Iltahartaus 9

[Riitta-mummi]

 Vvk 86                                                                http://koraali.fi/mp3/N089.mp3

1. Jos ei Herra rakenna huonetta, Ja ylöspidä
sitä, Talon menoi myös toimita, Ja kaik-
kii hyvin liitä, Turhaan se muilt' ylös raketaan, Tyh-
jään kaluu yhteen haetaan, Hukkaan myös työtä tehdään.

2.  Ellei Herra kaupunkii varjele, Holho linnoi ja
tornii, Ja töissäm' seass' karkele, Itse myös liikuta sor-
mii: Jos hän ei valvo ylitsem', Turhaan juoksem' ja
pyrisem', Vartiat myös valvovat hukkaan.

3.  Sen teette myös kyllä turhaan, Ett' alati mur-
heess' elätt'; Unest' nousett' ylön varhain, Ja hiljain
käytte levät'; Syötte sitte leipänn' surun kanss', Jonk'
Herra antaa, maatessans', Omillen ystävillens'.

4.  Lasten tähden te juokselett', Ja suurta murhett'
pidätt', Edestänn' muita pois syökselett', Kaluu heillen
kokoon pyydätt'; Lapset ovat Herran lahjat, Kuin heil-
len tarpeet kyllä lainaa, Ja murheen heistä pitää.

5.  Niinkuin sotamies kädessäns' Tuntee vasamans'
ja nuolens', Jotka hän viepi edessäns', Niill' varjelee
pääns' ja suolens': Niin nuoret Herra myös tuntee, Jotk'
hän silloin sotaan tunkee, Koska hän auttaa tahtoo.

6.  Autuaat ovat, joiden viini Senkaltaisii on täyn-
näns', Eip' yksikään heitä saa kiini, Eik' vihamies heit'
häväis': Kosk' he puolestans' sotivat, Päältäns' vi-
hollisia otivat, Niin heidän myötä käypi.

Lazarus Spengler, (saks.) s. 1479 † 1534.

[Riitta-mummi]

VK 500   Käyn Jeesus kasvois etehen

https://www.youtube.com/watch?v=VF5T-D79aqc

1.
Käyn, Jeesus, kasvois etehen,
sä kuule pyyntö pienoisen,
sun kätes laske päälleni
ja anna siunauksesi.

2.
Sä siunaa isää, äitiä,
myös siskoja ja veljiä,
mun kotiani kallista
ja rakkaitani kaikkia.

3.
Mua saata sanaas oppimaan
ja totuuttasi tuntemaan,
niin että sinun omanas
mä seuraisin sun tahtoas.

4.
Ja viimein meidät autuuteen
vie täältä eloon iäiseen.
Suo meidän taivaan kodissa
sun kiitostasi veisata.


Simo Korpela 1904. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ranskassa 1543.

[Riitta-mummi]

SV  50   Rakas Herrani, lahjaksi suothan


1. Rakas Herrani, lahjaksi suothan
jo taipuisan sydämen,
että kulkisin vaivojen tiellä
vain tahtosi muistaen.
Ota pois oma voima ja kunto,
anna selkeä itseni tunto
ja nöyryyttä valvoa.

2. Avaa silmäni, että jo huomaan
maailmamme turhuuden,
menon kiireisen, pinnallisuuden
ja tyhjyyden kaiken sen.
Kunpa murheeni, kaikkeni toisin,
sinun luoksesi pyrkiä voisin
ja kanssasi valvoa.

3. Minut johdata murheiden alla
jo luoksesi, Herrani.
Pyhät armosi vaatteet siis ylle
suo syntisen suojaksi.
Ja kun kiusaaja huolia tuottaa,
lupauksiisi saanhan vain luottaa
ja silloinkin valvoa.

4. Anna taistelun keskellä rauhaa,
kun voimani vähenee.
Ilo lahjoita, myrsky kun pauhaa,
ja huolettomaksi tee.
Pyhä Henkesi voimaksi anna,
ota helmaasi, nosta ja kanna,
niin jaksan taas valvoa.

