Kirveskristittyjen ja putkihurskaiden retki Volgan taakse elokuussa 2017

[vasara]

  Kolme rakentajaveteraania sai osallistua nostalgiselle matkalle Inkerin kirkon Uralilaisen rovastikunnan Lähetysleirille.
  Vasara ja pari Laukaan miestä,  Anna Mishinan johdolla ja hoidossa, pääsivät tutkimaan Marian kirkkoa Pietarissa,  Kazanin uutta kirkkoa ja Nivalalaisten talkooryhmän kohdetta Suarsolassa Mari-El in tasavallassa.  Pieni kirkko oli kauan sitten valmistunut ja päivittäin koululaisten päivä-ja iltakerho pisteenä, jossa sai myös ruokaa.
Joskar-Olan kirkkokeskus oli entisellään ja toimi kokouksen pitopaikkana.   Kuudesta paikkakunnasta, noin kahdeksasta lähimmästä oli pastori paikalla, keskustelemassa tulevaisuudesta, pappien sijoituspaikoista ja yleisesti seurakuntien ongelmista.  Juna-lentokone-henkilöauto-juna- pikkubussi- lentokone-juna yhdistelmällä palasimme Birskin kautta Pietariin....ja Suomeen.
Tapasimme tuttuja yli 20 vuoden takaa( Vasara) ja toiset runsaan 12 vuoden jälkeen...  Tarkastimme seurakunnallisia rakennuksia  ammattimiehen silmin, muutamassa paikassa sormet syhysivät korjauksiin, mutta välineitä, aikaa ja materiaaleja ei ollut.
Monessa maaseutukylässä pääsimme  vierailemaan, myös viimeisenä päivänä kristityn siunaukseen luonnonuskoisessa kylässä. Mummo kuoli illalla ennen 12 maanantaina poliisi ja lääkäri olivat käyneet, arkku, aidat, ja seppeleet hankittu 50 kmn päästä kaupungista. Nimikilpi ristiin naputeltu ja risti sahattu ja höylätty. Koko kylän naisväki oli kokoontunut suremaan, joille S. Abdullin saattoi julistaa myös evankeliumia.    Kymmenet miehet ja naiset kävivät n. 1995- 2007 rakentamassa sukukansojen kaupunkeihin ja kyliin kirkkoja. Työ ei ole ollut turha, kaikki seurakunnat toimivat yhä ja nuorisoakin tuli Kelton ripppikoulusta ja konfirmaatiosta leirille, jatkaen kotimatkojaan leirin jälkeen. Satoja kilometrejä oli vielä useimmilla jäljellä.  Vanhimmasta seurakunnasta Joskar-Olasta on Syktyvkariin  700 km, Gyrez Pudkaan 500, Birskiin 620, Saranskiin 400, Kazaniin 140 ja Suarsolaan vain noin 30 km.    Bensiini maksoi noin 35-40 rpl =  0, 60 Euroa....Tankilla on pysähdyttävä usein.... Palkat ja eläkkeet melko olemattomat .  Kiitollisina pastorit tervehtivät kaikkia erivuosien talkoolaisia ja tukijoita. Ilmeisesti Esikoisten saarnaajat jaksavat tehdä kierroksia 4 kertaa vuodessa.  Suomalainen tarvitsee erikoisen luvan saarnatakseen, tai muuhun seurakunnalliseen toimintaan.... Kaikki työ on siirtynyt venäjän kansalaisten tehtäväksi.

[seppos]

