Tuossa päivä pari sitten yleistin kaikki sodat Betlehemin lastensurman kaltaisiksi, sillä perusteella, että ylipäällikkönsä mukaan se oli oikeutettu sota.
Joku väitti, ettei suomalaiset ole sotimalla tappaneet lapsia.
Havaintojeni mukaan sota tappaa aina lapsen, joka "asustaa" ihmisessä, sotivassakin. Lapsi kuolee luotien lentoratojen molemmissa päissä. -Pahinta lienee, että se näkyy monen sukupolven ajan. Monet elämään perehtyneet pitävät ihmisen suurimpana tappiona sisäisen lapsen tuhoutumista.
Tuota minä vielä ihmettelen, että mistä se kumpuaa, se viha kommunisimia tai sosialismia kohtaan. (Joku viisaampi tarkentakoon kumpi on oikeampi sana; kommunismi/sosialismi)
Se vähä minkä minä olen niitä seurannut, niin ne voisivat olla hyvinkin sopivia kumppaneita, arkisen elämän sovellutuksia kristillisyydelle. Vuorisaarnasta nousevia kaikki kolme?
Nyt ei pidä sitten ottaa puheeksi Neuvostoliittoa ja heidän ryssimäänsä hyvän asiaa. -Luulen, että jos veljessodassa olisi aikoinaan käynyt toisin, niin hyvä asia ei olisi mennyt piloille. Oletan, että me suomalaiset olisimme osanneet soveltaa sen arkeen onnistuneemmin.