Arkkivirsi 1839, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2016

[Riitta-mummi]

VK   206   Taas kasvojesi eteen


1.
Taas kasvojesi eteen
käyn, Jeesus, auttaja.
Sain omaksesi tulla
jo kerran kasteessa.

2.
Sinulle, Herra suuri,
syntini tuoda saan.
Armosi suojaan sulje
nyt minut kokonaan.

3.
Sinulta, Jeesus, yksin
saan sanat elämän.
Vain sinuun tahdon luottaa,
tuot rauhan pysyvän.

4.
Suo, Jeesus, että aina
ääntäsi kuulisin,
tahtosi tietää saisin
ja sitä seuraisin.

5.
Myös ristin tiellä auta
kanssasi valvomaan,
keskellä kiusausten
ristiisi luottamaan.

6.
Vie armossasi, Jeesus,
myös minut kunniaan,
Isäni rakkaan luokse
kotiini oikeaan.


Allan Öhrbom 1923. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Melchior Vulpius 1609.

[Riitta-mummi]

http://koraali.fi/mp3/N256.mp3


VI. Katumus-virret.
Vvk  256

1.Vaivainen valitan vaikiast', Ett' olen
syntinen suur', Vaivoill' väsytett'
yli-aikaa, Jo joutumall' multaan olen juur', En it-
seen' voi synnist' pois pitää, Jos ei Jumal' armol-
lans' auta, Suo Jumal' viel' vähä mull' ikää, Parat'
pyydän apus kautta.

2.  Ehk' meno on ain' minull' kova, Monet mur-
heet ja tuskat tuimat, Kaikilt' kurilt' kiusaukset ovat,
Minun päällän' juur' puuttumatt', Kuitenk' en epäil'
sen tähden, Sinä Jumal' olet tuskiss' turva, Tykös
tuskiss' turvata tahdon, Olep's apu vaivoiss' vahva.

3.  Minua pelvossas pyhäss' pidä, Käännä kaikki par-
haaksen', Olem' oudot, kulku-vieras, Anna armos, jota tar-
vitsen, Est', ett'en rippuis' katoovass' kunniass', Muuss'
mailman menoss' turhass', Kust' suutun sinun sanois
ja saarnois; Jost' Jumal' minua varjel' vahvast'.

4.  En apuu löydä lääkärten luvuist', Kirjoist', kons-
teist' kaikist', Vastaan vaivoi, suurii surui, Paits' si-
nua, Jesu Krist'! Sinä paras lääkär' lääkitset Sekä
sielun ett' ruumiin ruvet. Meit' itse loit, lunastit kal-
liist', Mun elon' hillits', holho, hallits'.

5.  Huudan tykös Isä Jumal', Poika, Pyhä Henki
paras! Minua pelast' peikolt' rumalt', Vahingost' var-
jel' vaarass', Ettän pääsisin pois pahoist' Mailman ja
pirun pauloist', Kriste mua autuuteen auta, Pyhän
piinas voiman kautta!

Hans von Gottingen, (saks.) 1520-luvulla.

[Riitta-mummi]

VK   526   Oi Isä, vanhuudessa

https://www.youtube.com/watch?v=l91EeB5Vam4&list=RDEMXOcX0UB9Yrzji1S9gfK42g&start_radio=1

1.
Oi Isä, vanhuudessa
muistathan minua,
voimien vaipuessa
vahvista heikkoa.
Kun olit turvani
jo lapsuudessani,
niin jalkain horjuessa
nyt ole sauvani.

2.
Mä heikko olen aivan
ja kaikkeen voimaton,
nyt huokaan alla vaivan
ja usko heikko on.
Jo vaipuu voimani,
käy, Jeesus, voimaksi,
valaise kasvoillasi,
kun sammuu silmäni.

3.
Kun kohta huulillani
rukous raukenee,
silloinkin puolestani
Henkesi rukoilee.
Minua riisutaan
ja majaa puretaan,
oi Jeesus, minut kanna
luoksesi kunniaan.



Philipp Friedrich Hiller 1767. Suom. Simo Korpela 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Tampereelta.

[Riitta-mummi]

SV  222   Nyt vastaan ota, Herrani


https://www.youtube.com/watch?v=r7KqTA-s4AE

1. Nyt vastaan ota, Herrani,
mieluusti ehtoouhrini,
kun sinulle sen kannan.
Kuuntele, ole armoinen,
suun laulaa suo ja sydämen,
kun virren soida annan.
Voimia uusia
haluaisin, että saisin
kiitokseni
veisata taas, Jeesukseni.

