Kirjoittaja Aihe: Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)  (Luettu 29712 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #15 : 04.12.08 - klo:20:06 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
. Vaihtoehdoksi en näe sitä, että tietoisesti voisi ottaa Jeesuksen omaksi vapahtajakseen. Hän on jo maailman vapahtaja, siinä samalla minunkin. .


Hyvin sanottu jälleen kerran!  Minäkään en oikein hyväksy tuota Jeesuksen "omakseen" ottamista. Ei Hän ole kenenkään omistuksessa vaan kuten sanoit: koko maailman Vapahtaja!  Ihmiset jotka puhuvat "henkilökohtaisista" vapahtajistaan, -eivät minusta oikein ymmärrä mitä puhuvat. Siihen sisältyy usein ehkä tiedostamaton tausta-ajatus että kun itsellä nyt on se "oma" ja "henkilökohtainen" vapahtaja niin muilla ei sitä sitten ole. Seuraavaksi jo esitelläänkin "tuotettaan" muille tosiaan kuin jotain "omaa" kauppatavaraa ikäänkuin toisilla ei siihen olisi mitään oikeutta muutoin kun tämän tuotekonsulentin kautta.

Emme me ihmiset voi olla Jumalan edustajia, vielä vähemmän markkinointi- tai kauppamiehiä.  Pitäisi tajuta sellainen loppujen lopuksi  hirveän yksinkertainenkin asia että Jeesus on todella ilmoittautunut koko maailman Vapahtajaksi johon kellään ei ole mitään yksinoikeutta eikä lisenssiä. Hekin reppanat, jotka näin kuvittelevat- eivät kuitenkaan todellisuudessa ole muuta kuin yksi muiden joukossa joiden on annettu lupa uskoa evankeliumiin. Mitään muuta "omaa" meillä näissä asioissa ei ole kuin syntimme!  Näin minä ymmärrän.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #16 : 04.12.08 - klo:20:20 »
Ja sitten siitä elämänvanhurskaudesta;  sen merkitys meille hengellisessä mielessä kilpistyy siihen että tehdessämme hyvin, meidän tulee tiedostaa että teimme vain niinkuin meidän tulikin tehdä! Jos emme- on se synteinä entistemme päälle.

Miksi?  Siksi että Jumala on oikeamielinen, -kuinka Hänen lapsensa olisivat väärämielisiä?

Pelastumisen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä!  Ne jotka niin väittävät, ovat ymmärtäneet kaikkein vähiten evankeliumista. valitettavasti vain juuri tästä joukosta löytyy useimmiten ne kaikkein äänekkäimmät ja itsestään varmimmat tyypit jotka tivaavat toisten uskomisia.

Kuitenkin on syytä muistaa lainkin osalta että me ihmiset emme reppanat edes tietäisi synnistä jos sitäkin ei meille olisi lain kautta ilmoitettu. Emme edes tajuaisi tekevämme väärin sortaessamme lähimmäistämme.  Sen tähden meillä yhdelläkään ei ole mitään rahkeita esitelmöidä uskomisistamme, saati kuvitelluista "parannuksistamme". Mitä sinulla on mikä ei ole annettua, kysyy raamattu?


Körttiläisyyden viisain lause veisataan kauniissa mutta karussa ja todellisuuden mukaisessa virressä: "Ah, on tekemättä vielä, mun parannukseni."




...ja aivan alussansa, on kotimatkani. Maailma iloinensa, minua viehättää. Ja syrjään jatkuvasti, iäinen autuus jää...

Joka tästä enemmän kuvittelee, on valehtelija ja itsensä pettäjä!
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

tienes-2

  • Vieras
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #17 : 04.12.08 - klo:21:01 »
Yksi asia, mikä ei oikein ole kohdallaan näissä keskusteluissa, on puhe syntisyydestä. Se että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, on totta. Mutta sellainen puhe, että olemme kaikki syntisiä, on aivan eri asia kuin synnintunto. Syntisyys on nukkuva tila ihmisessä, joka on vain korvakuulolta kuullut asiasta, mutta ei tunne sitä omassatunnossaan. Sellainen ihminen on nukkumassa helvettiin. E-hei! Älköön kukaan väittäkö, että olen taas tuomitsemassa jota kuta, en ollenkaan. Mutta jos vähänkään tutustutte, vaikka vain oman herätysliikkeen alkuvaiheisiin, tämä asia on ilmiselvä. Ja Raamattu vahvistaa sen monella tavalla.
Synnintunto taas on omassatunnossa oleva Jumalan tuomio, joka vakuuttaa, että olen menossa helvettiin. Silloin en enää sano välinpitämättömästi, etten tiedä minne olen menossa, en tiedä pelastunko vai en. Kun Jumala kauhistuttaa ihmisen, loppuu kaikki kieroilu ja tyhjän puhuminen. Se on herätys - Kiitos Jumalalle.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15272
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #18 : 04.12.08 - klo:21:17 »
Nyt ymmärrän ja hyväksyn sen, mitä sanot, tienes-2. Jumala todella tällä tavalla järkyttää väärän turvallisuuden tuudittaman. Suruttomaksihan näitä (meitä?) kutsutaan. En kuitenkaan usko, että kaikkien kohdalla käy juuri näin, Jumala tietää, mitä kukin kestää ja tarvitsee. Ei tästä syntisyyden tuskastakaan ihminen itse nouse, korkeintaan puuduttaa kivun paatumalla. Körttiläinen ohje taitaa olla, että murhehuoneessa tulee odottaa, kunnes Jumala suo 'tuttavan armon'. Ei pidä omin lupinensa mennä autuuttakaan pihistämään ennen aikojaan.

