Lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli jonka luettuamme sanoin vaimolleni: "enkös minä ole tätä aina sanonut?"
Siinä puhuttiin köyhyyden periytymisestä. Jos lapsi näkee vanhemmiltaan mallit että elämään ja taloudenhoitoon ei suhtauduta kotona järkevästi ja vastuullisesti, niin se sosiaalinen malli periytyy myös lapseen ja hänkin alkaa suhtautua em. asioihin kuten vanhempansa. Tosiasiahan on, että ennen vanhaan kouluja kävivät vain opiskelleiden vanhempien kakarat mutta nykyään on koulutuksen arvostus noussut kaikissa sosiaaliluokissa (jos sellaista nyt voi nykyään edes puhua). KOulutus ei nykyään enää takaakaan samaa sosiaalista nousumahdollisuutta kuin ennen jolloin työtä riitti kaikille jos vain halusi tehdä ja oppineita oli muutenkin vähemmän kilpailemasdsa työmarkkinoilla. Toisaalta silloin arvostettiin pitkää uraakin ja nykyään taasen on ilmestynyt ns. "uraohjusten" sukupolvi jotka ei halua sitoutua mihinkään vaan hyppivät n. 5 vuoden välein työpaikasta toiseen.
Köyhyys on kaikesta huolimatta lisääntynyt, hyvä koulutus ei enää takaa mitään. Tämä on vähän mutua mutta maaseudulla ei mielestäni vieläkään arvosteta koulua smassa määrin kuin kaupunki-yhteisöissä.
Silti koulutus on ainoa mahdollisuus hankkia edellytykset hyvälle ja järkevälle tulevaisuudelle jos ei ole sattunut syntymään kultalusikka suussa. Mutta jos vanhemmat ainoastaan paasaavat lapsille että "kannattaa käydä nuorena kouluja" ja itse omalla esimerkillään näyttävät päinvastaista, niin kyllä pitää olla lähes luonnonlait ylittävä voima ja tsemppi nuorella joka lähtee raivaamaan tietään ylöspäin, opintolainojen ym. turvin mahdollisesti vielä työssä käyden opintojen ohella. On hyvin luonnollista omaksua laiskojen vanhempien malli. Se on maailman huonoin saarna jossa sanotaan että "tee kuten minä sanon, mutta älä tee niinkuin minä teen!" Lapset siis perivät sosiaalisesti vanhemmiltaan tyhmyyden/järjettömyyden ja lyhytnäköisyyden. Ehkä kysymys on elämän asenteista ja arvoista. Näkeehän sen jo hyvin nuorena lapsista ketkä esim. heittävät peruskoulun lekkeriksi eivätkä vielä 9:lläkään ole yhtään kiinostuneita omasta tulevaisuudestaan. Näin se vain valitettavasti on. Kotoa opitaan ja peritään asenteet.
Toinen on rahankäyttö ja suhtautuminen rahaan joka opitaan kotoa. Jos vanhemmat suunnittelevat talouttaan järkevästi ja pitkällä tähtäimellä niin kyllä hyvin suurella todennäköisyydellä myös lapset tekevät samoin. Usein kotona opetetaan varta vasiten järkevää talouden hoitoa, säästämistä ja vastuuta rahankäytön suhteen. Esim. jotkut lapset alkavat säästää kesätöistään kun taas toiset hassaavat kaiken sitä mukaa menemään. Toinen panee ASP- tilille, toinen paasaa tuuleen. Vanhemmilta opittua tämäkin. Vaikkeivät vanhemmat varsinaisesti opettaisi tällaista niin heidän arvot ja käytös siirtyy lapseen siten että lapset OMAKSUVAT sen. Toinen vanhempi esim. saatuaan perinnön omilta vanhemmiltaan, ostaa uuden auton kun taas toinen sijoittaa saman tai säästää. 20 vuoden päästä auton arvo =0 mutta sijoitus on mahdollisesti lisännyt varallisuutta tai ainakin pysynyt tallessa. Joku ottaa asuntolainan jota lyhentää 500 kuukaudessa mutta toinen haluaa asua ylellisesti vuokralla keskustassa ja maksaa 900 kuussa vuokraa josta ei jää itselle mitään. jne.
Kolmas puoli asiassa on sellaiset ihmiset joille on sattunut onnettomuuksia jonka takia he ovat pudonneet "rattailta" eli esim. yksinhuoltajat, jonkin sairauden kanssa kamppailevat tai jostain muusta syystä ovat tilanteessa jota eivät halua. Sitä varten on hyvä että yhteiskunnalla on olemassa suojaverkkoja. Niitä ihmisryhmiä en siis nyt tässä tarkoita vaan sellaisia joilla OLISI täydet mahdollisuudet mutta eivät käytä niitä vaan toimivat tyhmästi ja lyhytnäköisesti.
Kun olen miettinyt syitä tällaiseen että miksi ihminen toimii typerästi kun voisi tietää miten voisi viisaastikin toimia, niin en ole keksinyt oiken muuta isoa syytä kun ARVOTYHJIÖ, eli sellaiset ihmiset elävät jonkinmoisessa arvotyhjiössä. Ja kun ei ole arvoja niin ei ole päämääriäkään. Jos taas ei ole päämääriä, ei ole voimia taistella niiden saavuttamiseksikaan. Niinpä ollaan ns. tuuliajolla. Mennään sinne mihinpäin sattuu virtaamaan.
Mutta valinta ei koskekaan yksin vanhempia vaan vaikuttaa voimakkaasti lapsiin. Niistä voi olla vaikea irrottautua ja mistä rakentaa arvot jos on joutunut kasvamaan arvotyhjiössä? SElkeät arvot kotona ovat kalliit ja että ne myös välittyisivät lapselle niin siitä se saa elämäänsä sata kertaa paremmat eväät kui jos vanhemmat vain sanovat miten on hyvä ja itse toimivat toisin.
Ettei tule väärinkäsityksiä, niin lisään tähän vielä että vähilläkin rahoilla voi toimia sekä järkevästi että järjettömästi. Hampuusi laittaa sen päihteisiin ja näkee nälkää - vastuullinen yksinhuoltaja ostaa vähillä rahoilla lapselle vaatteita ja ruokaa.
Ja toisaalta; -monet rikkaat ne vasta arvotyhjiössä elävätkin. Varsin usein sellaiset jotka ovat syntyneet varakkaiksi. Liiassa yltäkylläisyydessä kasvaminenkin voi tuhota ihmisyyden rippeet.
Aihe: Kodistani (Luettu 4899 kertaa)