Kun esitin kysymykseni "ristiinnaulittu vai ylösnoussut Kristus?", oli mielessäni sellainen kristillisyys, jossa ristiinnaulittu Sovittaja on hengellisen elämän pääasia. Tämän näkemyksen mukaan "ristin luota edetään suurempiin ja ihmeellisempiin asioihin. Jeesus ei sittenkään ole kaiken Herra ja pääasia, A ja O, alku ja loppu. Ihmisiä ei pidätellä Hyvän Paimenen lähellä ja hänen äänensä ja armonsa ulottuvilla". (s. 8, Katso, Jumalan Karitsa, Juurikasvu-kustannus, 2005).
Minäkin vieron ihmistekoja, outoja korostuksia, toimivaa, tuntuvaa, näkyvää uskoa, kokemuskristillisyyttä.
Mutta Jeesus on myös Ylösnoussut. Minun uskoni, jos sitä on, on nimenomaan ja ennen kaikkea ylösnousemususkoa. Ylösnousemuksessa on mielestäni kristinuskon ydin. Tietenkin minä syntisenä ja syyllisenä ihmisenä käännyn myös uudelleen ja uudelleen Ristiinnaulitun puoleen. Mutta en minä jää kyköttämään Golgatalle jatkuvasti, kuin paikalleen pysähtynyt kellon viisari.
Tieni kulkee tyhjältä ristille tyhjälle haudalle. Uhri ei jäänyt ristille. Ylösnoussut sanoo maan päällä viimeisen sanan, eivät kärsimys, risti ja hauta.
Itse tehty vai kaupasta ostettu joululahja?
