Kiuruveden terveisiä- sielunhoidosta

[osmo]

Pääsin Kiuruvedelle viime lauantaina. Siellähän oli ohjelmaa otsikolla Onko herännäisyys sielunhoidollinen liike. Aku Rätyä muisteltiin.Paneelissa, jota alustivat Matti Sihvonen, Minna Kettunen, Jaro Julkunen ja Kari Kuittinen, pohdittiin muun muassa näitten uusien välineitten vaikutusta kanssakäymiseemme. Piispa Sihvonen harmitteli sitä miten kiire on nykyään seuroista pois - keskustelulle ei jää niin paljon aikaa kuin joskus ennen. Toisaalta kirjeenvaihto joka esim. Aku Rädyn kohdalla oli määrällisesti aika hurjaa - tuhansia kirjeitä on arkistoissa - nykyään tuo korvautuu sähköpostilla joka on luonteeltaan usein aika lyhytjänteistä ja pinnallista. puhumattakaan tekstivieteistä.

Kuitenkin pohdittiin voisiko uudet välineet jollakin tavalla ottaa seuratuvan ja kamarikeskustelun paikkaa ja olla sielunhoidollisena ympäristönä. Körttifoorumistakin juteltiin. Mitäs ootte mieltä? Voiko nettikeskustelu olla sielunhoidollista?

[seppos]

Mitäs ootte mieltä? Voiko nettikeskustelu olla sielunhoidollista?

Lyhyesti. Kyllä voi.

Muut saa vastata pidempään.

[Pena]

Kyllä kai kirjeitse on ripittäydytty vuosisatojen ajan, miksei sitten sähköpostitsekin? Tällainen körttifoooruminkin keskustelu voi olla sielunhoidollista vaikka luottamuksellisuutta ei olekaan. Aina voi valitella yleensä ihmisen syntistä raadollisuutta, vaikka tarkoittaisi nimenomaan juuri itseään. Jumala olkoon minulle armollinen!

[seppos]

Kyllä kai kirjeitse on ripittäydytty vuosisatojen ajan, miksei sitten sähköpostitsekin? Tällainen körttifoooruminkin keskustelu voi olla sielunhoidollista vaikka luottamuksellisuutta ei olekaan. Aina voi valitella yleensä ihmisen syntistä raadollisuutta, vaikka tarkoittaisi nimenomaan juuri itseään. Jumala olkoon minulle armollinen!

Kyllä täällä melkoinen anonymiteetti vallitsee. Suummista osasta kirjoittajista en tiedä mitään, en varmuudella sukupuoltakaan. Ripittäytyä voi hyvin huoleti. Ainoastaan Liisa tietää sähköpostiosoitteen, joka sekin voi olla anonyymi.

[osmo]

Totta, Seppos - mutta luottamuksellisuuteen liittyy muutakin kun anonymiteetti. Kahden kesken, tai pienessä porukassa käytävän keskustelun
eittämätön etu on se että kumppanin olemuksen näkee ja kuulee. Luottamus rakentuu myös siitä, että aistii toisen ottavan minut vakavasti.
Huomannee että suhtaudun kohtalaisen kriittisesti nettikeskustelun sielunhoidollisiin mahdollisuuksiin. ( tästä meinaa tulla pitkä; typistän ) Ongelmia; nimettömyyden takaa voi myös loukata, eikä korjaaminen ole helppoa kun kukaan ei tiedä kuka loukkaa ja ketä. Palstan valvojien vastuu toisaalta käy tavattoman isoksi, mitä henkilökohtaisempiin asioihin mennään.
Ja sitten taas toisaalta...onhan täälläkin jo näkynyt merkkejä positiivisesta, hoitavasta vuoropuhelusta. Mitä se sielunhoito sitten oikeastaan onkaan...?

[Liisa]

Ainoastaan Liisa tietää sähköpostiosoitteen, joka sekin voi olla anonyymi.

Tai itse asiassa kirjoittajan sähköpostiosoite näkyy muillekin, jos kirjoittaja on omista asetuksistaan ruksinut Kyllä-vaihtoehdon kohtaan "Näytä aina sähköpostiosoitteeni." Oletuksena valintana on sähköpostiosoitteen piilotus.

Toisaalta foorumin tarjoama anonymiteetti voi tuoda varmaan hyvän lisänkin sielunhoidollisuuteen. Silloin voi uskaltaa sanoa vähän enemmän kuin kasvokkain, tokikin hyvässä ja pahassa. Ja sellainenkin, joka ei ehkä muuten saa suunvuoroa, saa verkon kautta rauhassa kirjoittaa ajatuksensa.

[Johannes]

Itse myönnän olevani hyvä esimerkki tuosta, että verkko tarjoaa suojaa. Myönnän olevani kasvokkain äärettömän vaikea lähestyttävä. Siis toki puhun ja sillein, mutta en mielelläni päästä toista hyvin lähelle sisintäni. Eli puhe liikkuu aika yleisellä tasolla ja enemmän kerron itsestäni vasta sitten, kun todella tunnen toisen ihmisen. Täällä olen voinut enemmän "avautua".  Sikäli se on ollut sielunhoidollista, kun on saanut puhua asioista, joista en "livenä" herkästi puhuisi. Tosin kyllähän sitä on jo tullut paljastettua niin paljon itsestä, että varmaan jo aika moni minut tunteva osaa laskea 1+1=2 mutta ei se minua haittaa. Pointti on se, että osaan ilmaista itseäni paremmin kirjallisesti kuin suullisesti. Ja sikäli voisin kyllä omalla nimellänikin täällä olla, mutta antaapa olla nyt näin.

