Mitä luet parhaillaan/ viimeksi!? [vol. 4]

[Ruoho]

Luen parhaillaan - ties monennenko kerran - Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirjaa 2008 "Ei toista ole sellaista". Ja siellä aivan erityisen koskettava ja minua lähelle tuleva on Jouko Mäki-Lohiluoman "Jumala, körttiläisyys ja pajatson kahvirahat". Se on Joukon seurapuhe Espoon herättäjäjuhlien päätösseuroissa 6.7.2008.

Ihan itkuksi pistää, niin läheltä tuo liippaa omia tuntojani, sydäntäni.

Samanlaista uskon ja epäilyn kamppailua se on minunkin elämäni ollut jo murrosiästä saakka. Järki sanoo ei, sydän kyllä. Minäkin kytistelen Jeesuksen viitan liepeessä. Ja lompakossani on valuuttakriisi, on taantuma tai ei. Elämä on kolhinut kovasti. Minä, rantojen mies, olen tainnut tulla sille viimeiselle rannalle...

Joukon kertomus maastojuoksukilpailuista vertautuu Luukkaan evankeliumin 15:nnen luvun tuhlaajapoikakertomukseen. Päähenkilö on kummassakin isä.

Joukon isä sanoo: "Ei se mitään. Älä välitä." Ja kantaa juoksussa viimeisenä perille laahustaneen Joukon harteillaan kotiin. Kotona äiti oli laittanut makaronilaatikkoa.

P.S.1. Mistähän saisi J. Jyrän cd:n "Kumma maailma"?
P.S.2. Siionin virret lisävihko: virret 270 ja 272.

[Pena]

P.S.3. Mistähän saisi Nupposen Esterin makaronilaatikon reseptin?

[Ruoho]

Pena, en ymmärrä, miksi lyöt lyötyä. Minusta tuntuu erittäin pahalta.

[PekkaV]

Ei Pena lyö ketään. Pena on kuin kiltti kissa.

[juhani]

usko, epäily ja epäusko onkin körttiläisen jokapäiväisiä ahdistuksia... Jumala tahtoo näin

[Liisa]

P.S.1. Mistähän saisi J. Jyrän cd:n "Kumma maailma"?

Aika vähissä taitavat nykyään olla. Hieno levy kyllä. Jyrä kotisivuillaan näkyy todenneen, että Lähetysseuran Basaarista voisi yrittää.

[Pena]

Ruoho, pyydän anteeksi huitaisuani! Kyseinen makaronilaatikko on minulle yhtä tärkeä merkki Jumalan huolenpidosta kuin Jouko Mäki-Lohiluoman äidin tekemä hänelle. Ester-mumin uskomattoman herkullinen versio tästä arkiruoasta vietiin käsistä Pasilan lähetysmyyjäisissä kai vielä 70-luvun alussa. Se edustaa minulle juuriani niin sukuni perintötekijöiden kuin arvoperinnönkin tasolla. Ruoka kristillisenä symbolina taitaisi kuulua Riitta-mummin ruokajuttuihin. Ei siis tässä muuta kuin maininta Leonard Aualan muistelmateoksen Kerron elämästäni kuvauksesta puuron muotoon keitetystä rukouksesta. Jos sellaisen kirjan löytää, kannattaa hakea kyseinen tuhti hengenravinto!

[Antti Juhani]

Aloittelen Max Jakobson, Kohtalon vuodet. Mielenkiintoinen alku, kerrotaan Euroopan ja Suomen juutalaisten vaiheista 1800-luvun lopun ja 1900-alkupuolen tienoilta. Suomi antoi toiseksi viimeisenä valtiona Euroopassa kansalaioikeudet juutalaisille v.1917. Ei ole helppoa ollut mooseksenuskovilla kai koskaan. Kirjan motto; Suomi nousi, taipui ja selvisi.

[tosikkoko]

P.S.1. Mistähän saisi J. Jyrän cd:n "Kumma maailma"?

Aika vähissä taitavat nykyään olla. Hieno levy kyllä. Jyrä kotisivuillaan näkyy todenneen, että Lähetysseuran Basaarista voisi yrittää.

Tuo levy on kyllä huippu!
Jos et saa omaksi esim Liisan neuvomasta paikasta , niin sen voi varmaan saada (kauko)lainaksi monesta kirjastosta. Ja esim Tampereella on seurakuntien oma materiaalilainauspalvelu, tosin en tiedä onnistuuko sieltä kaukolainat.

