Juu, kiitos Leena-sisar sinulle myös osanotosta.
En ehkä heti päässyt kiinni ajatuksiisi.
Mutta kun enemmän luin, ehkä pääsinkin.
Tiedän, elämä voi loppua nopeasti taiu hitaasti, aikaisin tai myöhemmin.
Esikoiseni on ollut jo ajasta poissa yli 5 vuotta.
Isä kauemmin, setä...kummit...ja kaikki enoni menivät vajaan vuoden sisällä.
Kuolema kuuluu niin kuin syntyminenkin elämän pirtaan.
Ja läheisiin kiintyy, siksi ikäväkin toisinaan....soutaa mukana, joskus enemmän, joskus se ottaa vallan toviksi.
Mutta surun läpieläminen ja surutyö on oma prosessinsa ja riippuu aika paljon suhteesta ihmiseen, joka poistui keskuudestamme.
Näin tuumailen.