Ehken on niin, että Lars Mikael kaipaa tämän avaran ja ymmärtävän herännäisyyden ( tämän päivän herännäisyydessä(kin) on paljon hyvää, melkoisesti kannatettavia ja merkittäviä asioita) keskelle tiettyä jykevyyttä ja nykyistä parempaa menneisyyden ( lue: ) herännäisyyden historian tuntemusta.
Minun kohdallani herännäisyys ei ole ollut avaraa ja ymmärtävää, kun olen tunnustanut uskoni. Se on aina punainen vaate kohdallani. Toki herännäisyydessä on paljon hyvää vieläkin, vaikka sitä yritetään romuttaa kovalla kiireellä. Menneisyyttä ja historiaa ei tule - eikä voikaan - pyyhkiä pois. Sitä ei voi tehdä yksityinen ihminen, kansakunta, kirkko, herätysliike jne. Tähän minulla löytyisi viisaiden ihmisten mielipiteitä rajattomasti. Toiset eivät vain halua katsoa menneisyyteen, eikä oppia menneisyydestä, kun uudistuksen halu ja tämän maailman miellyttäminen täyttää mielen ja pyrkimykset. Teologian opiskeluissani olen joutunut monesti altavastaajaksi kannanotoissa nykyisen körttiläisyyden arvioinneissa.
Etköhän pikkasen liioittele?
Vaikka minulle uskovaisuus on aika Punainenvaate.
Ehkä olet joutunut sen uhriksi, kun ihmisillä on tietty kuva uskovaisuudesta.
Tekeekö uskovaisuus sinut paremmaksi kuin muut?
Tekeekö se sinut enemmän tietäväksi?
Tekeekö se sinut enempi rakkaaksi Jumalalle kuin muut?
Onko se joku sellainen, että kun sen on kokenut pitää, jotenkin olla pakko muita sen vuoksi opettaa ja muut ei oikein tajua, kun eivät ole kokeneet uskoontuloa?
Noita esittämiäni kysymyksiä kyllä vastauksella vastanneita on vissiinki moni tavannut ja ne käy hermoille.
Toivottavasti et ota henkilökohtaisesti mitään kirjoitteluista, sillä sitä ne ei ole, vaan yleensä yleisiä asioita pohdiskellessa tullut mieleeni.
Uskovaisuus on varmasti hyvä asia.(mitä se sitten onkin)