Penan koira ei päässyt juhla-alueelle, kuulin, jostakin.
Serkkuni sijaisti siis Jolkkosta Lähetysseuroissa. Taitavat olla kavereita.
Juhlien jälkeen yövyimme lopetetulla opistolla, jota oli kunnostettu EU-rahoilla. Siellä olisi ollut samana päivänä, kun läksimme, konsertti savupirtiltä tuoksuvassa salissa, joka sekin oli kunnostettu Eu:n tuella.
Kuumahan siellä oli.
Ainoastaan Lähetysseuroja lukuunottamatta, joissa emme olleet, veisasin kaikki luvan perästä satojen ihmisten kanssa.
Katsomossakin saattoi polvistua tuolilla. En muista naisen pitäneen loppupuhetta aikaisemmin. Muutenkin naisia oli puhujissa merkittävä määrä. Oli mielessä kuulemani muisto menneiltä ajoilta, jolloin kai varsinkin Itä-Suomessa seurapuhujat olivat usein naisia.
Voi, körttipukunäyttely! Kirjoitin vieraskirjaan isäni jäämistön puvusta, jonka olin ajatellut räätälöidä itselleni. Ajatus ei toteutunut, mutta kuitenkin.
Ensi kesän herättäjäjuhlien Jyväskylän kojulla ehdotimme puhujiksi
Artikkelitoimittaja Jussi Rytköstä, Tuusula, käsittelee hartaussarjassaan kristillisiä hyveitä. Tänään käsiteltävänä hyveenä on viisaus. Sarja jatkuu (4/7).https://areena.yle.fi/audio/1-62508960 ja
Professori Janne Saarikiveä, Helsinki, puhuu juhlista ja erityisesti heistä, jotka ovat juhliin kutsuttuja.
Hartaudessa kuullaan Erika Vikmanin esittämä kappale "Syntisten pöytä" (säv. Janne Rintala, Kaisa Korhonen ja Mika Laakkonen, san. Janne Rintala ja Kaisa Korhonen).https://areena.yle.fi/audio/1-62466074