[Riitta-mummi]

Luen Päiviö Tommilan Suomen autonomian synty 1808-1819. On aina kiinnostanut historia. Lieneekö ihanan opettajani Terttu Joustelan ansiota.
Äiti ja hänen isänsä olivat myös näistä kiinnostuneita. Toisia luokkatovereita Vänrikki Stoolin lukeminen tympi, minä olin ihastunut.

Ennen tätä luin aika ronskistikin kirjoitetun kuvauksen erään talonpojan seikkailuista nälkävuosien 1867-1868 jälkeen . Hänen palkattiin kuljettamaan
kerjäläisiä pois kunnanjauhoja syömästä paikkakunnalta toiselle. Kuten Reidar Palmgren kirjaohjelmassaan puhui Kaiho Niemisen kieleen tottuminen ottaa aikansa. Se on erikoisilla verbeillään iloittelevaa kansankieltä kaikkine rohkeine sanoineen. Juonessa on Seitsemän Veljeksen otteita yhden miehen toteuttamina. Ahneus on erittäin vahvasti
esillä. Veijaritarina toisaalta tämä Pakolaisten kuski.

[Ruoho]

Pena, annan anteeksi.

Hyvät immeiset, tarjoan teille luettavaksi ajatuksella ja kaikessa rauhassa seuraavaa: 1) Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2008 "Ei toista ole sellaista", Jouko Mäki-Lohiluoman artikkeli "Jumala, körttiläisyys ja pajatson kahvirahat", s. 82-84. 2) Hengellinen Kuukauslehti 2/2009, Jouko Mäki-Lohiluoman kolumni "Isänmaa ja ihmiskunta", s.7. 3) Luuk. 15:11-32. 4) Siionin virret lisävihko virsi 270, erityisesti sen sanat (Jukka Jyrä ja Kaija Pispa). 5) Siionin virret lisävihko virsi 272, samoin erityisesti sen sanat (Jouko Mäki-Lohiluoma).

Jos luette nuo tekstit ja ne tulevat jotenkin lähelle ja koskettavat, kuulisin mielelläni tarkemmin, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia ne synnyttävät.

Omat huoleni ja kärsimykseni eivät ole huokeita. Olen tällä hetkellä elämässäni hyvin heikoilla.

Varjoista ja pimeästä valoon!

[Liisa]

Voimia, Ruoho. Paremmat ajat tulevat kyllä.
Nuo ovat kaikki (tai ainakin 1, 4 ja 5, jotka muistan tarkistamatta) olleet sellaisia tekstejä, että ovat kyllä herättäneet ajatuksia ja koskettaneetkin. Nyt en tosin ehdi/ jaksa enempiä ajatuksia kirjoittaa, ehkä joku muu.

[Riitta-mummi]

Minullekin on Luukas 15:11-32 erityisen tärkeä paikka. Minä kun luulin olevani jo uskosta osaton ja ulkopuolinen ja yksin , sain tämän paikan kuultuani Lahden Herättäjäjuhlilla palata kotiin ja lapseksi jälleen. Kertomushan on tuttuakin tutumpi,  ja ei se toisille  puhu kuin tarinan.
Mutta meille , jotka olemme käyneet tavalla tai toisella pohjamudissa Isä
itse antaa siinä uuden elämän yhteydessään.
SV 270 säe 2 on suoraa kuvausta siitä mitä minulla oli loppu-aikoina ennen
em. paluutani .
Jouko Mäki-Lohiluomaa en tunne, enkä hänen tuotantoaan. Minulle on tullut
kuukausilehti jo toista vuotta ja pidän ne tallessa. Onkohan jäänyt hänen haastattelunsa lukematta. Kiitos vihjeestä.

                      SV 272:5 sanoin Riitta-mummi

[Liisa]

Mainospala: tuo kolumnihan löytyy myös H-Y:n nettisivuilta, os. http://www.h-y.fi/hk/hk2009/ark_09_02_kolumni_jml.html

[Pena]

Jouko Mäki-Lohiluoman maallisetkin laulut ovat karuja ja koskettavia, hauskatkin ja varhaisnuorille suunnatut. Hengellisissä ollaan aika lähellä sitä samaa arkista todentuntua. 'Itketkö sinäkin, Jumala, kun näet, ettei rakkaasi piittaa' on kauan ollut suosikkejani.