Kun vanhallakin ihmisellä on virikkeitäelämässä, se maistaa, eikä elämästä haluaisi luopua. Kuolema silloin ajatuksenakin harmittaa ja ehkä pelottaakin.
Elämästä pidetään kiinni, jopa kynsin-hampain. Sairaatkin haluavat kaikki hoidot, myrkkyineen, letkuineen
Ihminen joka on ' elämästä kyllänsä saanut' , ottaa kuoleman helpotuksena, viimeisenä ystävänä.
Ajatus, ' mennä isiensä tykö' on lohdullinen.
Lepo, rauha ja Kristuksen kohtaaminen on jopa toivottua.
Kun saan yöllä erilaisia kohtauksia unessa tai valveillakin, ajatteln ensin säikähten Nytkö tämä on sitten kuolema !
Itse kuolemisen prosessi hiukan pelottaa. Tuleeko suuria kipuja, tukehduttaako, lyökö sydän viimeisen kerran. Siirtyminen Tuonelaan taas kiinnostaa. Mitä siellä kokee, mitä näkee, keitä, vaiko ei mitään !
Kristuksen lupaus: Olen kanssasi maailman loppuun asti ! vähentää pelkoa.