2. Nyt kiitän, Paimen, sinua,
kun yhä kaitset minua
näin kärsivällisesti.
En löydä edes sanoja,
kun ajattelen armoa,
rakastat suloisesti.
Herrani, armaani,
anna jatkaa taivaan matkaa
seurassasi
armon valtakunnassasi.

3. Vahvista, Herra, uskovat,
tee näkeviksi sokeat,
kaatuneet maasta nosta.
Heikoille tule turvaksi,
isättömille isäksi,
huolehdi ravinnosta.
Kokoa, johdata
köyhä kansa poluiltansa
juhlaan suureen
valtaistuimesi juureen.

4. Nyt älä muista vihassa
rikoksiani, Jumala,
vaan anteeksi ne anna.
Kun yöksi ilta pimenee,
kirkkaaksi sydämeni tee,
suo sinuun toivo panna.
Murheeton mieli on:
lähestyvä yö on hyvä,
suojanani
kunhan viivyt, auttajani.

 
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016

[Riitta-mummi]

SV 223   Kun päivä iltaan ennättää


1. Kun päivä iltaan ennättää,
yön varjoon maisema kun jää,
niin kysyn sydämeltäni,
miten taas vietin päiväni.

2. Olenko rauhaa nauttinut
ja ristin juureen taipunut?
Pyysinkö sieltä neuvoa?
Voi Jeesus, minut armahda.

3. On sydämeni kylmennyt
ja harhateille eksynyt.
Siis Hengelläsi Pyhällä
valaise, auta, lämmitä.

4. Jos langettaisit tuomion
sen mukaan, kuinka syytä on,
pelkäisin, enkä tohtisi
eteesi tulla, tuomari.

5. Vaan täytit lain. Nyt tiedän sen:
on armahdettu syntinen,
suoritit kaiken velkani,
siis sinussa on turvani.

6. Suo kaikki synnit anteeksi.
Lahjoita vanhurskautesi.
Saan yksin ansiostasi
näin olla sinun omasi.

Ulrika Sofia Nordencreutz 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011

[Riitta-mummi]

VK  79 Siion, apus ainoastaan

https://www.youtube.com/watch?v=zs10iRTcN68

1.
Siion, apus ainoastaan
on vain Herra Jumala.
Niin kuin isä hoitaa lastaan,
niin hän hoitaa sinua.
Sinua hän kurittaa,
koska lastaan rakastaa.
Ei hän kirkkoansa heitä,
vaikka viekin vaivain teitä.

2.
Vaikka myrsky myllertäisi,
aallot laivaa hakkaisi,
vaikka yökin yllättäisi,
vaikka Jeesus nukkuisi,
matkassa hän silti on,
Siion, ole peloton!
Haahtensa hän rantaan johtaa,
vaikka mitkä vaiheet kohtaa.

3.
Vaikka siirtyy vuoret kerran,
kalliotkin paikoiltaan,
niin ei siirry armo Herran,
hän on luja liitossaan.
Vaikka koittaa hirmuinen
Herran päivä viimeinen,
seurakunta, mieleen paina:
perustus on luja aina.

4.
Kyyneleesi vaikka vuotais
niin kuin pilvet vuotavat,
Siionille vaikka suotais
vaiheet kaikkein vaikeimmat,
älä pelkää kuitenkaan,
ei hän hylkää kirkkoaan,
Herra, armon, voiman tuoja,
seurakunnan kilpi, suoja.

5.
Kahleitakin vaikka kannat,
kärsit vainon tuskia,
vaikka henkesikin annat,
kaikki kestä uskossa.
Tie on auki taivaaseen,
pyhäin riemuun ikuiseen!
Muista, kuka kanssas kulkee,
suojaansa ken sinut sulkee.

6.
Kestä, Siion, tuskat, vaivat
uskoen ja toivoen.
Kestää myöskin isät saivat
vaiheet ahdistuksien.
Herra ottaa armossaan
sinut, Siion, kunniaan.
Loppuu helle kärsimyksen,
koittaa päivä täyttymyksen.

7.
Enkelit ja pyhät taivaan,
riemuvirttä veisatkaa!
Eipä sorru Siion vaivaan,
periä se voiton saa.
Laiva pääsee satamaan,
myrsky tyyntyy kokonaan.
Voitostansa luona Herran
Siion kiittävä on kerran.


Joachim Pauli 1666. Unkariksi Károly Jeszensky 1885. Suom. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: August Luttenberger 1890.

[seppos]

Jatkuu osassa 10