Virolahti-muistelmia

[Riitta-mummi]

Kiitän. Näkeminen ei ole nyt minun juttuni, mutta avullasi huomasin.   

[Riitta-mummi]

Vejäjän tsaari Nikolai II perheineen vietti kesiä Virolahdella.

Olen kuunnellut serkkuni isän kertomusta siitä kun hän vei maitoa heille sinne.

Uusin juttu tästä :

https://yle.fi/uutiset/3-12056508


Tämä on vuodelta 2018:

https://yle.fi/uutiset/3-10378277


Keisarin käynti Lappeenrannassa:

https://yle.fi/uutiset/3-11703576


Nikolai II isä Aleksanteri III puolestaan lomaili Kemiönsaaren Högsårassa:

https://www.sagalund.fi/interaktivt/?vs=3&ln=1&pg=23

[PekkaV]

   Olemme käyneet keisarin mökillä ja siellä kosken partaalla, jossa hän kalasti. Kesäasuntohan on tietysti museoitu.

[Pena]

   Olemme käyneet keisarin mökillä ja siellä kosken partaalla, jossa hän kalasti. Kesäasuntohan on tietysti museoitu.

Langinkosken keisarillinen kalamaja on minulle kotkalaisena hyvin tuttu. Ulkoilutin usein koiraani Kerttua sen liepeillä. Aleksanteri III ja Maria Feodorovna (alkujaan Tanskan prinsessa Dagmar) viihtyivät siellä, mutta poikansa Nikolai II ei. Saikohan lapsena tarpeekseen lohista.

[PekkaV]

 Saikohan lapsena tarpeekseen lohista.

   Kun lapsena saa hyvää kylliksi, Kyllikki on ainut ehtymätön.

[Pena]

   Kun lapsena saa hyvää kylliksi…

Keisarillinen perhe eli Langinkoskella hyvin erilaista elämää kuin Pietarin hoveissa. Keisarinna hääri keittiössä tavallisen perheenäidin tavoin. Voi olla, että Nikolai laitettiin perkaamaan isänsä koskesta nostamia lohia. Rasvaisen kalan jatkuva syöminenkin kyllästyttää pian. Lohikoskien partaille pestautuvat rengit ja piiat kirjasivat tietääkseni sopimuksiinsa pykälän, että ainakin kerran viikossa sai syödäkseen jotain muuta kuin lohta.

[PekkaV]

   ˄ ˄ Yllin kyllin kyllikki, tillin tallin tomppa.

[Riitta-mummi]

Kävimme Keisarillisessa kalamajassa ehkä n. 1977. Pidin paikasta ja siitä mitä esittelijä kertoi, historiasta kun pidän.

Siellä on joskus majoitettu arvokkaita valtion vieraitakin. Viimeisin joka sai sen kunnian oli muistaakseni Albanian ( tai Bulgarian ) suurlähettiläs. Majoitustila oli ullakolla.

Keittiöstä jäivät mieleen suuret kupariastiat kalojen valmistamista varten.

Myös pieni erillään oleva rukoushuone käytiin katsomassa. Minusta otettiin kuva sen portaalla.

https://www.kansallismuseo.fi/fi/langinkoski

[Riitta-mummi]

Kesäkuvia Virolahden Säkäjärven Tiilikkalasta 1950 luvulta


Aamulypsyn aikaan nukuin vielä puruvintillä
serkun kanssa.

Tätsy oli käynyt lypsyllä ja päästänyt lehmät
taas laitumelle.

Puurolautasellisen ja mehulasin voimalla
juoksimme joen rantaan uimaan.

Kananpesien kätköt täytyi löytää ja munat
kerätä ja viedä keittiön kaappiin.

Leivottiin sokerikaakku ja valkuaisvaahdosta
tehtiin marenkia, makeaa mahalle, ja hampaille.

Pässin laitto liekaan pihanurmikolle oli
rohkeutta koetteleva tomitus.

Serkkutyttö oli rohkeampi siihen hommaan
vaikka oli pari vuotta nuorempi.

Rapujen pyydytäminen lupasi hyvät
taskurahat serkuille. Minä sain vain syötävää.

