Tuo Atanasian mainitsema Breiking the waves on hurjan upea taideteos, mutta minulle se loppu oli niin sielua ravisteleva etten ole vielä voinut katsoa sitä uudelleen. Lars von Trier on yksi lempiohjaajistani, kuten yleensäkin pohjoismaiset. Myös italialaisista vanhoista leffoista pidän, kuten Tavianien Isäni, herrani ja Pasolinin Matteuksen evankeliumi.
Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexsander on aina nautittava, se ei vanhene.