Mitä tykkäisitte ja meillä tehtäisiin myös näin

[Benkku]

Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Herännäisseuroissa on tapana veisata siioninvirsiä ilman säestystä. Virsien välissä on muutama lyhyt puhe, usein spontaani.

Näin on hyvä.

Muunkinlaisia hartaustilaisuuksia järjestetään. Niissä lauletaan eri lauluja, pianoa tai kitaraa soitetaan, puheet ja sananselitys ovat retoriikaltaan erilaisia. Voipa tilaisuudessa olla ylistysryhmäkin. Joissakin tilaisuuksissa voidaan puhua kielillä.

Näin on hyvä.

Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Muuan nuori mies istui vieressäni seuroissa. Hän oli ensikertalainen, ja körttien meininki oli vähän outoa. Sitä hänelle kuiskaillen selitin: ei, ei täällä ole tapana mennä eteen jne. Pois lähtiessä hän kertoi, että hän on kielilläpuhuja. Täällä en puhunut kielillä, koska ei se tähän tilaisuuteen olisi sopinut, hän totesi.

Hän ymmärsi, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Ja on hän käynyt seuroissa senkin jälkeen.

Suomalainen tavallinen luterilainen jumalanpalvelus on - tavallinen luterilainen jumalanpalvelus. Sinne on totuttu menemään hiljentymään. Siellä ei ole repäisevä meininki, sen tietää sinne mennessään.

Jari Sarasvuo varmaan sanoisi, että perusjumis on brändi. Hyvää ja vakiintunutta brändiä ei pidä mennä sorkkimaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö muunkinlaisia messuja ja tilaisuuksia saisi olla. Onhan meillä tuomasmessukin. Kehitetään uutta, mutta pidetään vanha niille, joita se ravitsee.

Mt

"Jumalanpalvelukseen tuodut viihteelliset elementit eivät minua sytytä. Liturgisen tanssin ryhmät ja erilaiset kevyen musiikin esitykset messussa ja varsinkin ehtoollisen lomassa pilaavat sen pyhyyden kokemuksen sekä Jumalan läsnäolon, jota olen tullut kirkosta hakemaan, jaksaakseni taas arjen pyörityksessä.
Metallimessut ja jumalanpilkkaa harrastaneiden rokkilaulajien nimissä tehdyt tilaisuudet kirkossa sekä pappien erilaiset roolikäyttäytymiset tuovat kyllä sensaationnälkäisiä ihmisiä kirkot täyteen, mutta Jumala jää sivupersoonaksi tai pahimmillaan kokonaan varjoon.
Amerikoista tuotetut ja kokemuksiin perustuvat, suuria lupauksia antavat sekä yhden ihmisen varaan ja palvontaan perustuvat hengelliset tilaisuudet, eivät saa kannatustani.

Simo Juntunen kirjoittaa Hengellisen kuukausilehden 5/2008 pääkirjoituksessa: "Kirkon tekee kirkoksi ainoastaan Jumalan oma työ. Siitä kirkosta ja sen syntymästä helluntainakin puhutaan. Keskeisintä kirkon elämässä ei viime kädessä ole ihmisten osallistuminen tai toiminnan aktiivisuus, ei mielen kuohunnat ja liikutukset, vaan se, mitä Jumala tekee. Työnsä välineiksi Hän on antanut kirkolleen Sanan ja sakramentit ja kutsunut niiden hoitamiseen työväkeä. Näistä kirkon voi tunnistaa ja aistia kaikkina aikoina."

Seurat ovat säilyneet herännäisyydessä muuttumattomina. Siionin virret ja lyhyet seurapuheet tahdittavat edelleenkin seuroja, eikä muita aineksia ole mahtunut niiden sekaan. Olkaamme siitä kiitollisia ja säilyköön ne edelleen alkuperäisten kaltaisina. Puheet voivat mielestäni käsitellä myös niin yhteiskunnallisia kuin muitakin ajankohtaisia asioita, mutta aina niistä tulisi löytyä myös Kristus ja Hänen syntisille ansaittu armo".

Lars Mikael

Körttifoorumi
Uskonnonsyöttö
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=959.45



Kiitos Lars Mikael.

 

[amanda]

Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Herännäisseuroissa on tapana veisata siioninvirsiä ilman säestystä. Virsien välissä on muutama lyhyt puhe, usein spontaani.

Näin on hyvä.

Muunkinlaisia hartaustilaisuuksia järjestetään. Niissä lauletaan eri lauluja, pianoa tai kitaraa soitetaan, puheet ja sananselitys ovat retoriikaltaan erilaisia. Voipa tilaisuudessa olla ylistysryhmäkin. Joissakin tilaisuuksissa voidaan puhua kielillä.

Näin on hyvä.

Kaikella on aikansa ja paikkansa.
.
.
.
Suomalainen tavallinen luterilainen jumalanpalvelus on - tavallinen luterilainen jumalanpalvelus. Sinne on totuttu menemään hiljentymään. Siellä ei ole repäisevä meininki, sen tietää sinne mennessään.

Jari Sarasvuo varmaan sanoisi, että perusjumis on brändi. Hyvää ja vakiintunutta brändiä ei pidä mennä sorkkimaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö muunkinlaisia messuja ja tilaisuuksia saisi olla. Onhan meillä tuomasmessukin. Kehitetään uutta, mutta pidetään vanha niille, joita se ravitsee.

Mt

Tähän kannanottoon yhdyn mielelläni.