Vankkaa taustaa Lars Mikaelin pohdinnoille antaa professori Jouko Talosen kirjoitus Raamatuntulkinta Suomen herätysliikkeissä vuodelta 2004.
Talosen kirjoitus on todella mielenkiintoinen, varsinkin kun sitä tarkastelee mt:n aiemin esiin nostamasta kielenkäytön ja diskurssiyhteisöjen näkökulmasta. Tarkkaavaiselle lukijalle käy melko pian selväksi, mitä mieltä tekstin kirjoittaja henkilökohtaisesti asioista on, ja mitä aatteita hän haluaa edistää. Astian maku tulee tässä tekstissä vahvasti esiin sanavalinnoista ja niiden kautta tietoisesti tai tiedostamatta luoduista assosiaatioista.
Talonen aloittaa kirjoituksensa toteamalla, että herätysliikkeet ovat "kansanliikkeitä, jotka ovat soveltaneet
klassista kristinuskoa 'ruohonjuurikirkossa'." Talosen mukaan
sanainspiraatio-oppi on
klassinen.
Raamatun arvovallan puolustaminen on samaa kuin tässä
vanhassa raamattukäsityksessä pitäytyminen, mikä taas on ristiriidassa naispappeuden ja homoseksuaalisuuden hyväksymisen kanssa.
Bravo! Harvoin näkee näin taitavasti tieteen kaapuun puettua argumentointia. "Raamatun arvovalta" on käsite, jota kristityt yleisesti pitävät hyvänä ja kannatettavana asiana samaan tapaan kuin esimerkiksi "kristillistä lähimmäisenrakkautta". Kenelläpä olisi mitään "Raamatun arvovallan" puolustamista vastaan!
Asia muuttuu kovin toisennäköiseksi, jos termi "Raamatun arvovallan puolustaminen" korvataan Talosen tekstissä suunnilleen samaa merkitsevällä negatiivisia mielleyhtymiä herättävällä termillä kuten "lakihenkisen raamatunkäytön puolustamisella" tai jopa suunnilleen neutraalilla ilmauksella "kirjaimellisen raamatuntulkinnan puolustaminen".
Tietyissä piireissä on tullut suosituksi taktiikaksi nykyherännäisyyden rappion kauhistelu ja sen leimaaminen pelkäksi perinneliikkeeksi (esim.
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2005/2005-06-16/ajankohtaista/heratysliikkeet) . Yritys lyödä kiilaa vanhan ja uuden herännäisyyden väliin on voimallinen ase, "hajota ja hallitse" on hyvä neuvo meidänkin aikanamme.
Onko "klassisen kristinuskon" puolustajien nuivaan asenteesen liikettämme kohtaan syynä körttiläisten vahava asema kirkossamme ja siitä aiheutunut katkeruus? Vai onko osittain kysymys myös asiallisen tiedon puuttumisesta? Saatavilla on Talosen ja Salomäen (
http://www.teolinst.fi/luennot/files/ms981022.html) tekstien kaltaisia nykyherännäisyyteen kriittisesti, jopa vihamielisesti suhtautuvia kirjoituksia, mutta missä viipyy sävyltään positiivinen tai edes neutraali esitys herännäisyyden lähihistoriasta? Tällaiselle teokselle olisi kiireellinen tilaus, ennen kuin itsekin alamme uskoa teoriaan herännäisyyden rappiosta!