[vaivainen mato]

'Ne olivat hyvät pidot.' Jo seurat ovat sielunhoidollinen tapahtuma. Veisattavan virren pyytäjä purkaa sisintään virren muodossa. Siinä saa myös toinen vaivattu sielu omiin ajatuksiinsa tukea.
Puhujat voivat ottaa puheen lähtökohdaksi jonkin värssyn sanoman. Itse olen tehnyt tämän monta kertaa. (Istun nimittäin 'väärällä puolen' pöytää tai penkkiä. Ystävät ovat nyhtässeet paremman puutteessa sanan jakajan paikalle.)
Olen yrittänyt opetella sitä vanhaa meininkiä - puheet syntyvät siinä seuratilanteessa. Pari ensimmäistä virttä jo kertoo, missä liikutaan.
Usein käy niin, että sanottavaakin saa riittävästi.
Puhujan on itse oltava aralla ja kyselevällä tunnolla.

Kamarikeskustelusta. Eilen illalla (su) syntyi pieni keskustelu puheitten ja virsien välillä. Aiottiin yrittää uudelleen seuraavalla kerralla.

[seppos]

Kamarikeskustelusta. Eilen illalla (su) syntyi pieni keskustelu puheitten ja virsien välillä. Aiottiin yrittää uudelleen seuraavalla kerralla.

Ei tuossa muussakaan mitään vikaa ollut, mutta halusin keskittyä tähän kohtaan.

Meillä on jo pitemmän aikaa ollut tapana, että seurat ovat hyvin epämuodolliset ja loppupäässä käydään paljon aivointa keskustelua. Kiitos tästä meidän leskiruustinnalle, joka ei osannut koskaan hiljaa olla, vaan hänellä oli aina jotain sanottavaa ja rohkeutta tehdä se. Viimevuonna kun pidettiin kirjaa veisatuista virsitä laskin, että yksissä seuroissa veisattiin kahdestatoista virrestä. Onneksi ei kaikkia virsiä veisattu kokonaan ja siinä virsien välissä oli aina jotain puhetta, ei kovin seurapuheen oloisia, vaan enemmän kamarikeskustelua.

Nyt kun kyselin etukäteen puhujia, joiden nimiä voisi laittaa lehteen, kysyi yksi voisiko hän puheen sijasta soittaa huilulla Siionin Virsiä. Vastaukseni oli ilman muuta myönteinen. Seurat ovat vapaa tilaisuus, eivätkä noudata tiukkaa liturgiaa tai nykykielellä formaattia.

[juhani]

Liberaalia, äidin sydämen tykytystä, keskustelevaa, hiljaisen mielen ajatuksia , elämän varjopuolista ja valopuolista seurayleisön kanssa...  :wink:

[Progressor]

Kyllä nettikeskustelu voi olla sielunhoidollista, ainakin minulle. Minuun pätee osittain se, mitä tässä on edellä jo mainittukin. Olen aika onneton puhuja, mutta kirjoittaminen sujuu huomattavasti luontevammin. Lisäksi kirjoittamista esimerkiksi tänne Körttifoorumille helpottaa se, että tietää suurimman osan keskustelijoista olevan samanhenkistä ja hyvin ymmärtäväistä joukkoa. Vastauksia kysymyksiin ei välttämättä aina löydy, mutta se ei ole pääasia.

Mitä tulee nimettömyyteen, niin minusta hyödyt ovat suurempia kuin haitat. On totta, että nimimerkin takaa on helppo tölväistä pahastikin, mutta käytännössä sitä ei ainakaan täällä mainittavasti esiinny. Eri asia ovat sitten sellaiset foorumit kuin vaikkapa suomi24, jossa käyttäjiä on tuhansia eikä moderointia lainkaan.

[dnasukil]

Akun muistoseuroihin en päässyt, niin mieli kuin olisikin ollut.
 Näin kotosalla Akua muistellen, itselläni on kotini tupaantulijais seroissa nauhalla Akun pitämä puhe. Aikaa on kulunut jo siitä yli 45 vuotta, mutta sitä kuunnellessa sanoma tuntuu aina yhtä tuoreelta. Puheen ydinkohta;"kukaan meistä ei ole korvaamaton" -on korvissa kehotuksena kaikunut vuosia ja kehottaa parannuksen paikalle.
   Seurakunnassamme kirkkoherrana oli hänen veljensä ja siksi Aku usein vieraili täällä. Lukuisia kertoja tavattuamme, erotessa Akulla aina oli tapana sanoa: "voi kun olisi taas niin paljon anteeksi pyydettävää", siitäkin huolimatta, vaikka me toiset tunsimme enemmänkin olevamme sen velkaa. Akun menettelyssä välittyi jotakin todellisesta ystävän mielestä rohkaisuksi yhteisessä vaivassa; synnin "poispanemisessa"
 Siinä yksi tapa sielunhoitoon.