Kirjoittaja Aihe: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?  (Luettu 13837 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4313
Vs: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #45 : 04.08.19 - klo:13:19 »
Näyttää siltä, että termi "armo" ymmärretään ainakin kahdella erilaisella tavalla.

Tapa 1)
Ihminen lukee Raamattua ja törmää tuon tuostakin erilaisiin moraalilakeihin ja muihin säädöksiin, kieltoihinja käskyihin.
Sitten ihminen katsoo itseensä ja huomaa, että hän on rikkonut näitä lakeja vastaan ja edelleenkin yrityksistään huolimatta rikkoo. Rikokset ovat sitä luokkaa, että hän ei pysty rikkomuksiaan mitenkään hyvittämään.
Näin on syntynyt tarve armolle, eli syntien anteeksiantamukselle, jota Kristuksessa ihmiselle tarjotaan.
Tämän armon alla elävät vain ne ihmiset, joiden silmät ovat avautuneet Jumalan käskyille ja sitä kautta omalle syntisyydelleen ja Jumalan tarjoamalle anteeksiantamukselle armosta.
Muut eivät ole kiinnostuneet tästä armosta.

Tapa 2:
Tällä termillä "armo" tarkoitetaan Jumalan ihmiselle antamia lahjoja ja mahdollisuutta toteuttaa itseään: kaikki, mitä meillä on, on lahjaa.
Tämä armo ilmenee fyysisenä ja henkisenä terveytenä ja siinä, että aineelliset olosuhteet ovat hyvät, eli siten, että ihminen kokee, että hänen tarpeensa ovat tyydytetyt.
Voidaan myös sanoa, että armo ilmenee sillä tavoin, että ihminen kokee itsensä onnelliseksi.
Tämän armon piirissä ovat kaikki ihmiset.
Aurinko paistaa taivaalla kaikille ihmisille eikä erottele ihmisiä minkään ominaisuuden perusteella.
(Tämän armokäsityksen piiriin toki liittyy monia erilaisia vivahteita/koulukuntia, esim. että onko myös onnettomuudet armoa vaiko ei ja elääkö taloudellisessa kurjuudessa oleva ihminen tämän armon alla vaiko ei, mutta pohditaan niitä yksityiskohtia myöhemmin, jos tarpeen)

Jälkimmäisestä poistaisin lihavoimani kohdat. Kuulostavat turhan menestysteologialta. Varmaan joku niinkin ajattelee, mutta en pidä niita asiassa olennaisina. (Ehkä siis harjoitan tuota "jos tarpeen" -pohdintaa.) Maininta armon ilmenemisena siten, että ihminen kokee itsensä onnelliseksi, on vähän kyseenalainen. Kai pikemmin on kysymys tapahtuvan hyväksymisestä, mutta onko se onnellisuutta jos voi vilpittömästi sanoa "tapahtukoon Sinun tahtosi"?

Eikö jo se ole armoa, että saat olla olemassa? Etkö ole siitä kiitollinen? Sinuthan voitaisin pyyhkäistä hetkessä pois.

Anteeksiantamus-armon kaipuu taas ei edellytä Raamatun lukemista, sillä sitä voi kokea lukutaidotonkin ja tietenkin muutkin kuin kristityt.

Isä meidän -rukous sisältää nuo kummankin. Sen että pyytää väärintekemisiään anteeksi, pyytää että saa mitä tarvitsee, ja pyytää Isän tahdon toteutumista, mikä se tahto sitten onkin, eli näkee sen hyvänä ja armona.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa luterilainen

  • Plärää SV-lisävihkosta oikeaa virttä
  • Viestejä: 211
Vs: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #46 : 07.09.19 - klo:09:44 »
Mitä se armon alla oleminen käytännössä on?
Voiko armoa olla, jos ei ole lakia eli kaikenlaisia moraalisäädöksiä ja muita ohjeita?
Jos voi niin mistä armon alla armahdetaan?

Voiko Jumalaa tuntea, jos ei tunne Hänen tahtoaan eli käskyjään?

Minulla on ymmärrys, ellä armoa ei voi olla ilman lakia. Laki kyllä voi olla ilman armoa.

Mielestäni armon alla oleminen käytännössä on armonvälineissä eli sanassa ja sakramenteissa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15507
Vs: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #47 : 07.09.19 - klo:12:26 »
Armo on laajempi käsite kuin anteeksianto. Köyhyys, sairaus, alistettuna oleminen ja muu kärsimys ovat asioita, joista vapautuminen on armoa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10436
Vs: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #48 : 29.09.19 - klo:08:11 »
Paraneminen spitaalista jne.  Jos ihmeparanisin, armohan siihen vaikuttaisi, oikein jytkyarmo.

Kuitenkin tykkäsin kovasti öppiäisen lainaamasta Köpin tekstistä ja lihavoinneista siinä.

Oltiin juuri muutettu Hovinsaarelta Kotkansaarelle ja katselin ikkunasta, äiti mikä tuo talo on ja mikä tuo jne. Mikä tuo nätti.
Se on vapaakirkko, mutta sinne et saa koskaan mennä, äiti sanoo. Muistaahan tuon kun on kirkko johon ei saa koskaan mennä, hyvä tavaton. Vissiin elinikänsä siinä kulttuurissa. Miksen äiti, meitsi kysyy tyrmistyneenä.

