Mikäköhän vanhuuden retriitti vaellus into meitsiin on kans tullu,. Siis aihetta kilometrin ohi sivuten.
Kaikkia lapsuuden paikkoja on pitänyt kiertää.
Kuten saaristoa ja takapihoja ja puita kattelemassa.
Tanskassa koko huumehelvettiajan paikat oon käynyt katsastamassa ja vanhoja työpaikkoja.
On tietty selaisia paikkoja, jota psyyke ei pysty varmaan kestämään nuoruuden riehumis ajoilta. Sen verran paljo pahaa, kuten pahoin pitelyä ja kuolemaa nähnyt siellä.
En oon käyny ja en mee.
Onks tää vanhuus tätä. Mussa on kyllä energiaa ku pienessä ja isommassa kylässä vielä puuhata.
Mut kait se on niin, et jotain pyhitysvaellusta paikkoihin ihmiset tekee,
No kävin mä itkumuurillakin joskus, ku kait se kuuluu vaellusmatkoihin.
Ei kyllä sävyttänyt, muuta ku se sävytti ku sillä matkalla falasha ja Etiopian ja ryssä emigraattien kanssa pidettiin hauskaa. Se historia ei niinkään. Enenmpi nykyaika ja sen ongelmat, mut hauskaa oli en valita.
Siis niinku tippu aiheesta. "Pyhiinvaellukset".
Ihan kai okey, mutta parempi kait ois elää tätä päivää, mu toisaalta kun tulee vanhaksi ku mä, ni kiva tehä muistelumatkoja.