  Kolme rakentajaveteraania sai osallistua nostalgiselle matkalle Inkerin kirkon Uralilaisen rovastikunnan Lähetysleirille.
  Vasara ja pari Laukaan miestä,  Anna Mishinan johdolla ja hoidossa, pääsivät tutkimaan Marian kirkkoa Pietarissa,  Kazanin uutta kirkkoa ja Nivalalaisten talkooryhmän kohdetta Suarsolassa Mari-El in tasavallassa.  Pieni kirkko oli kauan sitten valmistunut ja päivittäin koululaisten päivä-ja iltakerho pisteenä, jossa sai myös ruokaa.
Joskar-Olan kirkkokeskus oli entisellään ja toimi kokouksen pitopaikkana.   Kuudesta paikkakunnasta, noin kahdeksasta lähimmästä oli pastori paikalla, keskustelemassa tulevaisuudesta, pappien sijoituspaikoista ja yleisesti seurakuntien ongelmista.  Juna-lentokone-henkilöauto-juna- pikkubussi- lentokone-juna yhdistelmällä palasimme Birskin kautta Pietariin....ja Suomeen.
Tapasimme tuttuja yli 20 vuoden takaa( Vasara) ja toiset runsaan 12 vuoden jälkeen...  Tarkastimme seurakunnallisia rakennuksia  ammattimiehen silmin, muutamassa paikassa sormet syhysivät korjauksiin, mutta välineitä, aikaa ja materiaaleja ei ollut.
Monessa maaseutukylässä pääsimme  vierailemaan, myös viimeisenä päivänä kristityn siunaukseen luonnonuskoisessa kylässä. Mummo kuoli illalla ennen 12 maanantaina poliisi ja lääkäri olivat käyneet, arkku, aidat, ja seppeleet hankittu 50 kmn päästä kaupungista. Nimikilpi ristiin naputeltu ja risti sahattu ja höylätty. Koko kylän naisväki oli kokoontunut suremaan, joille S. Abdullin saattoi julistaa myös evankeliumia.    Kymmenet miehet ja naiset kävivät n. 1995- 2007 rakentamassa sukukansojen kaupunkeihin ja kyliin kirkkoja. Työ ei ole ollut turha, kaikki seurakunnat toimivat yhä ja nuorisoakin tuli Kelton ripppikoulusta ja konfirmaatiosta leirille, jatkaen kotimatkojaan leirin jälkeen. Satoja kilometrejä oli vielä useimmilla jäljellä.  Vanhimmasta seurakunnasta Joskar-Olasta on Syktyvkariin  700 km, Gyrez Pudkaan 500, Birskiin 620, Saranskiin 400, Kazaniin 140 ja Suarsolaan vain noin 30 km.    Bensiini maksoi noin 35-40 rpl =  0, 60 Euroa....Tankilla on pysähdyttävä usein.... Palkat ja eläkkeet melko olemattomat .  Kiitollisina pastorit tervehtivät kaikkia erivuosien talkoolaisia ja tukijoita. Ilmeisesti Esikoisten saarnaajat jaksavat tehdä kierroksia 4 kertaa vuodessa.  Suomalainen tarvitsee erikoisen luvan saarnatakseen, tai muuhun seurakunnalliseen toimintaan.... Kaikki työ on siirtynyt venäjän kansalaisten tehtäväksi.

Kiitos päivityksestä. Oliko Laukaan mies tämä minulle tuttu poiiisi, jonka velikin on poliisi. He olivat aikoinaan aktiivisesti Helsingin Seuratuvalla (60-luvun loppu)?

[Viisveisaaja]

Kiitos päivityksestä. Oliko Laukaan mies tämä minulle tuttu poiiisi, jonka velikin on poliisi. He olivat aikoinaan aktiivisesti Helsingin Seuratuvalla (60-luvun loppu)?

Täytyy kyllä seppoksen edessä nostaa hattu, kun noi vanhoja muistaa, vaikka 60 luvulta minäkin, mutta en muista muuta kuin itua.

60 Luku oli kyllä paras ja kokeiluhaluisin vuosikymmen. Silloin oli uutta vapaa kaikenlainen.

[vasara]

 Eino 89 v Mikko  73.     Julkisia kuvia löytyy fb:ssä Ukko Urali nimimerkin sivuilta muutama tuhat Ex- Neuvostoliitooon tehdyistä humanitaarisista ja rakennusmatkoista.....

[seppos]

Eino 89 v Mikko  73.     Julkisia kuvia löytyy fb:ssä Ukko Urali nimimerkin sivuilta muutama tuhat Ex- Neuvostoliitooon tehdyistä humanitaarisista ja rakennusmatkoista.....

Ei stemmaa iät.

[vasara]

 Tiesin kyllä mitä poliisia tarkoitit, Jyväskylän ympäristöstä oli useita ryhmiä, sekä tuolla Volgan takana, että Karjalassa. Taitavatpa olla Seppo Kankaan kirjassa ja Helin matrikkelissa nimettyinä.
 Aikanaan Petroskoin vihkiäisten yhteydessä yritin löytää täältä talkooystäviä, mutta eipä ole ilmoittautunut, kuin ne joita fb:ssä jo tunsin.... Terveisiä saa välittää tietämilleen ikämiehille, jotka naapurissa kävivät rauhan merkeissä....
Nyt Inkerin kirkossa on tapana kulkea kirkko ympäri tervehtimässä kaikkia ennen ehtoollista.  Mir- rauhaa- salaam- saloom, vähän kylästä riippuen..   Ei oikein istu minun mieleeni, vaikka olisi pienikin seurakunta.