n opaskasvi. Rikkaruohona se on lähes juolavehnän kaltainen riesa, josta eroon pääseminen onkin jo taitolaji...se kun nimittäin vaan villiintyy repimisestä. Eli surutta vaan lautaselle...googlettamalla löytyy jo hyvät tuntomerkit ja ruokaohjeita.
Lupiinin ym. tehokkaasti villiintyneiden kasvien listaan tekee mieli laittaa terttuselja a.k.a. räkämooses ja paskanmarjapensas. Komea on joo, mutta haisee aivan tolkuttoman pahalle, leviää kuin rutto, on myrkyllinen ja kaiken muun lisäksi sen hävittäminen vaatii rajuja "ekotekoja"...
Ja kasvion olen minäkin vääntänyt...tähän nykyiseen kouluuni...piti olla vähintään 80 metsäkasvia oikein.. Keräsin varmuuden vuoksi 120 ja osasin arpoa kaikki oikein! Ei ne kukkivat ruohot olleet ikäviä...esim. putket on helppo oppia tuntemaan, mutta ne heinät ja sarat! Ongelma saroissa on se, että niitä on niin tuhottoman montaa sorttia ja ne vaatii niin erilaisia kasvupaikkoja...siksi ne miun pitäisikin (huomatkaa konditionaali) oppia tuntemaan. Jos paikka on lähteinen ja/tai lettoinen, niin siellä kasvaa ne vaateliaat sarat, ja sen pitäisi saada hälytyskellot soimaan ja kertoa, että nyt ollaan joko erityisen tärkeällä elinympäristöllä tai muulla mukavalla metsälakikohteella, joka pitää mahdollisissa metsän käsittelyissä huomioida. Suomeksi: jättää rauhaan ja turvata kasvupaikan säilyminen käsittelyistä huolimatta muuttumattomana.
