Minä tein nyt urakkapääsiäisen. Ajattelin etukäteen, että tänävuonna yritän käydä niin monessa jutussa kuin ehdin. Aina on joulu tuntunut tärkeämmältä, vaikka pääsiäisen pitäisi olla tärkeämpi. Ajattelin, että jospa se onnistuisi, kun tarpeeksi monta saarnaa kuuntelee. Ehkä osittain onnistuinkin, sillä yhdessä jumalanpalvelusten ulkopuolisessa jutussa hetken verran ymmärsin, mitä tarkoittaa "syntien lunastaminen" ja miten se tapahtuu. Nyt se hetken selkeä kuva on taas haalistunut ja sitä vain ajattelee taas, että "Jeesus kuoli minunkin syntieni tähden"...onpas nätti lause. En ymmärrä, miksi minun on niin vaikea tavoittaa sitä tunnetta uudelleen. Välillä tuntuu, että alan ymmärtää, mutta sitten se taas katoaa se selkeä tunne.
No, nyt harhauduin. Siis olin torstai ja perjantai kirkossa. Torstaina osallistuin ehtoolliselle.
Lauantai-iltana oli klo 23 ev.lut. yökirkko Iisalmessa ja se kesti reilun tunnin (ehtoollisella en käynyt, kun ajattelin aamuun jättää) ja ehdin vielä puiston toiselle puolen ortodoksikirkkoon, jossa oli jo jonkin aikaa juhlittu pääsiäistä. Se kesti 02.20 saakka ja olisi jatkunut vielä pääsiäisaterialla, mutta itse menin nukkumaan ja ennen sitä katsoin vielä Uspenskin katedraalista loppua Helsingin menoista. Tänä vuonna kanttori veti vissiin Iisalmessa palveluksen vähän nopeampaan tahtiin. Neljäs kerta peräkkäin ja tuntui että jaksoin paremmin kuin edellisinä vuosina. Se alkaa aina joskus 23 aikoihin Kristuksen hautausveisuilla, mutta suurin osa tulee vasta joskus 23.30 jälkeen ja sitten vuorokauden vaihduttua alkaa varsinainen juhlapalvelus. Yleensä on kestänyt johonkin kolmeen saakka eli vajaa nelisen tuntia, mutta nyt ei. Kuitenkin ajattelin, että tulin myöhempään, niin minähän jaksan seisoa loppuun asti, varsinkin kun siellä oli vanhempia ihmisiä, jotka seisoivat. Ekan kerran siis jaksoin seistä koko pääsiäisen kirkonmenojen ajan, mutta pitää ottaa huomioon, että tulin huomattavasti myöhemmin.
Sitten aamulla olin jumalanpalveluksessa kotikirkossa. Ehtoollisella en taaskaan viitsinyt käydä. Oli taas niin erikoiset kaavat (viimeisen kerran) ja virsikirjat oli taas loppu (pitäisi kai antaa palautetta, kun koskaan ei isompina pyhinä saa kirjaa, tai sitten pitäisi oma kirja ottaa mukaan), niin en pystynyt virsiäkään seuraamaan. Synnintunnustuskin oli jätetty pois, niin ei vain ollut semmoinen olo, että haluaisin ehtoollisella käydä. Onneksi silloin torstaina kävin ja viikonpäästä on serkun rippipyhä, niin sitten pääsee ehtoolliselle.
No, sillä tavalla alkoi pääsiäinen. Huomenna en todennäköisesti ole menossa kirkkoon, nyt tuli annos taas vähäksi aikaa täyteen, kun torstai, perjantai, lauantai-ilta ja sunnuntai ja sen päälle ortodoksinen liturgia ja muuta sellaista, kuten vaikkapa se tv:stä katsottu loppuosa. Tulipahan kerrankin tehtyä näin oikein urakalla. Toisaalta se kannatti, sillä kuten sanoin, niin hetken ehkä tajusin sen kärsimyksen merkityksen ja ilon. Jospa se tästedes olisi taas helpompaa.