Minulla on usein ongelmia lahjojen ajoituksessa, kun saan aivan yliultrahuippuideoita ihmisten lahjaksi yleensä ihan milloin sattuu. linjaus onkin ollut se, että teen ja annan lahjoja intuition sanelemana. En siis viitsi muistaa kenenkään yli 7 vuotiaan synttäreitä (paitsi neuroottisen ystäväni joka nylkisi minut jos en) vaan annan lahjoja aina kun siltä tuntuu.
Kaikkein hankalinta on, kun saa yhtäkkiä inspiksen tehdä jotakin jollekin sellaiselle ihmiselle, jota ei kunnolla tunne ja sitten se vaan kiusaantuu kauheasti, mutta ei maha mitään.
Vaikka rakastankin hyvien lahjojen keksimistä otan hirveät paineet lahjojen saamisesta ainakin vanhemmiltani. Minun ja isäni suhdetta varjostaa huomattavasti kyseisen miehen erittäin pohjanoteeraus lahjojenantokyky. 18. Syntymäpäiväni (tai oikeastaan muutamapäivä sen jälkeen) aamuna isäni antoi minulle onnellisesti hymyillen tajuttoman mauttoman (ja liian ison) sormuksen sekä halpis termomukin. Korostettakoon vielä että olin jo vuosikaudet toivonut 18. vuotis lahjaksi riippumattoa ja oli hyvin selkeästi kieltänyt ketään antamasta itselleni koruja, erityisesti sormuksia. Enkä edes juo kahvia/teetä. HMPH
tässä lahjoja joilla mielestäni voi saada aikaan enemmän pahaa mieltä kuin jos ei antaisi lahjaa ollenkaan (kokemuksen syvällä rintaäänellä):
- Paha karkki
- Lasinen sydänpikari
- Valokuvakehykset
- Tylsä jääkaappimagneetti
- Joku jossa on prässätty perhonen
- rumaa posliinia
- hienossa laatikossa kauhea vaate. lue: Yleensäkin joku vaate
- sandels
- kaupan sukat
- hailelu
- kuva lahjoittajasta itsestään
- Juhani Ahon "Rautatie"
- 10 cm x 10 cm wannabe elämänohjefilosofia kirja huumorilla höystettynä
unohtamatta lystikkäitä eläinkuvia
- marimekon käsipyyhkeet