Kirkollista sikailua

[Leena]

Meniköhän täältä jo läpänheitoksi ja sellaiseksi jota ei täällä niin vain käsitä. Kenties Öppiäinen, kun mietti että kyllä piispan pitää yksiöön mahtua.

Joskus takavuosina oli vakavampaakin keskustelua antamisen mielestä, siis mielekkyydestä, ja muistelen päätellyn ettei sellaisella antamisella ole mieltä, jonka seurauksena kyyhöttää yksinään kurjimman mahdollisen lähiön pienimmässä ja rähjäisimmässä yksiössä kun on "antanut kaiken omansa pois, jaellut köyhille ja seuraa ". ....ketä sitten seuraakin. Lähinnä omaa kuvitelmaansa.

Palautui mieleeni kun vt: n tekstissä tänään puhuttiin uhrista joka inhottaa Jumalaa. Jollakin tapaa koetin itse silloin selittää että joskin joku saattaa olla onnellisimmillaan siinä asemassa eläessään niin,  miksi sen perusteella valita itselleen tie jota ei tahdo.

Jopa ajattelen että uhri, joka annetaan jotta voi sitten käpertyä palloksi kuin siili, on jotain joka inhottaa Jumalaa.

Fransiscus Assisilainen halusi tehdä niin, ja se vähä mitä hänestä tiedetään on, että hän oli juuri siten eläessään onnellisempi kuin rikkaana kauppiaanpoikana. Franciscus aloitti antamalla vaatteensakin takaisin ja kuoli samalla tavoin kovalla maalla, vaatien saada luopua munkinkaavustaankin.  Joku hänen ystävistään puki kuolevan Franciscuksen omaan kaapuunsa niin että hän kuoli lainapuvussa, no, mitä enemmän olen tätä ajatellut,  se ei varmasti ollut uhri jota Jumala katsoisi inhoten, sillä Franciscuksesta on kyllä saatu käsitys, liekö väärä, että oli onnellinen!

Mutta jos noin tekee koska joku toinen toimii siten, tai koska saa päähänsä että pitää kiusata itseään, siinä on varmasti jotakin jota Jumalakaan ei viitsi katsella.

On totta että maailmassa on paljon hätää ja puutetta, mutta läheskään kaikkea ei rahalla korjata. Mene katsomaan ystävääsi sairaalaan, vain sairaalassa maannut tietää kuinka valtavan ilon se tuottaa, käynti kahdessa viikossa kannattelee koko sen ajan yli! Tai mitä hyvänsä. Jos ehdit avaa ovi kauppaan rollaattorinummolle.

Tuo oli pieni asia tuo piispantalo, ja on jo unohtunut. Ihmiset eroavat kirkosta paljon naurettavammistakin syistä.
Jotta tekstistä ei tule tolkuton, kirjoitan tähän toisen, jotta joku muukin kuin minä saisi ajateltavaa piispa Eero Huovisen sanoista.

[Leena]

Mene, nyt kaikki mitä sinulla on, jakele omaisuutesi köyhille. Tule sitten ja seuraa minua! Onko tämä lakia vai evankeliumia?

Istuttiin Assisissa La Rocca-hotellin pikku kellarissa kun piispa Huovinen esitti tämän kysymyksen. Edellä oli jo käyty keskustelu ikuisen elämän perimisestä. "Käskyt sinä tiedät" " Kaikkea tätä olen noudattanut nuoruudestani saakka" . Mene, myy kaikki... Tule SITTEN ja seuraa minua. Piispa sanoi, ei ole tämän kovempaa lakia.

Muistin silloiset keskustelut täällä heti, ja muistin ne nyt. Mutta, piispa jatkoi, Jumalalle on kaikki mahdollista. KAIKKI.

Meiltä toivotaan, niin luulen, kohtuullisuutta jotta olisi mistä antaa edes vähän niille joilla ei mahdollisesti ole mitään. Olen seuratessani pakolaiskeskustelua kiinnittänyt huomiota kommenttiin Syyrian ja Irakin pakolaisten viheliäisistä oloista YK:n leireillä. Siellä asuttiin viitisen vuotta savisissa teltoissa ----  jos olosuhteita olisi edes harkittu kohennettavan, ei tällaisessa tilanteessa oltaisi nyt.

