Kirjoittaja Aihe: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?  (Luettu 10782 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa jude

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 576
Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #15 : 27.07.08 - klo:16:08 »
Täällä testialueella on mukavaa, voi tosiaan höpöttää mitä vain. Minä tosin höpötän muillakin alueilla, älä sinäkään ota liian vakavasti mitään mitä muut kirjoittavat! Jokaisen näppäimistön takana on takuuvarmasti ihan yhtä syntinen ja epävarma ihminen kuin minun tai sinun.

Mahjong

  • Vieras
-lihavoiminen-
« Vastaus #16 : 04.08.08 - klo:15:26 »
judelle myöh. selitys lihavoinnista:

Tämä lihavoiminen ei ole mikään inside-läppä, vaan kun olen oppinut sen vasta äsken, tulee sitä harjoitetuksi enemmän kuin on ehkä tarpeellista.
Sorry, jos siitä on ollut haittaa, terveisin "kärryiltä pudonnut".

Poissa jude

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 576
Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #17 : 05.08.08 - klo:10:29 »
Moi,

ei tietenkään ole mitään haittaa ollut (ainakaan minulle). Inside-epäilyni johtui yks.kert. siitä, että olen tänä kesänä aika harvakseltaan lueskellut foorumia, ja mietin, olenko jäänyt paitsi jostain jutusta. Lihavoidaan kaikki yhdessä!

Maksim

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9772
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #18 : 27.06.22 - klo:04:17 »

   Kiinalainen tarina jousella ampumisen taidosta huipentuu ampumiseen ampumatta.

Zen ja jousella ampumisen taito

https://fi.wikipedia.org/wiki/Zen_ja_jousella_ampumisen_taito

Luukas 17:18
Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?»

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31617
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #19 : 27.06.22 - klo:09:20 »
Tämä asia on ehkä aivan käsittämätön joka ei ole sitä itse kokenut. Eikä se ole vain yksi ja ainutkertainen kokemus, vaan elämä Kristuksen kanssa, aina.

Olen tästä maininnut, ja tunnen sen, mutta selittäminen on vaikeaa.

Se on jotakin sellaista jota ei minussa, minun lihallisessa luonnossani, ole eikä ole ollut. Siksi sen voi erottaa kun on päässyt sen yhteyteen.

Yritän kuvailla vajavaisesti kuitenkin.

Se on olemisen rauhaa irti omista ponnisteluista. Käsittämätön lämpö ja rakkaudentunne ,  (ei eros-rakkauden ) voitelee sisimpää kaikkea luotua kohtaan.

Toinen alue on ylhäältä ( niin uskon, koska minussa ei sitä ole ) annetut vastaukset ja tieto elämän eri alueille. Ei ole kirjaviisautta, se voi hyvin erottaa.

Se on hyväksymisen ja armahtamisen voitelu. Se muuttaa koko entisen elämän asenteet. Ja minua johdatetaan koko ajan.

Ja viimeisenä Hän on seisova multieni päällä-lohdutus.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)