Raamatussa on useassa kohdassa kuvauksia suolan vaikutuksesta. Se estää monen aineen pilaantumisen ja korjaa jo tapahtuneita virheitä. Suolavuoren rinteeseen tuuli muovailee tänäkin päivänä Lootin vaimon patsaita. Elisa puhdisti suolalla Jerikon lähteen veden, 2 Kun. 2:19-22. Jahvelle uhrattaessa ei voinut olla mitään epäkelvollista ruoka- ja polttouhria, siksi sellaiset aineet suolattiin, jopa suitsutuskin, 2 Moos. 30:35, 3 Moos. 2:13, Hes 43:24. Syntynyut lapsi pestiin ja hierottiin suolalla Hes. 16:4.
Beduiineilla on kestiystävyyteen kuuluva suolaliitto vielä käytössä. Israelissakin puhutaan suolaliitosta 4 Moos. 18:19, se on ikuinen liitto Jahven ja Israelin välillä. Jos joku soturipäällikkö halusi valloittamansa kaupungin julistaa ikuisesti autioksi, hän heitteli suolaa raunioille. Suola-aroillahan ei oikeastaan näy vihreitä kasveja Ps. 107:33-34. UT:ssa Matt. 5:13 Jeesus sanoo oppilaitaan maan suolaksi, toinen maininta on kohdassa Mark. 9:49. Kun en ole teologi, jätän enemmät arviot tähän.
Israelilaiset saivat suolansa kahta reittiä: Välimeren rannikon kauppiailta ja Kuolleen meren alangosta. Israelilaisten nimitys onkin Kuolleelle merelle myönteisesti Suolameri. Välimeren veden suolapitoisuus on noin 6 %, joten siitä voidaan altaissa haihduttamalla saada myytävää suolaa. Välimeren rannikolle ei israelilaisilla ollut asiaa tuomariaikana, eikä ensimmäisen kuninkaan Saulinkaan aikana, vasta kuningas Daavid kykeni pikkuhiljaa ranta-alueet omaksensa valloittamaan. Kuolleen meren suola louhittiin suolavuoresta, joten siinä oli sivuaineita niin paljon, että tämä suola käytössä usein pilaantui ja jouduttiin heittämään pois.
Raamatun kuormajuhdat ovat aasi ja kameli. Kuningas Daavidkin ratsasti aasilla. Kamelia juutalainen vierastaa, koska kamelin jalka on vääränlainen, se ei ole kavio. Tarvittavat rahtipalvelut ostettiin ismaelilaisilta kamelinajajilta. Kuningas Salomon armeijassa oli vasta kamelijoukkoja, joiden ajureina toimivat Oobilit, se on kamelinajajat.
Aasin kuormana on maksimissaan aikuinen mies. Rahtia kuljetettaessa useita päiviä peräkanaa ja vaikeassa maastossa voidaan kuormapusseihin sälyttää tavaraa ehkä vain 60 kg yhteensä, siis 30 kg kupeellensa. Kyllä on aasiparalla ollut kipittäminen Suolameren rannasta 400 metriä alle Välimeren tason Daavidin ensimmäiseen kuningaskaupunkiin Hebroniin, mikä taas on 1030 metriä yli Välimeren pinnan. Jerusalem on 800 metriä yli Välimeren tason. Vastamaata ja taas samaa kuorman kanssa, mutta toiseen suuntaan alamaata ilman kuormaa. Raamatussa puhutaan monessa kohdassa, että Efraimissa oli sitä ja sitä. Efraim tarkoittaa tällöin Israelia. Alueellisesti Efraim on Jerusalemista pohjoiseen olevaa vuorimaata, jonne Israel majoillensa monesti joutui vetäytymään vahvempiensa tieltä. Hebron on vastaavasti etelään Jerusalemista. Täytyy myös muistaa, että Jerusalem oli jebusilaiskaupunki, mikä täytyi varmuuden vuoksi aina sodassa ja sen uhkan aikana kiertää. Kuningas Daavid vallattuaan Jerusalemin teki siitä hallintokaupunkinsa eteläisen Juudan ja pohjoisen Israelin väliin.
Varsinainen suolakaravaanin juhta oli kameli. Sen lastiksi voidaan sälyttää jopa yli 200 kiloa suolaa. Pitää vain olla käytettävissä asialliset säkit ja köydet. Tänä päivänäkin voi jossain Pohjois-Afrikan hiekka-arolla taivaltaa kameli suolakaravaanissa. Autoilla ei kaikkialle pääse.
Israelin nykyisen Arad-nimisen kaupungin länsipuolella noin 8 km on iso rauniokumpu, Tell Arad. Se on muinainen israelilaiskaupunki, tärkeän rahtireitin varrella, oikeastaan risteyskohdassa, Kuolleen meren ja Välimeren rannikon välillä sekä Hebronin kautta pohjoiseen. Suolarahtia on kuljetettu todennäköisesti myös Kuolleen meren pohjoisosan kaupungin Jerikon suunnasta ylös Jerusalemiin ja Efraimiin ja edelleen Jordanin vartta pohjoisille alueille.
Aihe: Lyhyt juttu Pyhältä maalta, aasinsiltana suola (Luettu 16532 kertaa)