Eli köyhä ei olekaan se, joka tienaa vähän, vaan se, joka tienaa vähemmän (kuin joku toinen).
Näin on esim. EU-tilastoissa, joissa köyhäksi määritellään henkilö. joka kuuluu kotitalouteen, jonka käytettävissä olevat tulot henkeä kohti ovat alle 60% kaikkien kotitalouksien mediaanista. Siis suhteellista köyhyyttä. (Periaatteessa pienituloisuus ja köyhyys ovat kaksi eri asiaa, mutta yleensä ne yhdistyvät.)
Onko tällainen köyhyys siis vain kateutta ja tyytymättömyyttä? Ei välttämättä. Keskitasoa pienemmät tulot aiheuttavat usein muutakin haittaa kuin vain kateuden pistoksia. Pienituloisilla tilanne on usein sellainen että rahat riittävät niin kauan kuin ei satu mitään odottamatonta, mutta sairastumista, kodinkoneen rikkoutumista tms. ei pystytäkään hoitamaan.
Köyhä joutuu myös usein maksamaan enemmän tietyn tarpeen tyydyttämisestä kuin rikas. Jos joku ei ansaitse kylliksi saadakseen asuntolainaa, hän joutuu asumaan vuokralla, mikä pitemmän päälle tulee kalliimmaksi kuin omistusasuminen. Jos ei ole varaa kuukausilippuun, joutuu ostamaan kalliimmaksi tulevia kertalippuja jne.
Köyhyysraja voi nousta myös oikeasti eikä vain laskennallisesti. Esimerkiksi henkilö jolla ei ole varaa autoon ei ole köyhä jos auto on vain harvojen käytössä olevaa ylellisyyttä. Mutta jos ilman autoa ei pääse töihin, kauppaan tai lääkäriin, niin auton puute varmaan on köyhyyttä.
Köyhyyttä lievittävät taidot valmistaa ja korjata itse asioita, kyky hoitaa terveyttään, mahdollisuudet harjoittaa luontaiselinkeinoja, maksuttomien julkisten palvelujen tarjonta, taito ja kärsivällisyys asioida viranomaisten kanssa ja täyttää avustustenhakukaavakkeita, sukulaisten ja naapurien halu auttaa hätätilassa jne. Ainakin nykysuomalaiset köyhät ovat usein köyhiä myös tällaiselta sosiaaliselta- taito- ja kultuuripääomaltaan. Yksinäisyys ja henkinen köyhyys siis myös aiheuttaa aineellista köyhyyttä.