Tätä luin / tämän luen

[Pyryharakka]

Mutta ei kihtiystävällisiä.

Oi, voi. Kihti on herkuttelevien herrojen tauti, josta pyryharakat ei tiedä mitään. 

[seppos]

Oi, voi. Kihti on herkuttelevien herrojen tauti, josta pyryharakat ei tiedä mitään. 

Ei katkaravut enää kalliita ole ja niillä kihdin saa helposti

[hippiäinen]

virsikirjaa. 

[Pyryharakka]

Ei katkaravut enää kalliita ole ja niillä kihdin saa helposti

Ei herkuttelu ole hinnasta kiinni. Eikä katkaravut kuulu minulla ainakaan peruselintarvikkeisiin, vaikka ne saisi ilmaiseksi. Ja eikös kihti ole kaiken kaikkiaan miehillä yleisempi. Sehän on aineenvaihduntasairaus, mutta se on yleistynyt sitä mukaa kun ihmisillä on varaa ja mahdollisuuksia herkutella useammin.
Viittasin tuolla sanomisellani siihen, että ennenvanhaan sitä pidettiin vain herrojen tautina.

[maisakai]

Luin Elina Hirvosen kirjoittaman Että hän muistaisi saman. Oli tosi hyvä.

[PekkaV]

Luen:

Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä (Eating Animals). Suom. Antti Immonen. Kommentti Salla Tuomivaara, Animalia. Atena. 400 s. 29 €.

Tehotuotannosta:

"---Foeria puistatti eniten, kun 'sian kasvot sahattiin kahtia' ja pää avattiin kuin kirja. Ulosteita, limaa ja löyhkää torjutaan kloorilla ja kiehuvalla kylvyllä, monet älykkäät siat menettävät järkensä---EU:ssa kasvatetaaan jo kuusi miljardia kanaa vuosittain vastaavissa oloissa.---" (Helsingin sanomat 23.2.2001, s. C1)

[Riitta-mummi]

Vuorotellen Eira Pättikankaan sota-ajan kuvausta Etelä-Pohjanmaan murteella. Uusi sanalöytö: saarnansaalihis. Muut ei varmaan tierä paitti Mörtti.

Sitten kuopiotar Sirpa Kähkösen Neidonkenkä, viides osa Kuopio-sarjaa. On varauksessa, tulee loppuviikosta.

Lainasin Jakko Heinimäen Seitsemän Kuolemansyntiä ja Kari Kuulan Hyvä, paha ja synti.Yhtään teosta Martti tai Pentti Simojoelta ei löytynyt Mukkulan kirjaston hyllystä. Panen tilaukseen jahka olen em. kaikki lukenut.

[myyrä]

Olavi Kares : Heränneen kansan vaellus osa 1, WSOY 1950.

Tämä on viisiosaisen sarjan ainoa oma, perinnöksi saatu kirja. Muistaakseni kakkos ja viitososa on lukematta kun ei niitä mistään löydy. Yhden osan antoi lainaksi nyt jo edesmennyt ilomantsilainen körttimummo.

Eräänä kauniina sunnuntaiaamuna kesällä 1877 lähti Antti Rissanen kävelemään kirkkoa kohti mustiin verkavaatteihinsa pukeutuneena. Taipaleella hän joutui ankaraan sisälliseen taisteluun pukunsa tähden. Hän on kertonut itse, kuinka verkavaatteet alkoivat polttaa hänen päällään. Hän polvistui maantieltä metsään, istui siellä pitkän aikaa painiskellen Jumalan kanssa. Tuska sielussa yltyi lopulta niin kovaksi, että hän pyöriskeli itkien kanervikossa koettaen pitää puoliaan omantuntonsa nuhdetta vastaan. Hän joutui kuitenkin siinä kamppailussa tappiolle. Kun Antti Rissanen sen jälkeen ensi kerran näyttäytyi ihmisille, oli hän uudessa asussa, heränneiden puvussa*.

*Paavo Tiihosen muistiinpanot (pastori Martti Huuskosen hallussa), Pekka Korhosen m. muistiinpanot. Kert. mm. Jussi Ruotsalainen (s. 1867) Varpaisjärveltä. Vilhelmi Malmivaara; "Antti Rissanen", HK 1916 s. 54. Kert. Kalle Tiihonen Nilsiästä.

[myyrä]

Ylläolevaan tapahtumaan on tietenkin oikea viittaus Malmivaaran Kuukauslehteen kirjoittama Kalle Tiihosen kertomus. Viittausten tulkitseminen on vähän vaikeaa kun niiden numerointi kirjassa ei mene järjestyksessä. Nuo muut viittaukset viittaavat muihin tapahtumiin

[seppos]

Nyt on luettu jo niin paljon, että on aika siirtyä osaan kaksi