Pelko panee tottelemaan.
Mutta voi sitä totella joskus muutenkin.
Lahjomalla mm.
Ihmislapsella on oma tahto.
Se pitää nujertaa vaikka väkisin.
Lahjominen ei mielestäni ole hyvä keino eikä ohjaa oikeaan. Kyllä pienellä lapsella pitää olla kuri ja joku joka sanoo miten asia tehdään. Ei se lapsen tahto siitä mihinkään nujerru. Kuinka moni aikuisena ajattelee lapsena saatuja selviä rajoja ja auktoriteetteja pahalla ja muistelee kuinka oma tahto "nujerrettiin"? Ääritapauksista ei nyt ole puhe.
Enemmän on esimerkkejä siitä miten on "kuritta kasvettu" ja "kunniatta kuoltu" eli mieluummin niinpäin lapsen elämälle tehdään vahinkoa. Kuten Pena sanoi, lapselle rajat tuovat myös turvaa. Mutta jos mikään raja ei ole ehdoton, niin mitä turvaa se on?
Se on turvattomuutta ja vanhemmilta vastuun pakoilua!
edit: tarkennan sen verran että itse puhuin koko ajan melko pineten lasten kasvatuksesta. Isompiin on tullut kyllä käytettyä joskus lahjontaakin, esim. koulutehtäviin motivoidakseni. Toisaalta sellaiset asiat jotka perheessä isä ja äiti päättää, niin niistä ei neuvotella eikä tarjota lahjuksia, -isoillekaan.