Kaikki kunnia Kirkon Ulkomaanavulle, mutta juuri tuolloin kaikki huomio suunnattiin Gazan kriisiin. Kysyin useita kertoja tästä, sillä johtajan saalistin  fb-kaverikseni. Mutta mikään ei auttanut sillä yhden miehen päähän kai sitten mahtui vain yksi ajatus ja hänellä se oli Israelin hirmutyöt.

Kysyin, eikö nyt kukaan, eikö mitään kautta sinne saada edes parakkeja ja muutakin kuin sirkuskoulu. Se ei kuulunut KUA:lle .  En löytänyt mitään kanavaa jota edes käyttää kysymiseen,  kerätäänkö leireille avustusta, ottaisiko he minua kun olot on kumminkin aika turvalliset, sinne vaikka lasten opettajaksi.

Kun kysyin, eikö voitaisi mennä Moldaviaan  tai Romaniaan niin ei voida. Ihmisoikeuksien laita on ihan hunningolla niissäkin, mutta ainut paikka mihin pääsee EAPPIksi on Palestiina. Antaa lappaa vain kerjäläistä " me emme tee työtä Euroopassa" .  En minä mikään Israel-fanittaja ole enkä ymmärrä jos tästä semmoinen johtopäätös vedetään, mutten liioin käsitä evl kirkon maailmankuvaa. On vain yksi sortovalta ja se on Israel, sen valvojaksi olisi päässyt. Ei Moldovaan, Romaniaaan ei ainoaankaan entiseen itä-blokin maahan. Ei YK:n leireille edes viikoksi. Minä en voinut ymmärtää syytä.

On kai muutakin kuin yksi sentään aika hallitusti hankittu piispantalo. Eihän hänellä tiämmä ole edes minkkiä ratin ympärillä autossansa.

Mutta on muuta joka on saanut minut voimaan huonosti.

[öppiäinen]

Meniköhän täältä jo läpänheitoksi ja sellaiseksi jota ei täällä niin vain käsitä. Kenties Öppiäinen, kun mietti että kyllä piispan pitää yksiöön mahtua.

Koska on yksinasuvia hiippakuntalaisia, jotka mahtuvat yksiöön, niin pitää piispankin mahtua, jos asuu yksin. Piispa kokekoot saman minkä laumansa. En pilaile.

 

[Leena]

Koska on yksinasuvia hiippakuntalaisia, jotka mahtuvat yksiöön, niin pitää piispankin mahtua, jos asuu yksin. Piispa kokekoot saman minkä laumansa. En pilaile.

Aha, no, niin niin.

Jos ihminen syntyy piispana, elää nuoresta saakka piispana, käy peruskoulunsa piispana, jos hänen opiskelija-asuntonsa on piispankartano eikä huoneenpuolikas Konviktissa tai osa solukämppää Hoasilla, jos vielä solmii avioliiton piispattaren kera ja ensiasuntona. on velaton piispantalo, niin käsitän sinua.

Tästähän Dietricus Docens kantoi huolta, ja hänen  kohdallaan väittäisin huolta aiheelliseksikin. " Kuinka koskaan osaan auttaa kärsiviä, kun itselläni ei ikinä ole ollut siihen kosketusta?" Hän todella asui lukaalissa, hän tiesi erittäin hyvin saaneensa paljon aivan ilman omaa ponnistustaan, ja milloin vaikeuksia tuli, isä jolla oli erityisen tarkka kyky huomata milloin joku kahdeksasta kantoi huolta, kutsui juttelemaan ja selvitti mikä oli hätänä. Rahasta hän ei ollut koskaan kantanut huolta.

Mutta oman kirkkomme piispa on harvoin yhtä onnekas. Tietenkään en ole jokaisen elämäntarinasta perillä, mutta siitä kyllä, että suuri osa tulee tavallisista enintään keskiluokkaisesta oloista, on ensin opiskellut teologiksi lainarahalla kuten muutkin, työskennellyt ns virallisena apulaisena,kappalaisena ja kirkkoherrana, maksanut opintovelkansa ja asuntovelkansa, suorittanut lisäopintoja, työskennellyt lähetystyössä tai kehitysaputehtävissä,  siis elänyt sitä tavallista arkea.