Katiskasta särjet mertoihin, merrat jokeen
iltaruskon aikaan, aamulla niiden nosto.

Kuka saaliit vei Haminan hotelliin, en muista.
Joku autollinen varmaan.

Iltapäivällä kauppa-autosta ostimme jääteloä,
meijeriautossa ei ollut riittävän kylmää tilaa.

Punaleimajuusto, piimä ja kurri vasikoille
sillä kyllä hoitui.

Viiden aikoihin lähdin laitumelta lehmät
lypsylle kutsumaan.

Sain kaksi herkkävetimistä lypsettävää.
Täti hoiti muut neljä-viisi, potkivaa.

Saunaan vesi kulki kaivosta pumpulla puista
rännikourua myöten saaviin. Siitä pataan.

Saunan toinen osa oli vanha tupa jossa tätiläiset
asuivat kunnes talo tuli valmiiksi.

Tiilet taloon tehtiin itse. Kylän nimi on
Tiilikkala, hyvää savimaata löytyi

Väiskä-setä poltti tiilet mamman ja papan
uudistaloonkin. Muillekin muistaakseni.

…
Talo on lahoamassa, saunan katto jo romahti.
Pellot on myyty, joen rantaan on joku rakentanut.

Serkkutyttö kuoli Tukholmassa eikä serkkupoikakaan
ole entisensä. Kotkassa tai Karhulassa lienee.

[Riitta-mummi]

Sattumoisin vilkaisin ruoan valmistumista odottaessa Alueuutisia telkkarista. Tulikin Virolahdelta Takalan luomutilan tuotantoa esittelevä pätkä. Isänään, Lauri Takalan isoisän mukaan nimettyä Hermanni-ruista nähtiin ja kuultiin. Eniten minua kiinnosti tämä todella kaunis ja vanha aitta:

https://www.kaakonkulma.fi/paikalliset/4285617

Peltoja ympäröi paljon myös kaunista ja vanhaa särentä-aitaa. Noin vitolahtelaiset kutsuvat riuku-aitaa.

https://takalanluomutila.wordpress.com/

[Riitta-mummi]

Teleskat

Jostakin putkahti tänään mieleen tuttu sana lapsuudesta. Se on teleskat.
Virolahdella halkokärryjä sanottiin noin.

Googlasin teleskat ja löysin tämän kivan sivun Virolahti-muistelmiini:

https://www.kymenkylat.fi/virojoenkyla//files/2013/01/Nettikuvasto_museoesiteista.pdf

Teleskat ovat nrot   18 ja 19. Tätilässä ne olivat vielä 1960-luvulla käytössä, ehkä myöhemminkin.
Useita kotiteollisuuteen kuuluvia kaluja myös löytyy kuvissa. Äiti oli käynyt Säkkijärven naiskotiteolluuskoulun kudontalinjan. Minäkin tunnen nimityksinä pellavan työvaiheet: Korjuu, liotus, loukutus, lihtaus, karstaus,kehräys ja sitten kudonta. Järjestys voi olla toinen. Kudonta on viimeinen varmasti.

Tappuroista tehtiin joulutonttujen partoja.

Meillä oli ainakin luomapuut, vyyhdinpuut , karstat, kangaspuut, rukki ( vokki ) pirta, niidet, loimet, sukkulat ja niihin puolat joille pellava oli kehrätty.
Minä en kutonut pellavaisia, mutta räsymattoa ja ryijyä kylläkin.

Tuossa museon kuvastossa on kiva äitiin liittyvä muisto-kuva. Tohtori Johannes Carpénin lahjoittama vakka tai arkkuko se on.
Äiti oli harjoittelijana Virojoen sairaalassa ja sai tohtorin suurella kauniilla käsialalla kirjoitetun hyvän työtodistuksen.

Yhteys Carpén-sukuun jatkui kun menin miniäksi Padaskoelle. Siellä Ansion kartanon emännällä oli sisko, joka oli rva Carpén. Pojat, Eero ja Jussi kävivät sukuloimassa Ansiossa. Äiti heitä hoiteli kun olivat pikkupoikia.

Linkissä on muitakin mielenkiintoisa työkaluja tms.