Vuoroveisuut meni kuoron tasolla. Kansa ei päässyt niin korkealle.
Ei pidä paikkaansa. Yhtäkin biisiä laskettiin terssillä juhlakansan vuoksi. Muut virret olivat samalta korkeudelta kuin Siionin virsien nuottipainoksissa. Korkeimmillaan stemmat menivät 2-viivaiselle c:lle, mikä kuuluu ihan normaaliin ihmisen lauluäänialueeseen. Jos biisejä alettaisiin kovasti laskemaan, ne menisivät niin mataliksi, että niitä olisi vaikea laulaa, sekä juhlakansan, että esim. bassojen ja alttojen, joiden stemmat on useimmiten matalat. SV:ssä kun on usein aika laaja ambitus, siis se väli, mikä on alimman ja ylimmän äänen välillä. Mun mielestä on mukava laulaa Siionin virsiä niiden "oikealta" (=kirjoitetulta) korkeudelta kuin matalammalta, koska silloin ääni saa vapaasti kulkea eikä sitä tarvitse painaa matalimmissa kohdissa. Varsinkin veisuissa on tapana lähteä virret ihan liian matalalta, eikä kukaan pysty laulamaan niitä. Olikohan se pari vuotta sitten Ylistarossa, kun nuorten yöveisuissa aloitettiin joku virsi ihan järjettömän matalalta, niin että se meni monilla vaan ihan tirskumiseksi, kun ei pystytty laulamaan. Yhteisvoimin Miinan kanssa aloitettiin toinen säkeistö terssin tms. ylempää eikä mennyt kauaa kun koko kirkko veisasi jo uudesta sävellajista. Ei pidä ajatella, että jotkut kappaleet ovat liian korkeita, niihin vaan pitää tottua ja antaa mennä, kyllä rahkeita riittää kyllä ihan varmasti jokaisella!
Joo, no mulla oli huono päivä sitten siinä suhteessa. Ei vaan kulkenut. Innolla odotin vuoroveisuita, mutta petyin, kun en päässyt mukaan. En kai ollut vapautunut, oli kireyttä, jotain henkistä laatua siinä täytyi olla.
Olen usein seuroissa aloittanut virret vaimoni mielestä liian korkealta. Ilmeisesti, kuten äitini sanoo, että olen herkkä poika, 'feelikset' (=fiilikset) vaikuttavat yllättävästi. Itsekään ei huomaa omaa kireyttään.
Yllättävä kokemus on, että tuttu virsi saa mennä kuinka korkealta tahansa ilman kireyttä, mutta oudompi ei ollenkaan.
Vuoroveisuiden virret olivat tuttuja. Siitä ei selitys löydy.
