Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku

[karjalaisenkyösti]

12. Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.

Tämä on mielenkiintoinen ajatus.
Saako joku tästä jotain otetta?
Kuinka pääsisi tuon oikeaan käyttöön?
Väärin käytettynähän tuo pahimmillaan johtaa kaaokseen ja tuhoon.


19 Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?

Tässä jakeessa taitaa olla myös sitä yhteisöllisyyttä, josta Pena usein puhuu.
Tästähän voi tarkkaan lukiessa hyvin tulla käsitys, että kaikkien Kristuksen seurakuntalaisten ruumiit yhdessä muodostavat Pyhän Hengen temppelin.

Oliko jossain Raamatussa myös viitteitä, että yksittäisen kristityn ruumis myös on Pyhän Hengen temppeli?

[öppiäinen]

Ihminen on hyvin taitava selittämään synnin hyväksyttäväksi.
Enhän minä mikään ahne ole, minä olen säästäväinen.
Kun synti selitetään pois, niin Kristuksen sovituskuoleman merkitys hämärtyy.

Minä olen ihan rehellisesti ahne, mutta siltikin Kristuksen sovituskuoleman merkitys on minulle hämärä  . Olisi kyllä kätevää, jos pääsisin ahneudestani eroon, ja muutamasta muustakin synnistä. Jos olisin pappi, niin sanoisin saarnassa, että varokaa vain kun menette tuonne ehtoollispöytään, sitä voi siellä vaikka käydä niin että parannutte ahneudestanne! Ja kuinkas sitten suu pannaan?

(Eli ehkä en saarnaisi ahneutta vastaan, vaan iloisesti tarjoaisin lääkettä. Eiköhän ne ahneet sisimmässään sitä tiedä olevansa kumminkin? Jos niitä kovasti siitä moititaan vain niin kasvattavat kuorta eivätkä myönnä asiaa.)

Väitän, että ilman Raamattua ihmisellä ei ole kovin paljon omaa sisimpäänsä tutkimalla mahdollisuuksia erottaa oikeaa väärästä.

Paavali Roomalaiskirjeen 2. luvussa taitaa olla eri mieltä tästä asiasta:

Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.

[karjalaisenkyösti]

Öppiäinen ei liene huomanneen, että yleinen tila ympärillämme on se, että samasta asiasta eri ihmisten sisimmät antavat erilaisia arvioita. Yhden omatunto puhuu yhtä, toisen toista.

Edelleen väitän, että ilman Raamattua ihmisellä ei ole kovin paljon omaa sisimpäänsä tutkimalla mahdollisuuksia erottaa oikeaa väärästä. Eikä se Raamatunkaan kanssa ilman Jumalan apua aina onnistu.

Sanomattakin on selvää, että sinulla on vapaus uskoa toisin.