Lars Mikael

  • Vieras
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #19 : 04.12.08 - klo:21:34 »
Komppaan! tienes-2 ja Pena - niin kuin Salis asian ilmaisisi.

Poissa tosikkoko

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 860
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #20 : 04.12.08 - klo:23:47 »
Lainaus käyttäjältä: "Jampe"
Ja sitten siitä elämänvanhurskaudesta;  sen merkitys meille hengellisessä mielessä kilpistyy siihen että tehdessämme hyvin, meidän tulee tiedostaa että teimme vain niinkuin meidän tulikin tehdä!

loistava kiteytys!

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #21 : 04.12.08 - klo:23:52 »
Hmm?
Kaikki me olemme syntisiä, koska perisynti.
Minä en ainakaan ymmärrä että syntinen ja suruton olisi sama asia. Minä ihan luulin että suruton on ihminen joka ei vähääkään välitä syntisyydestään.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15272
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #22 : 05.12.08 - klo:09:20 »
Niin juuri. Suruton pitää herättää suremaan syntejään. Ei ne synnit kuitenkaan suremalla lähde. Murehtijalle on kerrottava, että synnit on jo sovitettu. Siihen työhön kirkko on laitettu. Kun tämä valkenee, ihminen huomaa olevansa armahdettu syntinen.

Näin kai se menee.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8242
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #23 : 05.12.08 - klo:09:35 »
Joka aamu on armo uus,
illalla syntikuorma.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #24 : 05.12.08 - klo:15:26 »
Kyllähähän minä en niele tuota tuntemisten teologiaa vaikka miten kauniisti kuorrutettaisiin hengellisillä termeillä ja asiastaan irrotetuilla raamatunlauseilla!

Asia on niin että synnin"tunnoksi" riittää raamatun mukaan:

a) tieto omasta syntisyydestä

b) asiantilan hyväksyminen ja tunnustaminen

Mitään pietistien keksimiä "kauhistumisia" ei ainakaan raamattu tunne siinä mielessä käsitettynä että ne olisivat portti taivaaseen tai armon saamiseen.  Pietistien tuntuu olevan kovin vaikeaa käsittää että sekä armo että lain tuomio ovat objektiivisesti juridisia asioita, asioita jotka on ilmoitettu meille.  Siinä mistään "tuntemisista ja kokemisista" puhuta mitään.

Katekismus sanoo:  "Uskossa kasvaminen on syventyvää synnin ja armon tuntemista"  -ei kuitenkaan niin ymmärrettynä että niitä pitäisi jotenkin tunne-elämässä erikseen saada kokea vaan asian tiedostaminen sekä hyväksyminen sekä syvenevä käsitys siitä alennuksen tilasta mihin ihminen on perisynnin myötä joutunut.

Tuntemiset saa heittää sinne mihin aurinko ei paista!  Nämä paljon hehkutetut "synnintunnot" ym.  tunnot/tuntemiset pietistisesti käsitettynä ovat koko kristikunnan ja evankeliumin suurimpia esteitä maailmanhistoriassa.  On aivan varmaa että tuntemisilla; -sen paremmin synnin- kuin armonkaan- ei yksikään tule autuaaksi.  Yhtä varmaa on että jokainen ihminen joka on rehellinen itselleen ja Jumalan edessä, joutuu tunnustamaan että tuntemiset ovat vain pelkkää psyyken kuohunta eikä mitään "taivaasta tulleita" yliluonnollisia juttuja!  Yhtenä päivän tuntuu tuolta, toisena tältä ja kolmantena ei yhtään miltään.