Useita heistä. arvostellaan enkä aina tiedä syytä. Olen sen tähden koettanutkin aktiivisesti lukea jos mitä saan käsiini tekstejä ja tietysti ollut erityisen hyvilläni siitä että edes yhden emerituksen tunnen lähemmin.  Heidät on valittu asemaansa tervejärkisyytensä, empatiakykynsä, runsaan ammatillisen osaamisensa ja jatkuvan opiskelunsa tähden.

Sekä opiskeluaikana että erikoistumisvuosina olin usein nälkäinen. Ei vain ollut varaa syödä. Ei sellaista unohda. Useimmat piispoista ovat varmasti asuneet yksiöissä joten pelkästään kokemuksen kannalta sen asian ajaminen on tarpeetonta.

[öppiäinen]

Piispoissa on minua nuorempiakin, tuskin ovat opiskeluaikoinaan nähneet nälkää. Tai sitten minä olen elänyt juuri jossain ihmeellisessä raossa, jolloin opintotuki oli parhaimmillaan eikä nälkää tarvinnut nähdä (on ihan mahdollista, että näin on ollutkin).

Mutta unohdat sen, että piispoista useimmat jolleivät kaikki ovat eläneet sitä aikaa, jolloin opiskelu - vähempikin - johti varmasti työpaikkaan ja siihen, ettei loppuelämäänsä tarvinnut viettää solukämpässä tai siellä yksiössä. Ja nythän alkaa opiskelemaan pääseminenkin taas olemaan yhä enemmän siitä kiinni, mitä vanhemmat ovat. Kuinka pystyvät tukemaan jo ihan koulunkäynnissä, jaksavatko maksaa valmennuskursseja jne.

Mutta se toivo. Opiskeluajan niukkuuden jaksaa sen varassa, että tietää (ts. olettaa), että koko loppuelämä ei tule olemaan sitä. Entäs ne ihmiset, joilla loppuelämä sitä on?

[Leena]

Piispoissa on minua nuorempiakin, tuskin ovat opiskeluaikoinaan nähneet nälkää. Tai sitten minä olen elänyt juuri jossain ihmeellisessä raossa, jolloin opintotuki oli parhaimmillaan eikä nälkää tarvinnut nähdä (on ihan mahdollista, että näin on ollutkin).

Mutta unohdat sen, että piispoista useimmat jolleivät kaikki ovat eläneet sitä aikaa, jolloin opiskelu - vähempikin - johti varmasti työpaikkaan ja siihen, ettei loppuelämäänsä tarvinnut viettää solukämpässä tai siellä yksiössä. Ja nythän alkaa opiskelemaan pääseminenkin taas olemaan yhä enemmän siitä kiinni, mitä vanhemmat ovat. Kuinka pystyvät tukemaan jo ihan koulunkäynnissä, jaksavatko maksaa valmennuskursseja jne.

Mutta se toivo. Opiskeluajan niukkuuden jaksaa sen varassa, että tietää (ts. olettaa), että koko loppuelämä ei tule olemaan sitä. Entäs ne ihmiset, joilla loppuelämä sitä on?

Olen paljosta päätellyt että todella putosit siihen rakoon, jossa opintotuki oli korkeimmillaan.
Pappispula päättyi 1984 kun virka avattiin myös naisille. Sen jälkeen oli ylitarjontaa.

Kokemukseni mukaan elämä on täydellisen ennakoimatonta osittain siksi että olosuhteet muuttuvat, osittain ihmisten täydellisen arvaamattoman käyttäytymisen takia.

Olen puuhaillut erilaisissa vapaaehtoistehtävissä.  Tänään  minulle soitettiin ja ilmoitettiin porttikiellosta koska "olen esiintynyt juopuneena tiloissa A". 

Olin täydellisen halolla lyöty.

En ole kertaakaan astunut jalallani tilaan A, selitin sen. Samoin selitin etten epilepsian takia käytä alkoholia koska voin siitä pahoin, puhumattakaan että voisin juoda itseni juovuksiin. Lääkitys ei vain sovi alkoholin kanssa yhteen.

Voin maistaa lasin syrjästä, voin juoda kerrallaan mietoa viiniä 12 cl mikäli samalla tarjotaan ateria ja tiedän ettei juuri nyt ole ollenkaan kehno olo. Jos huimaa hiukkaakaan, jos minulla on kohtausolo en maista siitä lasin syrjästä enkä juo sitä kahtatoista senttilitraa. Nämä asiat selvitetään vuosittain oman neurologin kanssa.

