Myö täällä maalla ollaan usein ihmetelty, miksi luterilainen pääsiäisen vietto on niin synkkää. Ihmiset tulevat kirkkoon kiirastorstaina ja pitkäperjantaina, mutta sitten itse pääsiäisenä harvemmat. Me jäädään synkistelemään vain tämän kärsimysviikon teemoihin ja pääsiäisen riemu tuntuu jäävän vakavan viikon nujertamaksi, vaikka Vapahtaja on ylösnoussut, voittanut kuoleman.
Joo. Muistan kun koulun eka luokan uskontotunneilla oli juttua kärsimyshistoriasta kyllä, ja piirtelin sitten monituisia kuvia sen tapahtumista (kai se oli lapsenmieleni tapa käsitellä ahdistavaa asiaa), mutta se ylösnousemus kai jotenkin jäi tapahtumatta, sillä kuvat loppuivat ristiltä ottamiseen.
Aikoinaan kun tuli harrastettua chattailya (=reaaliaikaista tekstimuotoista ryhmäkeslustelua netissä), kysäisin kerran mukana olijoiden käsityksiä pääsiäisestä, ja se keskustelu on minulla vieläkin tallessa. Alla on kukin keskustelija merkitty vain omalla kirjaimellaan; voinen siis yksityisyyden suojaa pahemin loukkaamatta paljastaa keskustelun sisällön:
O: kyssäri: mikä teidän käsityksenne on siitä, miksi pääsiäistä vietetään?
H: nousi kolmantenä päivänä
A: pääsiäinen??kärsimystä
E: kirkollinen juttu
O: tarkemmin mimmoinen kirkollinen?
H: kuoli ja haudattiin jne
A: golgatan hauta....ja kolme ristillä
A: jeesuksen ylösnousemuksen juhlapäivä
E: ristiinnaulittiin
A: hyvinhän me tiedetään
H: siinähän siitä ehkä tärkeimmät tiedot
O: joo kiitos
O: saa kertoo lisääkin jos vielä tulee mieleen.
E: no heh, ny vasta tajusin ristiinnaulittiin
Nämä ovat siis ihan aikuisia ihmisiä. Ei kovin selkeästi hahmotu, että pääsiäinen ei ole sama asia kuin pitkäperjantai.
Voimmehan toki toivoa, että itse pääsiäisenä ihmiset ehkä seuraavat ortodoksisen kirkonmenon telkkarista ja sen jälkeen nukkuvat pitkään eivätkä omaansa ehdi
. Niin saatan muuten minäkin tehdä.