Ne opettaa että rikastuminen ja terveys on merkkejä siitä, että Jumala aivan erityisesti rakastaa sinua ja se on väärin neuvottu. Siellä sanotaan, että siitä tietää Jumalan rakastavan, että saa paljon rahaa pankkiin,  mutta Jumala rakastaa erityisesti köyhiä, heikkoja ja sairaita.  Että se siis on sitä armoa.

Nelivuotiaalle aika jytyä tekstiä. Muistan koko sen tilanteen, äiti imuroi ja järjesteli muuton jälkeen ja minä roikuin ikkunalla: äiti mikä.... äiti mikä.... äiti kerro mikä....
......................

Eittämättä toivoisin, että olisi hieman yleisempää ottaa terveys ja sairaus,   paraneminen ja kelvottomat lääkärit, sillä olenhan minä tavannut niitä joilta menee kaikki solmuun kun tulee lääkäripotilas ja pahinta kun entinen oppilas, Jumalan kädestä. Ihan J u m a l a n kädestä.

Mietin sitä Lärkkulla- kokemusta.  Oli ihan rottamaista että piti filmata muuta kuin ihan on, mutta enemmän ja useammin olen muistanut ” svenskatalande pappia joka selitti ettei se minulle opetettu ollut kristinuskoa” . Körttipapin oma pettymys Kotkan seurakuntanuoriin oli käsitettävä, vaikka hatutti ettei hän saanut korviaan auki eli olis tarvittu yksi effata, kun selitin etten ollut mukana, en koko seudulla enää. Ja että häivyin. Hänhän se kiskoi minut kuivalle maalle kun eksyin ortodoksiseen kirkkoon enkä siis ole koskaan ollut niin hukassa.

Semmoinen keventää vihaa. Yksi raivo raastaa ihmistä 25 tuntia. Nostaa stressihormonitasoja, verenpainetta, aiheuttaa suorastaan tärisevyyttä ja sitten sitä maalataan leveällä telalla: Kun kirkko aina.... Kun lääkärit aina,.....Kun remppamiehet siis aivan aina,....

.................

Totta sitä pitää korjata virheet ja virheistään tietoinen on valppaampi niitä oikaisemaan. Mutta kun me tiedämme niin vähän. Jos se olikin Jumala, ja armoa jota emme tasan ymmärrä. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10436
Vs: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #49 : 29.09.19 - klo:08:26 »
Mielestäni armon alla oleminen käytännössä on armonvälineissä eli sanassa ja sakramenteissa.

Meillä käytettiin käsitteitä lain alla oleminen ja armon alla oleminen.
Ensin mainitulla tarkoitettiin että ihminen on raskaasti ahdistunut omasta syntisyydestä, että Jumalan laki painaa hänet ihan lusuun. Se on raskasta hengellistä elämää. Raamattu tuntuu puhuvan ainoastaan tuomion sanoja, armo koskee toisia.

Luther olisi hyvä esimerkki ennen kuin löysi Roomalaiskirjeestä vapauttavat sanat.

Armon alla olemisella tarkoitettiin eräänlaista ” vapauteen Kristus vapautti meidät” luottamusta, Joh 3:16 koskee minua, Jumala pelastaa minut, on pelastanut 2000 vuotta sitten.

..................


Nämä oli siis viitoslaisia termejä, tai ainakin opin ne sellaisella seudulla jossa tämä liike lujasti vaikutti. Eihän silloin valkattu, minkä liikkeen tilaisuuteen tästä mentäisiin. Kouluvuosina nuorisotyöstä yritettiin ekumeenisia kutsuja, eli pyydettiin kylään hellareita ja vapiksen nuoria, tuli vain pulma kun tila loppui. Hyvä jos itse mahduttiin.

Lain alla opiskeltiinkin kun opiskeltiin opintolainalla, se oli joku vitsi olevinaan. Tuotiin tuliaisina ihan eri liikkeen ylioppilaskotiin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa luterilainen

  • Plärää SV-lisävihkosta oikeaa virttä
  • Viestejä: 211
Vs: Kysmys Juhanille
« Vastaus #50 : 05.10.19 - klo:10:21 »
Mihin tarvitaan moraalista esikuvaa??
Mielestäni moraalista esikuvaa tarvitaan siksi, koska moraali kuuluu jokaisen ihmisen olemukseen. Siksi moraalisen kehityksen kannalta on välttämätöntä, että luterilainen kristitty körttiläinenkin aktiivisesti Pyhän Hengen johdatuksessa pitää moraalisena esikuvanaan Kristusta moraaliin liittyvissä kysymyksissä, joita ovat muun muassa ihmisen elämä, epäoikeudenmukaisuus, syyllisyys, anteeksiantamus, kärsimys ja kuolema. Valitettavasti nykyisenä jälkikristillisenä aikana piispojen ja pappien arvostus moraalisina esikuvina laskee koko ajan, koska heidän pasuunan äänensä paimenina antaa liian usein epävireisen äänen.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13902
Vs: Onko Suomen kirkko siirtynyt moralismiin?
« Vastaus #51 : 05.10.19 - klo:11:34 »
Kovinkin epävireisen äänen. Entinen piispa avionrikkojana kelpasi sosi-alidemokraatisen puolueen kansanedustajaksi.