Kukaan ei kerro kuka tällaista päästi liikkeelle.
En voi ilmeisesti puhdistaa mainettani mitenkään.

Kukaan ei esimerkiksi ennakoi tällaista lähtiessään vapaaehtoiseen auttamistyöhön. Lupasin etten kerro missä ja kenen kanssa, olen viime viikkoina liikkunut vaikka missä, joten arvaaja arvaa väärin, ei kannata.

Mistä tahansa saattaa seurata milloin tahansa mitä tahansa. Oletan tämän pätevän aivan jokaisen kohdalla. Piispa ei siinä ole sen suojatumpi kuin hänen kaitsetravansakasn.

Nyt mietin oliko minulla motoriikan haparointia tai näyttikö liikehdintä juopuneelta. Sen tiedän että oli lähdettävä pois, alkoi oksettaa.

Tenttiinhän pitäisi lukea vaan en oikein nyt jaksa.

Tuskin niitten piispojen leipäviipale molemmin puolin voilla kuorrutettu oli, ainakaan jokaisen, ainakaan halki elämän.


Ehkä meillä sitten on väkeä joiden elämä on yhtä ihanuutta vailla vastoinkäymisiä. Kyllä kai niitä on. Juu, tunnen itsekin erään liikemiehen tyttären, ylilääkärin. Mutta kas kummaa, hän on onneton sitten siitä ettei syntynyt johonkin sivistyssukuun....  Elämä tekee meille jokaiselle pelkkää vääryyttä. 

[Leena]

Elämä niin...  Olen välillä erittäin onnellinen ajatellessani että se loppuu! Kerran tämä kaikki on ohi, eikä ikinä enää palaa. Siihen asti kai minun pitäisi kysyä mitä sinä ehdotat, Herra Jumala, onko jokin luova ratkaisu jolla tästä rämmitään  ylitse?

Mutta hei. Se juopottelusta syyttävä ei ollut kirkollinen taho. Tästä antaisin jo piispalle minkkipäällysteen virka-auton ratin ympärille ihan kiitollisuudesta! 

[1944]

Älä Leena maineestasi murehdi. Minua opastettiin, kun lähdin Santahaminan opiskeluihini, että opiskele kunnolla, saat itsellesi ammatin. Mutta valitettavasti tulet olemaan juoppo maineeltasi, vaikka et yhtään ryyppyä ottaisi. Kertoja oli äitini serkun mies, majuri ja sodat käynyt mies.

[Leena]

Älä Leena maineestasi murehdi. Minua opastettiin, kun lähdin Santahaminan opiskeluihini, että opiskele kunnolla, saat itsellesi ammatin. Mutta valitettavasti tulet olemaan juoppo maineeltasi, vaikka et yhtään ryyppyä ottaisi. Kertoja oli äitini serkun mies, majuri ja sodat käynyt mies.

Kiitos, kaikkea muuta olen ehtinyt jo ollakin vaan en alkoholisti.    Jotenkin en tullut mahdollisuutta ajatelleeksi kun en juo, mutta ei niillä näämmä ole keskenäistä tekemistään. 

Ja toisaalta, eipä tarvitse sitten sen joukon seurassa harjoittaa minkään tekemistä, ei hyvän eikä pahan. Tämän päivän itkut on tänään itkettyjä, huomenna sitten eteenpäin. Mutta tavaton kuinka tuollainen uuvuttaa!

Sinä olet 1944 sellainen vähän kuin isoveli. Saako sinut adoptoida? Aina toivoin isoveljeä, elämä antoi kyllä serkun joka menetti isänsä kuuden vanhana ja paljon sitten oli meillä, eli kuin kaksosveli minulle. Silti olin vanhemmille vihainen.... En minä mitään vauvaa tahtonut vaan veljen....

[1944]

Ok. Täällähän minä eetterin pilvessä.

[steal]

Seurakunnathan vois ostaa tuollaisia isoja hyviä sijoituksia paljon ja antaa köyhille asuttaviksi.  Tienais samalla.

[seppos]

Seurakunnalle asuntojen vuokraaminen on surkea liiketoimi, kun ne täytyy hinnoitella diakonia hinnoilla.