Synnintuntojensa mainostelijat ovat minun mielestäni itsevanhurskaita paskiaisia jotka tiedostamatta tai tiedostaen asettavat itsensä ja uskomisensa muille esimerkiksi.  En voi käsittää noita kaikenmaailman "todistuspuheenvuorojen" pitäjiä... olen niin suuren määrän niitä kuullut että johtopäätös on hyvinkin selvä:  he eivät puhu evankeliumista, vaan itsestään; - omasta uskomisestaan!

Synnin- ja armontunnoksi riittää tieto ja omakohtainen hyväksyminen, muuta ei ainakaan raamatussa vaadita!  Mitään "henkilökohtaisia" Jeesuksia ja armoja meillä kenelläkään ei ole. On vain yksi ainoa Jeesus koko maailman Vapahtaja josta kaikki ihmiset ovat yhtä paljon osalliset Hänen oman ilmoituksensa mukaan.  Kaatakaa hyvät ihmiset ne "synnintuntonne" kiireesti wc-pönttöön ja vetäkää pikimmiten alas sillä niillä ei ole merkitystä pelastuksenasiassa!

Sitäpaitsi; sanoisin että ei ole ollenkaan väärin tai epähurskasta todeta ettei ole varma pelastuksestaan tai uskomisestaan; -se on REHELLISYYTTÄ!  Hihhulit saavat minun puolesta huutaa vaikka äänensä käheäksi tuntemisistaan mutta se on pelkkää pintavaahtoa jonka paha päivä huuhtelee mennessään.  Kun ihminen joutuu todellisesti Jumalansa eteen; -silloin loppuu kaikenlaiset teatterimaiset riekkumiset ja tuntemisilla snobbailu: ainoa mitä siinä paikassa on varaa uskomisestaan sanoa, on; -ei mitään!  Olla vaan hiljaa ja ihmetellä ilmoitetun armon avaruutta.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Lars Mikael

  • Vieras
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #25 : 05.12.08 - klo:18:13 »
Lainaus käyttäjältä: "Jampe"
Mitään pietistien keksimiä "kauhistumisia" ei ainakaan raamattu tunne siinä mielessä käsitettynä että ne olisivat portti taivaaseen tai armon saamiseen.  Pietistien tuntuu olevan kovin vaikeaa käsittää että sekä armo että lain tuomio ovat objektiivisesti juridisia asioita, asioita jotka on ilmoitettu meille.  Siinä mistään "tuntemisista ja kokemisista" puhuta mitään.
                                   
Lainaus
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä. Sananl. 28:14


Lars Mikael

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #26 : 05.12.08 - klo:20:17 »
Lars Mikael, lainauksesi on kyllä hyvä (niinhän raamatun lainaukset aina), -mutta meniköhän nyt mielestäsi oikeaan tarkoitukseen?

Sydämen kovettaminen ei kai ole välttämätön seuraus sille että hylätään tietoisesti kokemus-kristillisyyden huonot opetukset?

Vai onko niin että mikäli ei tunnekokemuksia ole, kulkee "tuhoon" kuten annat lainauksessasi ymmärtää?  Mitä vastaisit ihmiselle joka ei kykene puristamaan itsestään ulos hengellisiä tuntemuksia?  Meneekö hänkin tuhoon?  Entä mitäpä sanoisit henkilölle joka on käynyt läpi pitkän hengellisen vuoristoradan kokemuskristillisyyden puitteissa, saanut siitä vaikeat haavat ja toivoo voivansa olla Kristuksen ystävä sellaisenaan kuin on, ilman teeskentelemistä, vaahtoamista, tunteilua, yrittämistä, painostamista ja ulkoapäin määriteltyä muottia?


Onko siis kokemuskristillisyyden hylännyt matkalla tuhoon vai ymmärsinkö kirjoituksesi jotenkin väärin?
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Lars Mikael

  • Vieras
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #27 : 05.12.08 - klo:21:51 »
Lainaus käyttäjältä: "Jampe"
Lars Mikael, lainauksesi on kyllä hyvä (niinhän raamatun lainaukset aina), -mutta meniköhän nyt mielestäsi oikeaan tarkoitukseen?

Sydämen kovettaminen ei kai ole välttämätön seuraus sille että hylätään tietoisesti kokemus-kristillisyyden huonot opetukset?

Vai onko niin että mikäli ei tunnekokemuksia ole, kulkee "tuhoon" kuten annat lainauksessasi ymmärtää?  Mitä vastaisit ihmiselle joka ei kykene puristamaan itsestään ulos hengellisiä tuntemuksia?  Meneekö hänkin tuhoon?  Entä mitäpä sanoisit henkilölle joka on käynyt läpi pitkän hengellisen vuoristoradan kokemuskristillisyyden puitteissa, saanut siitä vaikeat haavat ja toivoo voivansa olla Kristuksen ystävä sellaisenaan kuin on, ilman teeskentelemistä, vaahtoamista, tunteilua, yrittämistä, painostamista ja ulkoapäin määriteltyä muottia?


