Ei särähdä minunkaan korvaan. Käytän termiä myös itse. Aina välillä törmää keskusteluun Pyhän Hengen pilkasta ja sen anteeksiantamattomuudesta. Mulle se asia kirkastui (kenenkäs mummon termi se olikaan, että asia kirkastuu itselle jotenkin? Erittäin hyvä ilmaus.) teininä, kun hengellinen opettajani selitti sen: Pyhä Henki on vapaa ja puhaltaa, missä tahtoo. Jos joku eksklusiivisesti väittää, että PH on täällä meillä, meissä, ja me toimimme sen (hänen) nimissä, tämä väite estää Hengen vapautta ja pilkkaa Jumalan suuruutta ja suvereeniutta. Jos ihminen on siinä uskossa, että hänen mielipiteensä ovat Jumalan mielipiteitä, hän tietää Jumalan ajatukset ja tahdon, se on hengellisesti kuolettava ja kadottava tila, koska hän on ikään kuin suljettu todelliselta Jumalan työltä. (Omalta puoleltaan tietenkin, Jumalallehan on kaikki mahdollista.)
Ymmärrän jeesustelu-termin samansuuntaisesti. Jeesus valjastetaan siinä omaan käyttöön, itsekkäiden pyrkimysten käsikassaraksi. Pelkässä hurskastelussa ihminen on tekopyhä ja uskoo olevansa parempi kuin muut, jeesustelija on astetta pahempi, koska pyhittää Jeesuksen nimellä kyseisen toiminnan.