Ei ihan noin pahasti meillä ollut, vaikka appivanhemmilleni oli kauhistus, että esikoistytär menee helsinkiläisen kanssa eikä sille kelvannut raitishenkinen ja reilu maalaispoika. Olin kyllä käynyt näytillä, mutta kyse oli periaatteesta ei mistään henkilökohtaisuudesta. Emme koskaan riidelleet, mutta tämä stadifobia, johti valintoihin, joissa jouduin heidän kanssaan mahdollisimman vähän tekemisiin. Tilanne laukesi kun anoppi jäi leskeksi ja hän oli jo tottunut tilanteeseen. Itse asiassa olimme lopuksi erittäin hyviä ystäviä ja paras vävy.