Onko siis kokemuskristillisyyden hylännyt matkalla tuhoon vai ymmärsinkö kirjoituksesi jotenkin väärin?


1. Osoitin lainauksella vain sen, että Raamattu kertoo paljon tunteista ja kokemuksistakin, vaikka väitit toisin. Otin esille vain yhden kohdan. Mitään muuta tarkoitusta sillä ei ollut. Provosoiduit aivan turhaan.
2. Ihminen on kokonaisuus. Tunteet kuuluvat ihmisyyteen. Ihminen ilman tunteita ei olisi ihminen. Pietistit (jos tarkoitat sillä tämän päivän herännäisyyttä) eivät ole ihmisinä erilaisia kuin muut. Tunteet tulevat ja menevät. Niiden varaan ei hengellistä- eikä elämää sinänsä rakenneta.
3. Olen saanut kokea, jos kuka, erittäin raskaat vaiheet kokemuskristillisyyden pyörteissä. En hae kokemuksia. Kierrän sellaiset hengelliset tilaisuudet kaukaa. Senkin takia koen olevani oikealla -  herännäisyyden - viitoittamalla tiellä, jossa ei juosta kokemusten perässä.
4. Voisit hiukan hillitä mielikuvitustasi ja käyttää myös toisenlaisia sanavalintoja. Haluat selvästi ärsyttää ja haastaa riitaa tällä foorumilla. Se ei ole reilua.

Lars Mikael

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15272
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #28 : 06.12.08 - klo:08:23 »
Me olemme erilaisia. Toiset ovat älyllisiä ja toiset ovat tunteellisia. Tunteellinen ei tarkoita älytöntä eikä älyllinen älykästä. Tunteellinen ihminen perustelee usein toimiaan jälkikäteen älyllisesti, vaikka onkin antanut tunteilleen vallan. Joskus on paha antaa valta älylleen ja toimia tunteitaan vastaan. Jumalasuhdekin on tällä tavalla yksilöllinen asia. Jumala tuntee meidät ja ilmoittaa itsensä joillekin tunnekuohujen kautta ja joillekin älyllisten oivallusten. Kiitos Hänelle siitä!

tienes-2

  • Vieras
Kuinka körttiläinenkin pelastuu (re: Voiko körttiläinen ...)
« Vastaus #29 : 06.12.08 - klo:11:09 »
Lainaus käyttäjältä: "Jampe"

Onko siis kokemuskristillisyyden hylännyt matkalla tuhoon vai ymmärsinkö kirjoituksesi jotenkin väärin?


Edellä oleva lainaus ei koskene minua, mutta otan sen kuitenkin. Ei ole olemassa mitään kokemuskristillisyyttä, vaikka kokemuksia joillakin on. En ole itse koskaan etsinyt kokemuksia mutta Jumala on niitä armossaan uskon vahvistamiseksi antanut. Jos kieltäsin sen, olisin epärehellinen. Toiseksi, synnintunto ei ole tunteellisuutta, vaan tuntemista. Voidakseen tehdä parannuksen, ihmisen täytyy tuntea syntinsä. Tuo sinun edellinen kirjoituksesi sen sijaan oli pelkkää yli läikkyvää tunteiden kiehuntaa.

Raamatun mukaan Jumala tuntee ja hyväksyy vain yhden nöyryyden lajin, Hänen sanansa kunnioittamisen ja tottelemisen. Kaikki muu nöyryyden esitys on hänelle yhtä tyhjän kanssa. Jos sinulla Jampe on poika ja annat hänelle selkeäsanaisesti tehtäväksi imuroida oman huoneensa lattian. Mutta hän heittäytyykin maahan alkaen valittaa, että ei hän ymmärrä eikä osaa. Selität asian hänelle uudelleen ja näytät esimerkin miten se on tehtävä. Silloin hän alkaa puolustella, että ei se kuitenkaan sinulle kelpaa. Hän luulee, että hyväksyt vain sen että hän makaa lattialla surkutellen omaa kelvottomuuttaan.
Ei Jumalakaan anna sinulle yhtään sen monimutkaisempaa tekemistä,  siitä kieltäytyminen on uppiniskaisuutta ja kapinointia. Jeesus kantoi sinun syntisi ristille ja kuoli verisen kuoleman puolestasi. Sinun tulee omistaa se uskolla. Minulla ei ole mitään yksin oikeutta Jeesukseen, hän on Isän antamilla täysillä valtuuksilla myös sinun pelastajasi - jos sinulle kelpaa.